Minkä takia joidenkin on niin vaikea tehdä päätöksiä?

· 25.6.2016

Kun kahden eri aivojen alueen välinen kommunikaatio häiriintyy, meidän on vaikea tehdä arvoon tai mieltymyksiin liittyviä päätöksiä.

Kyseinen kommunikaatiokatkos ei kuitenkaan vaikuta laatuun tai aisteihin liittyvien päätösten tekemistä. Tämä saattaa selittää sen, minkä takia toisten on niin vaikea tehdä päätöksiä ja toisten ei.

Nature Communications -julkaisussa hiljattain julkaistu tutkimus selittää sitä, minkä takia eri aivojen alueiden välisen kontaktin vahvuus määrittää sen, kuinka helppo tai vaikea meidän on tehdä arvoon liittyviä päätöksiä.

Tutkimuksen johtaja, sveitsiläisen Zürichin yliopiston neurotaloustieteen professori Christian Ruff yhdessä tiiminsä kanssa sai selville, että aivojen eri alueiden välisen kommunikaation intensiteetti määrittää sen, miten teemme arvoon perustuvia päätöksiä tai päätöksiä siitä, mistä pidämme ja mistä emme.

Eri asenteet eri päätöksille

Arvoon perustuvat päätökset, jotka liittyvät mieltymyksiin, eroavat päätöksistä, jotka perustuvat aistiemme perusteella keräämäämme tietoon eli siihen mitä näemme, kuulemme, haistamme, maistamme tai kosketamme. Esimerkkejä arvoon perustuvista päätöksistä ovat esimerkiksi uuden auton, uuden mekon tai ravintola-annoksen valitseminen. Meidän tulee päättää, mistä pidämme eniten, ja myöhemmin voimme kyseenalaistaa, olemmeko tehneet oikean päätöksen.

Aisteihin perustuvat päätökset on yleensä helpompi tehdä, sillä ne vaativat enemmän suoraa arvostelukyvyn käyttöä.

Kysymysmerkki

Löydökset voivat selittää sen, minkä takia toisille päätöksenteko on vaikeampaa kuin toisille

Minkä takia toiset ihmiset tuntuvat tietävän tarkalleen mitä he haluavat, kun taas toiset eivät ikinä ole siitä varmoja? Professori Ruff kollegoineen halusi selvittää, minkä takia toisten ihmisten on paljon helpompi tehdä päätöksiä henkilökohtaisten mieltymystensä pohjalta kuin toisten.

Tutkijat saivat selville, että mieltymyksiin pohjautuvien päätösten tarkkuus ja varmuus ei perustu pelkästään aivojen eri alueiden aktiivisuuteen, vaan ennemminkin näiden alueiden välisen kommunikaation vahvuuteen.

Nämä kaksi aluetta ovat etuotsalohko, joka löytyy aivan aivojen etuosasta, sekä päälakilohko, joka löytyy korvien yläpuolelta. Nämä molemmat osa-alueet liittyvät mieltymystemme syntymiseen, tilan hahmottamiseen sekä tekojemme suunnittelemiseen.

Arvoon liittyvät päätökset pohjautuvat aivojen kahden alueen väliseen kommunikaatioon

Tutkimusta varten tutkijajoukko pyysi vapaaehtoisia tekemään kaksi ruokaan liittyvää päätöstä. Toinen näistä pohjautui mieltymyksiin ja toinen aisteihin. Näitä tutkimuksia tehdessään vapaaehtoiset altistuivat aivojen transkraniaaliselle sähköstimulaatiolle.

Systeemissä stimulaatiota vaihdellaan. Prosessin aikana aivoille lähetetään erilaisia sähkövirtoja pääkallon kautta, jotta tiettyihin osiin aivoja voitaisiin muodostaa koordinoituja toimintamalleja.

Samaan aikaan vapaaehtoisille näytettiin kuvia eri ruoista. Lopuksi heiltä kysyttiin, mitä näistä ruoista he mieluiten söisivät (mieltymyksiin pohjautuvien päätösten testaamista). Heiltä kysyttiin myös aisteihin perustuvia kysymyksiä liittyen kyseisiin kuviin. Esimerkiksi heiltä kysyttiin, kuinka paljon mustaa väriä toisessa kuvassa on toiseen kuvaan verrattuna (aisteihin ja objektiiviseen tietoon pohjautuvien päätösten testaamista).

Kyseisen stimulaatiotekniikan avulla tutkijat joko vahvistivat tai heikensivät etuotsalohkon ja päälakilohkon välisen tiedon kulkua samalla, kun he kysyivät vapaaehtoisilta kysymyksiä.

Aivot ja päätöksenteko

Professori Ruff selventää löydöksiään: ”Saimme selville, että mieltymyksiin perustuvat päätökset olivat epävakaampia, mikäli kahden aivojen alueen välistä tiedonkulkua häirittiin. Päätösten tekeminen oli vapaaehtoisillemme kaiken kaikkiaan hankalampaa. Pelkästään aisteihin perustuvien päätösten tekemiseen tämä ei kuitenkaan vaikuttanut.”

Ruff tutkimusryhmänsä kanssa tuli johtopäätöksen, että ”kommunikaatio näiden kahden alueen välillä on tärkeää vain, mikäli meidän tulee päättää pidämmekö jostakin vaiko emme, mutta se ei ole tärkeää objektiivisiin faktoihin perustuvia päätöksiä tehdessä.”

Tutkimusryhmä sai myös selville, että päätöksen luonne itsessään ei muutu vakaammaksi, mikäli kahden aivojen osa-alueen välistä tiedonkulkua voimistetaan. Tämä voi johtua siitä, että kaikki kokeeseen osallistuneet vapaaehtoiset olivat nuoria ja terveitä ihmisiä, joiden päätöksentekokyky oli hyvin kehittynyt.

Tämän seurauksena tutkijat ovat tulleet tulokseen, että on välttämätöntä tehdä lisää kokeita, jotta voitaisiin varmistua siitä, sopiiko kyseinen tekniikka terapeuttisiin tarkoituksiin. Kyseisestä tekniikasta saattaisi olla apua esimerkiksi aivojen toimintahäiriön tai aivovamman seurauksena erittäin impulsiiviseen käytökseen taipuvaisten tai päättämään kykenemättömien potilaiden hoidossa.