Krishnamurtin ajatukset itsetuntemuksesta, pelosta ja kuolemasta
Krishnamurti erottui suurella viisaudellaan. Hän toimi hengellisenä oppaana monille ihmisille ympäri maailmaa. Krishnamurtin ajatukset kutsuvat meidät aloittamaan psykologisen vallankumouksen, joka alkaa meistä itsestämme. Hänen pohdintansa auttaa meitä syventämään tietoamme siitä, keitä me todella olemme.
Krishnamurtin käsittelemät ajatukset tuovat meidät lähemmäksi itsetuntemusta. Prosessi tulee kokemuksistamme, sisältämme, ei ulkoisista vaikutuksista tai teorioista, joita imemme. Se kutsuu meidät epäröimään, kyseenalaistamaan ja olemaan skeptisiä kaikesta, mikä tulee tiellemme, mukaan lukien omat kokemuksemme, ajatuksemme, ideamme ja johtopäätöksemme.
Itsensä löytäminen on prosessi, joka kestää syntymästä kuolemaan. Tässä prosessissa meillä on resurssit päästä lähemmäksi jatkuvasti muuttuvaa luontoamme.
On normaalia, että totuttaudumme itsepetokseen. Emme halua tietää keitä olemme. Kaipaamme onnea, tasapainoa, turvallisuutta, harmoniaa, mutta se kaikki on itsepetosta, jos emme ole halukkaita kokemaan kaikkia muita olosuhteita, joissa olemme. Jos esimerkiksi yritämme välttää kipua, vihaa, surua, nostalgiaa, itkua ja tuskaa, menetämme oman todellisen itsemme.
Aiheutamme oman kärsimyksemme, elämme kiintymystemme kautta ja pelkäämme, että muut eivät arvosta meitä. Emme ole halukkaita kokemaan ihmisluontoamme.
“Itsetuntemus on viisauden alku, joka on pelon loppu.”
-Krishnamurti-
Ajatuksen luonne
Ajatus toimii loistavana työkaluna tuottaa energiaa, mobilisoida meidät tekemään sitä mitä haluamme. Yhteiskunta, jonka olemme luoneet elääksemme siinä, alkoi ajatuksesta. Krishnamurti kysyi, mitä ajatukset ovat. Hän väitti, että ajatus perustuu tietoomme, ja tieto rakentuu muistista ja ajattelemisesta.
Tieto tulee kokemamme kautta. Tämä on ajatuksen alku. Mutta kokemus, tieto, muisti ja ajatuksemme ovat rajallisia. Siten kaikella luomallamme on rajallinen luonne. Jumalamme, uskomuksemme, edistyksemme ja löytömme; kaikella on rajallinen rakenne, jota voidaan aina joko laajentaa tai kumota.
Ajatus luo myös pelkoa
Pelko yksin jäämisestä, hylätyksi tulemisesta, ettemme sopeudu ryhmään, ettemme pääse minne haluamme, ettei meitä hyväksytä, että menetämme työmme, tulevaisuuden pelko…
Kaikki nämä pelot ovat meidän luomiamme. Ne estävät oman kehityksemme ja rajoittavat mielemme ajattelemaan vain sitä, mitä pelkäämme. Siksi me pelkäämme elämää, ajattelemme tulevaisuutta, menneisyyttä ja kuinka sopeutua nopeasti ympäristöön. Pelko syntyy, kun haluamme turvaa. Näin Krishnamurti sanoo:
Mutta jos etsit turvaa suhteessa, siitä tulee sijoitus mukavuuteen, illuusioon; ja suhteen mahtavuus on sen epävarmuus. Parisuhteesta turvaa etsimällä estät sen toimintaa, mikä toisi mukanaan omat erikoisuutensa ja onnettomuutensa.
Varmasti parisuhteen tehtävänä on paljastaa koko olemuksen tila.
Kun epävarmuus hiipii riippuvuuteen, kuten väistämättä tapahtuu, silloin tuo suhde heitetään syrjään ja otetaan uusi suhde kestävän turvallisuuden toivossa; mutta ihmissuhteissa ei ole turvaa, ja riippuvuus vain synnyttää pelkoa. Jos ei ymmärrä turvallisuuden ja pelon prosessia, suhteesta tulee sitova este, tietämättömyyden tapa. Silloin koko olemassaolo on kamppailua ja tuskaa, eikä siitä ole muuta ulospääsyä kuin oikealla ajattelulla, joka tulee itsetuntemuksen kautta.
Pelko tuhoaa rakkauden
Krishnamurtin ajatukset välittävät meille sen viestin, että ei ole mahdollista rakastaa, kun pelko on läsnä. Koska rakkaudella ei ole sijaa pelon rinnalla, aivan kuten pelolla ei ole sijaa todellisen rakkauden rinnalla. Nämä energiat ovat ehdottomia vastakohtia.
Ymmärtämällä pelon alkuperän voimme vuorostaan ymmärtää rakkauden luonteen. Pelko on kaikkien ihmisten yhteinen asia. Me kaikki pelkäämme kuolemaa ja menetystä.
Olemme luoneet kuolemanpelon uskomuksillamme kuolemasta. Emme kuitenkaan oikeasti tiedä, mitä se on. Emme ole kokeneet kuolemaa. Loppujen lopuksi me kaikki kuolemme eläessämme. Krishnamurti korostaa tätä: eläminen on kuolemista.
Krishnamurtin viesti alla olevassa videossa saa meidät pohtimaan ajatustemme järjettömyyttä. Ajatustemme, jotka synnyttävät meissä pelkoa ja estävät siten meitä elämästä vapaasti.
Voimmeko elää hylkäämällä sen, mihin kiinnitämme itsemme joka päivä? Tällä kysymyksellä Krishnamurti kehottaa meitä ajattelemaan, mitä elämä tarkoittaa. Lisäksi hän kutsuu meitä vapauttamaan itsemme peloistamme kokeaksemme rakkauden.
“Rakastat pelkoa. Pelon loppu on kuolema, etkä halua sen tapahtuvan. En tarkoita kehon fobioiden pyyhkimistä pois. Ne ovat välttämättömiä selviytymiselle. Pelon kuolema on ainoa kuolema.”
-Krishnamurti-