Mitä filosofia sanoo elämän tarkoituksesta?

Olet luultavasti usein kysynyt itseltäsi kysymyksiä elämästä, sekä omastasi että elämästä yleensä. Mutta arjen kiire ajaa sinut usein nurkkaan ja joudut kiinnittämään huomiota muihin asioihin. Tässä artikkelissa haluamme tarkastella sitä, mitä filosofia sanoo elämän tarkoituksesta.

Me kaikki kysymme kysymyksiä, kuten “miksi olemme olemassa?”. Filosofia on pohtinut teemoja, kuten ahdistusta, epätoivoa, maailmassa olemista ja jokapäiväistä elämää. Tänään tutkimme mitä suuret filosofit, kuten Kierkegaard, Heidegger ja Sartre, ovat sanoneet aiheesta.

Elämän tarkoitus eksistentialismin näkökulmasta

Eksistentialismi on filosofinen virtaus, joka kutsuu meidät pohtimaan ihmisen olemassaoloa ja etsimään elämän tarkoitusta. Se syntyi 1800-luvun lopulla. Se ehdottaa, että olemassaolo tulee ensin ja sitten ajatus, ja virtauksen seuraajat puolustavat sitä, että ensin olemme olemassa ja sitten elämme. Eksistentialismin pääedustajia olivat Soren Kierkegaard, Martin Heidegger ja Jean-Paul Sartre.

Ahdistus ja epätoivo

Elämä ilman tarkoitusta voi olla ylämäkeen kamppailua. Yleensä meillä on pyrkimyksissämme aineellisia ja maallisia tavoitteita, jotka saavat meidät kestämään olemassaolon enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Kierkegaardin mukaan on kuitenkin välttämätöntä löytää filosofinen perusta, joka antaa elämälle merkityksen.

“Ratkaisevaa on löytää totuus, joka on totuus minulle, löytää se ajatus, jonka puolesta olen valmis elämään ja kuolemaan.”

-Soren Kierkegaard –

Tätä varten hän ehdottaa epätoivon ja tuskan käsitteitä, joihin hän liittää elintärkeän asenteen. Tässä mielessä epämukavuus elämää kohtaan alkaa, kun pohdimme rajoituksiamme, alkaen olemassaolomme rajallisuudesta.

Yksi tapa poistaa tämä ahdistus on estetiikka. Se tarkoittaa uppoamista maallisiin ja tarpeettomiin nautintoihin. Se motivoi meitä valitsemaan sellaisia vaihtoehtoja, jotka pystyvät tuottamaan tunteita ja intohimoa. Mutta tämä elämäntapa johtaa siihen, että tunnemme olomme epätoivoisiksi.

Joten mitä voimme tehdä tälle tilanteelle? Valittavana on kaksi polkua. Ensinnäkin nauttia päivittäisistä toiminnoista, jotka vievät meidät pois elämisen tarkoituksen kysymyksestä. Toiseksi muuttaa todellisuutta ja tapaamme nähdä maailma, mukaan lukien sen kiistaton biologinen rajallisuus.

Siksi meidän on voitettava tuska, joka syntyy kysymällä itseltämme elämän tarkoitusta tekemällä valintoja. Mutta mikä meidän pitäisi valita? Vastaus on eettisten sääntöjen mukainen elämä. Voimme tehdä hyvää tai pahaa. Mitä parempia päätöksemme ovat, sitä lähempänä olemme kuolevaisen ja rajallisen olemassaolon aiheuttaman ahdistuksen ja epätoivon voittamista.

Heidegger ja maailmassa oleminen

Martin Heidegger oli saksalainen filosofi, jolla oli huomattava vaikutus 1900-luvulla. Hän oli kiinnostunut sellaisista aiheista kuin ihmisen olemassaolo, ihmisen ja luonnon suhde sekä ontologia.

Kirjassaan Zeit und Sein (“Aika ja oleminen”) Heidegger väitti, että ihmissubjekti on olento maailmassa, että ihminen heitetään maailmaan. Voimme tuntea tuskaa siitä, että olemme vain hiekanjyvä, jolla on rajallinen olemassaolo rajattomalla rannalla. Lisäksi ihmisinä tiedämme, että kohtalomme on kuolema. Mutta mitä voimme tehdä asialle?

Heidegger väitti, että voimme valita elää kääntäen selkämme kuolevaisuudellemme, mikä johtaa keinotekoiseen elämään. Toinen tapa on hyväksyä, että me kuolemme, ja elää tämän todellisuuden kanssa. Se antaa meille voiman synnyttää pelkoa, joka kumpuaa mahdollisuudesta, jonka hyväksymme.

Ihminen projektina

Jean-Paul Sartre oli ranskalainen filosofi ja näytelmäkirjailija. Hänen filosofiset teoksensa käsittelivät eksistentialismia, kun taas hänen teatteriteoksensa tutkivat ihmisen tilaa.

Sartre ehdotti olemisen ja ei-mitään käsitteiden olemassaoloa. Hän uskoi, että olemassaolo vastaa olemista, kun taas ei-olemassaolo (tai kuolema) ei vastaa mitään. Hän piti kuitenkin olemista erittäin tärkeänä, koska ilman sitä ei ole olemassa mitään. Ilman olemassaoloa millään ei olisi merkitystä.

“Ihminen on olento, jonka kautta ei mitään tulee maailmaan.”

-Jean-Paul Sartre-

Tämän filosofin olemassaololle tai olemiselle antama arvokas painotus oli sellainen, että hän piti sitä projektina. Se tarkoittaa, että elämän aikana me taomme oman olemuksemme. Voimme nähdä sen jokapäiväisessä elämässä. Eläessämme luomme omaa elämäämme, jolla on meille merkitys.

Siksi tekeminen ja päättäminen ovat tärkeitä elämän tarkoituksen löytämisen kannalta. Koska eläminen edellyttää aina päätösten tekemistä, ja niin tekemällä teemme mitä päätämme. Se tarkoittaa elämisen merkityksen rakentamista tekemisen ja päätöksenteon kautta.

Elämän tarkoitus jokapäiväisestä elämästä

Eksistentialismin lisäksi on muitakin virtauksia, jotka keskittyvät elämän tarkoituksen tutkimiseen sosiokulttuurisesta näkökulmasta. Tämän näkökulman mukaan yksilöllinen elämä kehystetään tietyissä päivittäisen toiminnan konteksteissa ja suhteissa, joita luomme muiden kanssa.

Tämä näkökulma viittaa siihen, että meillä on valta vakiinnuttaa itsemme omaksi arkkitehdiksemme heijastuksen kautta. Tämä olemassaolo on sosiaalista, koska yksilöinä emme liiku yksin tai eristyksissä, vaan elämme muiden ihmisten kanssa ja rakennamme elintärkeitä aistejamme muiden kanssa.

Se on jokapäiväistä elämää, joka koostuu yksilöiden toiminnasta ja sosiaalisista suhteista, jossa jokainen meistä luonnollisesti rakentaa elämän tarkoitusta. Mutta meidän on oltava varovaisia, koska voimme eksyä rutiiniin, yksitoikkoisuuteen ja konformismiin ja tulla ajattelemattomiksi olennoiksi, jotka menettävät yhteiskunnan edistämän elämäntajun.

Elämän tarkoitus

Filosofia tarjoaa meille erilaisia näkökulmia elämän tarkoituksesta. Peruskysymykset, kuten olemassaolo, moraali ja vapaus, voivat auttaa meitä ymmärtämään omaa elämäämme ja löytämään tarkoituksen.

Filosofia opettaa meille myös, että elämällä ei ole universaalia merkitystä. Elämän tarkoitus ja arvo on rakennelma, joka meidän on tehtävä itse, yksilöinä. Sellaisenaan ei ole olemassa taikareseptiä elämän tarkoitukselle, mutta filosofia toimii sen oppaana.