Mistä ruokahaluttomuus johtuu?
Melkein kaikki ovat joskus kärsineet äkillisestä (tai asteittaisesta) ruokahaluttomuudesta. Ruokahaluttomuus voi olla täysin normaali oire esimerkiksi stressaavina aikoina elämässä. Mutta jos siitä tulee toistuvaa tai se jatkuu pitkään, on tärkeää kääntyä lääkärin puoleen.
Olemme keränneet tähän artikkeliin joitakin mahdollisia syitä, jotka auttavat selittämään ruokahaluttomuutta. Se voi johtua sekä lääketieteellisistä että psykologisista syistä (tai joskus jopa niiden yhdistelmästä).
Mistä ruokahaluttomuus oikein johtuu?
Ennen kuin pureudumme ruokahaluttomuuden mahdollisiin syihin, meidän on ensinnäkin selvitettävä mitä se on. Ruokahaluttomuus tarkoittaa nimensä mukaisesti oiretta, jossa halu syödä laskee tai katoaa kokonaan. Epänormaalia ruokahaluttomuutta kutsutaan anoreksiaksi, mutta sitä ei pidä sekoittaa syömishäiriöhin, joihin kuuluu anoreksian lisäksi monia muitakin syömiseen liittyviä häiriöitä, kuten bulimia nervosa ja ahmimishäiriö eli BED.
Ruokahaluttomuutta voi tapahtua elämässämme eri aikoina (eikä sen tarvitse olla huolestuttavaa) – esimerkiksi siksi, että koemme suurta stressiä – mutta jos ruokahaluttomuutta esiintyy toistuvasti tai pitkään, se voi johtaa sairastumiseen. On siis suositeltavaa kääntyä lääkärin puoleen, jotta hän voi arvioida ruokahaluttomuuteen johtaneita syitä.
Luettelemme alla joitakin ruokahaluttomuuteen johtavia mahdollisia syitä. Muistathan kuitenkin, että mikäli kärsit toistuvasta tai jatkuvasta ruokahaluttomuudesta, on tärkeää käydä lääkärin vastaanotolla.
Tartuntataudit
Jotkut sairaudet voivat selittää ruokahaluttomuutta. Näissä tapauksissa voimme mainita erityisesti ne sairaudet, jotka vaikuttavat ruoansulatuskanavaan ja estävät ruoan ruokahalun syntymistä.
Jotkut ruokahaluttomuutta aiheuttavista tartuntataudeista voivat johtua myös ruokamyrkytyksestä. Toisaalta tietyt ruoka-intoleranssit, kuten laktoosi-intoleranssi tai gluteeniallergia, voivat myös vähentää ruokahalua.
Voimakas emotionaalinen stressi
Kun koemme tilanteita (tai aikoja), joissa esiintyy voimakasta emotionaalista stressiä, yhtenä oireena voimme kokea ruokahaluttomuutta. Emotionaalista stressiä voi syntyä useista eri syistä: muutto uudelle paikkakunnalle tai uuteen maahan, muutokset työssä, työttömäksi jääminen, rakkaan menetys tai kuolema, parisuhteen päättyminen, ihastuminen, lapsen syntymä jne. Eli sekä positiiviset että negatiiviset tilanteet voivat aiheuttaa tätä emotionaalista stressiä.
Lääkkeiden haittavaikutukset
Tiettyjen lääkkeiden, kuten painonpudotuslääkkeiden tai psykostimulanttien (ADHD:n hoitoon) sivuvaikutukset voivat myös johtaa ruokahaluttomuuteen. Toisaalta myös syöpähoidoissa käytetyt solunsalpaajat voivat myös aiheuttaa tämän oireen synnyn.
Muut sairaudet
On olemassa tiettyjä sairauksia, jotka voivat myös aiheuttaa ruokahaluttomuutta tai ruokahalun heikkenemistä. Munuaisen tai sydämen vajaatoiminta sekä hepatiitti ovat muutamia niistä sairauksista, jotka aiheuttavat ruokahaluttomuutta. Vuonna 2011 suoritetut alan tutkimukset ovat huomauttaneet, että myös HIV voi aiheuttaa ruokahalun heikentymistä tai katoamista.
Yksi merkittävä sairaus, joka aiheuttaa ruokahalun heikentymistä tai katoamista, on syöpä. Joskus ruokahaluttomuutta esiintyy sairauden pitkälle edenneissä vaiheissa (kuten sydämen tai munuaisten vajaatoiminnan tapauksessa), kun taas toisissa ruokahaluttomuus on oire sairauden alkuvaiheilla.
Mielenterveysongelmat
Jotkut mielenterveyshäiriöt voivat myös selittää ruokahaluttomuuden syntyä. Yleisimpiä näistä ovat muun muassa masennus, dystymia, anoreksia, ahdistuneisuushäiriöt ja skitsofrenia.
Mieliala
Alakulo voi myös selittää äkillisen ruokahalun menetyksen; tämä käy ilmi esimerkiksi Baenan, Sandovalin, Urbinan, Juarezin ja Villaseñorin tutkimuksesta vuodelta 2005. Näin ollen, kun tunnemme olevamme alakuloisia tai surullisia, meillä esiintyy normaalia heikompaa ruokahalua, vaikka toki joillakin ihmisillä tällainen melankolisuus johtaa puolestaan kasvaneeseen ruokahaluun.
“Keho ja mieli ovat rinnakkaisia universumeja, kaikki, mitä tapahtuu yhdessä, jättää jälkensä toiseen.”
-Deepak Chopra-
Vanhuus
Vanhuus on elämänvaihe, jossa ruokahaluttomuutta esiintyy usein (Bofill, 2005). Näissä tapauksissa sitä kutsutaan hyporeksiaksi, ja tätä termiä voidaan käyttää myös ruokahaluttomuuteen lasten tapauksessa.
Jotkut syyt, jotka selittävät hyporeksiaa vanhemmilla ihmisillä, johtuvat yhtäältä siitä, että vanhukset eivät yleensä havaitse makuja ja hajuja enää yhtä hyvin kuin nuoremmat ihmiset, ja toisaalta siitä, että kyseisen henkilön elämässä on voinut tapahtua merkittävä sosiaalinen tai henkilökohtainen tapahtuma, kuten läheisen kuolema, yksinäisyyden tunne ja/tai hylätyksi tulemisen tunne sekä esimerkiksi joidenkin lääkkeiden sivuvaikutukset.
Vuodenaika (erityisesti kesä)
Kesällä esiintyy useammin ruokahaluttomuutta; tämä johtuu siitä, että tähän vuodenaikaan keho ei tarvitse niin paljon ruokaa pitääkseen itsensä lämpimänä (mitä ei puolestaan tapahdu esimerkiksi talvella). Lisäksi aineenvaihdunta voi kesäaikaan hidastua, joka voisi omalta osaltaan selittää sitä, miksi emme tunne kesäisin yhtä suurta ruokahalua kuin muina vuodenaikoina.
Mitä talvella sitten vastaavasti tapahtuu? Tällöin olemme nälkäisempiä, koska kehomme tarvitsee enemmän ruokaa lämmön säästämiseksi sekä enemmän energiaa sen kuluttamiseen sekä ylläpitääkseen kehon lämpötilaa.
Ruokahaluttomuus: kehomme kuunteleminen
Kuten näemme, syyt, jotka selittävät, miksi tunnemme äkillistä tai asteittaista, ohimenevää tai pitkittynyttä ruokahaluttomuutta, vaihtelevat paljon aina voimakkaista tai negatiivisista tunnetiloista stressaaviin tilanteisiin, lääketieteellisiin patologioihin tai mielenterveyshäiriöihin.
Jotta emme tässä tilanteessa saattaisi terveyttämme ja hyvinvointiamme vaakalaudalle, on tärkeää, että tarkkailemme kehomme olotilaa ja oireitamme sekä elämäntilannettamme ja mielialaamme. Näiden toimien avulla meidän on helpompi pyytää apua silloin, kun sitä tarvitsemme.
“Terveys ei ole kaikki kaikessa, mutta ilman sitä kaikki muu on merkityksetöntä.”
-Schopenhauer-
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Austin, J., & Marks, D. (2009). Hormonal Regulators of Appetite. International Journal of Pediatric Endocrinology. https://doi.org/10.1155/2009/141753.
- Baena, A., Sandoval, M.A., Urbina, C., Juárez, N.H. y Villaseñor, S. (2005). Los trastornos del estado de ánimo. Revista Digital Universitaria, 6(11): 2-14.
- Bofill, S. (2005). Cuerpos inapetentes. La pérdida de apetito y la desgana en el proceso de envejecimiento de Cataluña. Trabajo social y salud, 51: 47-74.
- Domínguez, R., Nold, R., Llorente, Y.B. y Ramírez, M.C. (2011). Estado de los conocimientos sobre alimentación y nutrición de las personas que viven con VIH/SIDA. Influencia en la prevención del síndrome de desgaste. Rev Cubana Aliment Nutr, 21(2): 263-274.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.