Isä ei ehkä imetä lasta, mutta hän silti hoitaa

Myös isä voi ymmärtää kuinka lasta hoidetaan ja hän voi nauttia jokapäiväisestä läheisyydestä, missä hän voi antaa hellyyttä, halia ja laulaa tuutulauluja. Myös isä voi hoitaa lasta, vaikka ei voikaan imettää. Hän voi viettää koko yön huolehtien lapsesta, nauraa, kärsiä ja olla huolissaan tuosta lapsesta joka on osa häntä, vaikka lapsi ei kasvanutkaan hänen sisällään.

Sukupuoliin yhdistetyt roolit ovat muuttumassa, mikä on epäilemättä arvostettavaa. Tänä päivänä mies ei ole ainoastaan elättäjän roolissa kotona. Isät eivät vain “auta” kasvattamaan lapsia. He eivät ole vain apuvanhempia, vaan hyvin pysyviä hahmoja. He ovat lähellä ja aina osallisina lastensa elämässä. He jättävät jäljen lapsiinsa hoitamalla, rakastamalla ja opastamalla heitä.

Lapsen oleminen osa heimoa on jotain, mitä monet kouluttajat ja asiantuntijat kommentoivat lastenkasvatuksessa. Me puhumme aina äitiydestä ja siitä läheisestä siteestä, joka äidin ja lapsen välille kehittyy. Emme kuitenkaan välty siltä, että lapset kasvavat pienessä vanhempien, isovanhempien, tätien, setien, vanhempien ystävien ja opettajien asuttamassa pienoismallissa.

Kaikki kanssakäymiset ja tavat, sekä jokainen ele ja sana jättävät vaikutelman heidän nuoriin aivoihinsa. V anhemmilla on siis kyky vaikuttaa suuresti positiivisella tavalla lapsiinsa.

Isä psykologisen hyvinvoinnin hahmona

Me kaikki varmasti tiedämme, että aivan kuten on hyviä ja pahoja äitejä, myös isät ovat erehtyväisiä. He tekevät virheitä. On jopa sellaisia isiä, jotka ovat paikalla mutta silti poissa. Joten enemmän kuin olemalla vain koulutuksen ja lastenkasvatuksen lähteitä, ovat isät ja äidit ihmisiä. Riippuen heidän kypsyyden tasostaan sekä heidän psykologisesta ja tunnepitoisesta tasapainostaan, pystyvät he varmistamaan parhaimman tai pahimman kehityksen lapselleen.

University of Michiganin tekemä tutkimus osoitti kuinka isän oma henkinen hyvinvointi vaikuttaa hänen lapsensa tunnetilaan. Epätasapainoiseksi merkityn henkilön työttömyyden seurauksilla, stressillä tai vain epävakaalla käytöksellä voi olla negatiivinen vaikutus lapsen kognitiiviseen kehitykseen sekä heidän sosiaalisiin taitoihinsa.

Isän vaikutus lapsen puheen ja kielen kehitykseen on myös kiistämätöntä. Tämä tarkoittaa sitä, että vauva saa erilaisia ärsykkeitä kuin äidiltään, erilaisella äänensävyllä ja siten hyötyy laajemmasta tuen valikoimasta. Pitkällä aikavälillä, kolmen ensimmäisen elinvuoden aikainen läheisyys, hellyys, hauskuus ja isän olemassaolo vahvistavat sitä herkkää kehityskulkua, joka yhdistetään kielenkäyttöön.

Isähahmojen antamat ravintoaineet

Yksinhuoltajaperheiden lukumäärä jatkaa kasvamistaan. Yhä useammat isät ja äidit joutuvat kohtaamaan lasten kasvatuksen yksinään. Joko siksi että he ovat valinneet niin, tai koska kohtalo halusi niin. Oli tapaus sitten mikä tahansa, niin hellyys, välittäminen ja lapsen koulutus vaativat ennen kaikkea fyysistä ja henkistä läheisyyttä antaakseen tuolle uudelle, pienelle elämälle turvaa ja aitoa rakkautta. Jotakin, mitä sekä miesten että naisten pitäisi molempien pystyä tarjoamaan.

Toisaalta me kaikki tiedämme, että lapset eivät saavu maailmaan ohjekirjan kanssa ja se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä että lapset eivät ole koneita.  Lapset ovat luuta ja nahkaa, heidän sydämensä hakkaa lujaa ja heidän aivonsa imevät kaiken ja ovat innokkaasti yhteydessä ympäristönsä kanssa. He tarvitsevat ravintoaineita ja sellaista ylläpitoa joka menee pelkän äidinmaidon ohi, he tarvitsevat sitä mitä isä tietää ja voi tarjota.

Arvokkaimmat ravintoaineet, joita isän pitäisi tarjota

Meidän perheemme ja side, joka meillä on perheemme kanssa määrittelee ison osan siitä keitä olemme. Kaukana jakamastamme perimästä ja verestä on läheinen ja yksityinen rakenne, joka rakentaa tunteidemme, pelkojemme, rajoituksiemme sekä myös arvojemme valtakunnan. Nämä ovat kaikki ulottuvuuksia, joita hyvän isän pitäisi hoitaa oikealla tavalla. Katsotaan joitakin esimerkkejä:

• Henkinen käytettävyys. Lapsen tarpeisiin vastaaminen ja vastauksen laatu varmistavat optimaalisen kehityksen ja enemmän kypsyyttä pidemmällä ajalla lapsen elämässä.
• Huomiointi. Jokaisen lapsen tulisi tuntea itsensä vanhempiensa huomioimaksi ja arvostamaksi. Kyky luottaa siihen isältään saamaan katseeseen, joka on valpas, läheinen, arvokas ja täynnä hellyyttä vaikuttaa lapsen terveen itsetunnon kehittymiseen.
• Osallistuminen. Hyvä isä ei rajoita itseään vain olemalla paikalla, vaan ennemminkin saa lapsen tuntemaan ja haluamaan tehdä havaintoja, heräämään uusille tunteille ja oppimiselle, olemaan hyvä kuuntelija, väittelijä sekä väsymätön kommunikaattori.
• Inspiraatio. Jotakin mitä suurin osa vanhemmista tekee, on uusien maailmojen avaaminen lapsilleen. Maailmojen, missä he voivat tuntea olevansa päteviä ja samaan aikaan huomata asioita itsestään. Useimpien meidän vanhempamme siirsivät meille heidän intohimonsa: heidän rakkautensa musiikkiin, kirjoihin ja luontoon. Arvot, jotka nyt määrittävät meidän elämäämme aikuisina.

Lopuksi on hyvä muistaa että hyvä vanhempi ei ole iso lapsi joka nauttii leikkimisestä ja siitä että saa lapsensa nauramaan. “Oikea” isä on aikuinen, jolla on hyvä henkinen kyvykkyys ja itsevarmuus. Joka on yhtä rohkea kuin kuka tahansa äiti, sekä aina valmiina takaamaan turvallisuuden, rohkeuden ja hellyyden lapselleen. Näin lapsi voi myöhemmin levittää siipensä ja tulla vapaaksi, kypsäksi ja kykeneväiseksi antamaan sekä vastaanottamaan onnellisuutta.