Isän hylkäämä lapsi

20.12.2017 en Psykologia 307 Jaetut
Poika ja sadepilvi

Surullista kyllä, monien lasten täytyy kasvaa tässä maailmassa aikuisiksi ilman isän läsnäoloa. Tilastot perheensä hylkäävien isien kohdalta näyttävät yhä erittäin korkeilta, ennen kaikkea Latinalaisen Amerikan maissa. Joidenkin kohdalla tämä juontaa juurensa yhteiskunnallisista ongelmista, kuten työttömyydestä ja köyhyydestä. Toisten kohdalla suurin tekijä on kulttuuri: joissakin puitteissa isän hylkäämistä pidetään melko tavallisena.

Näyttää siltä, että suunnittelemattomien raskauksien (varsinkin nuorten kohdalla) ja perheensä hylkäävien isien välillä on vahva korrelaatio. Mikäli tämä yhdistetään tyypilliseen machokäyttäytymiseen, surullinen lopputulos on, etteivät monet miehet näe lapsensa hylkäämistä edes negatiivisena asiana. Isän hylkäämä lapsi kantaa kuitenkin syvää tunnehaavaa sisällään.

”Hylkää leiri, aloita sota.”

– Sananlasku –

Vaikka onkin totta, että ihminen voi kasvaa ja kypsyä ilman sitoutuneen isän läsnäoloa, on yhtä lailla totta, että niillä joilla on isä on monia parempia mahdollisuuksia elämänsä aikana. On myös tapauksia, joissa isän poissaolosta tulee taakka, joka merkittävästi hankaloittaa yksilön elämää.

Miksi tarvitsemme äitiä ja isää?

Psykoanalyysi osoittaa äidin rakkauden olevan sekä kiivas että kaikenkattava. Äidillä on täysi vaikutusvalta lapsensa elämässä. Hän on kaikki kaikessa. Hänellä on valta niin pienten kuin suurtenkin asioiden yli, niin arkipäiväisten kuin tärkeidenkin. Hän on pienen lapsen maailma, se maailmankaikkeus, jonka osana lapsen elämä on. Lapsen elämän alusta lähtien, hän on täysin riippuvainen äidistä.

Symbioosi

Tämä vahva side äidin ja hänen lastensa välillä yleensä jatkuu, vaikka vuodet vierivätkin. Lapsi tietää turvautuvansa häneen kaikessa ja antautuu tähän. Äidin rakkaus omaa lastaan kohtaan on ehdoton, ja tämä tuo turvaa pienokaiselle.

Monet meistä ovat niin onnekkaita, että olemme saaneet myös isän rinnallemme. Onneksi maailma jatkuu äidin ulkopuolellekin. Isä on maailma, jota äiti ei täysin hallitse. Hän on toinen puoli hänen todellisuudestaan. Hän on kolmas henkilö, joka astuu säännöstelemään tuota täydellistä riippuvuussuhdetta. Hän edustaa tuon lapsen ja äidin molemminpuolisen riippuvuussuhteen rajoja. Symbolisesti kuvattuna hän on laki. Hän on sen lisäksi perusta sille totuudelle, ettei maailma mukaudukaan meidän mukaamme, vaan asia onkin aivan päinvastoin.

Isän hylkäämä lapsi

Samoin kuin lapsen kanssa olemisella on monta eri muotoa, niin on myös hänen jättämisellään. Poissaoleva isä jättää äidin kasvattamaan lapsen fyysisesti ja henkisesti yksin. Hän usein yrittää päästä vapaaksi taloudellisista velvoitteista lasta koskien. Hän välttelee kotitöitä, eikä välitä mitä lapselle tapahtuu.

On myös isiä, jotka jättävät lapsensa tunnetasolla, vaikka eivät hylkääkään heitä fyysisesti. He uskovat lasten kasvatuksen olevan äitien tehtävä. He ovat läsnä, mutta eivät koe lasten kasvatusta omaksi vastuukseen. He eivät keskustele tai vietä aikaa lasten kanssa, eikä heillä ole mitään käsitystä lastensa elämästä. He yksinkertaisesti maksavat laskut ja tekevät joitakin päätöksiä silloin, kun se sopii heille. He eivät ole vuorovaikutuksessa lastensa kanssa.

Masentunut tyttö

On myös niitä, jotka eivät hylkää lapsiaan tunnetasolla, vaikka eivät olekaan fyysisesti läsnä. He ovat saattaneet perustaa toisen perheen tai yksinkertaisesti muuttaa kauas. He kuitenkin yrittävät pysyä selvillä siitä, kuinka heidän lapsensa pärjäävät. He eivät voi enää käyttää niin paljon aikaa heidän kanssaan kuin he haluaisivat. He voivat kuitenkin säilyttää heidät mielessään ja sydämessään.

Hylkäämisen eri vaikutukset

Jokaisella hylkäämistavalla on omat seurauksensa. Kun kyseessä on kokonaan poissaoleva isä, seurausten taso vaihtelee vakavista erittäin vakaviin. Mikäli isähahmo vaihtuu, vaikka edes osittain, negatiiviset seuraukset vähenevät. Mikäli tuo aukko jää täyttämättä, poissaolon muistoista tulee tuhoisia.

Kuvajainen
Se, ettei äiti-lapsi -suhteessa ole kolmatta henkilöä, vaikeuttaa lapsen sopeutumista. Todennäköisesti uusien aluevaltausten tekeminen, näkökentän laajentaminen ja omiin kykyihinsä luottaminen tulee tuottamaan lapsille vaikeuksia. Heitä painaa ulkopuolisuuden tunne, psyykkinen puutetila. Äidille ei ole hyväksi, mikäli hänen täytyy olla sekä ”isä että äiti samaan aikaan”. Riippumatta siitä, kuinka kovasti hän yrittää, hänen läsnäolonsa ei koskaan korvaa isän läsnäoloa, jota lapsi tarvitsee epätoivoisesti.

Isän hylkäämä lapsi kokee maailmaan ja sen todellisuuteen sopeutumisen vaikeaksi. Hän on myös taipuvainen pelkäämään ihmisten päästämistä lähelleen. Hänestä itsestäänkin saattaa tulla ”hylkääjä”. Mikäli on kyse tytöistä, he joko kehittävät epäluottamuksen miehiä kohtaan tai luottavat heihin liikaa. Näin he päätyvät toistamaan juuri sitä hylkäämisen kierrettä, josta he yrittävät irrottautua.

Hylkäämisen ollessa osittaista seuraukset ovat lievempiä. Samat seuraukset ovat olemassa, mutta eivät aivan yhtä selkeinä eivätkä aivan niin helposti tunnistettavissa. Molemmissa tapauksissa isän poissaolo saa aikaan syvän tunne-elämän haavan, etenkin kun se tapahtuu lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana. Tuota aukkoa ei ole helppo täyttää, eikä poissaolon painojälkeä ole helppo pyyhkiä pois.

UUTISIA VERKOSSA