Miksi pettymys sattuu niin kovasti? Vastaus piilee aivoissa

04 helmikuu, 2020
Pettymyksen aiheuttama kipu on todellista. Aivot käsittelevät tällaiset kokemukset tapahtumina, jotka haittaavat tasapainoamme ja hyvinvointiamme. Näin tuska syntyy, ja välittäjäaineet kuten serotoniini ja dopamiini laskevat.

Jokainen on varmasti joskus miettinyt, miksi pettymys sattuu niin kovasti. Voi tulla yllätyksenä, että pettymys muuttaa merkittävällä tavalla aivoneuronien maailman tasapainoa niinkin paljon, että neurologien mukaan masennuksen ja pettymyksen mekanismeihin kuuluu joitakin samoja prosesseja ja rakenteita.

Neurokemiallisesta näkökulmasta katsottuna pettymys on lähes sama asia kuin turhautuminen. Näitä kahta tunnetta koemme lähes päivittäin. Niitä voivat aiheuttaa tietokoneen äkillinen jumiutuminen, juuri kun tarvitsisimme sitä kovasti. Saatamme tuntea pettymystä myös silloin, kun joku jonka tapaamista odotamme kovasti peruukin sovitun tapaamisen.

Tunnemme turhautuneisuutta, kun auto ei suostu käynnistymään tai emme saa vastausta työpaikasta johon haimme. Arki on täynnä turhautumista ja pettymyksiä, joista osa on harmittomia ja osa suuria, niitä jotka jättävät meihin jälkensä, kuten se jos tärkeät ihmiset pettävät luottamuksemme.

Neurotieteilijät löysivät vastikään jotakin paljastavaa: jokainen pettymys “järisyttää” neuroneita, jolloin serotoniini, dopamiini ja endorfiinit laskevat äkillisesti siis kaikki nuo hyvinvoinnista vastaavat molekyylit lähtevät aivoista väliaikaisesti. Katsotaan tätä tarkemmin.

“Odotukset ovat kaikkien murheiden alku ja juuri.”

– William Shakespeare –

Miksi pettymys sattuu niin kovasti? Neurotiede antaa vastauksen

Jean Paul-Sartre on sanonut, että jokainen unelmoija on tuomittu käymään läpi paljon pettymyksiä. Joskus meillä on suuria odotuksia. Kukapa ei olisi asettanut toisten ihmisten harteille liian monia unelmia, ihanteita ja hyveitä? Ihmiset voivat pettää meidät, tämä on selvä, mutta me itsekin aiheutamme pettymyksiä yhtä lailla.

Tämä psyykkinen todellisuus on osa elämää, eivätkä aivomme silti osaa käsitellä sitä kunnolla. Tämä johtuu periaatteessa siitä, että tämä sosiaalisten ja emotionaalisten periaatteiden hallitsema elin etsii aina turvaa. Aivot “haluavat” tuntea olevansa osa jotakin tai jotakuta vakaalla ja ennakoitavissa olevalla tavalla. Jos sinulla on esimerkiksi hyvä ystävä, toivot ystävyyden kestävän ikuisuuden. Jos olet parisuhteessa, toivot kumppanisi olevan uskollinen. Haluat tuntea, ettei petosten ja valheiden mahdollisuutta ole olemassakaan.

Tämä turvallisuuden ihanne voi kuitenkin sortua hetkenä minä hyvänsä. Seuraavaksi kerromme niistä neurotieteen antamista syistä, joiden vuoksi pettymys sattuu niin paljon.

Habenula: aivojen pettymyskeskus

Neurotieteilijät ovat antaneet vastauksen, miksi pettymys sattuu niin paljon

Roberto Malinow, neurotieteilijä Kalifornian yliopistosta San Diegosta, suoritti tutkimuksen ryhmänsä kanssa selvittääkseen pettymyksen monimutkaisia mekanismeja. He pystyivät osoittamaan habenulan merkittävän roolin esimerkiksi pettymyksessä ja masennuksessa.

Kun olet pettynyt, habenulaan vapautuu välittömästi glutamaattia ja GABAA. Jos aivot lähettävät paljon näitä välittäjäaineita, pettymyksen tunne on suurempi. Toisin sanoen aivosi tulkitsevat kokemuksen merkityksen ja säätelevät psyykkisen kivun voimakkuutta.

Tässä hyvin pienessä aivojen osassa käsitellään myös virheiden tekemisen tai jonkin saavuttamatta jääneen asian aiheuttama turhautumisen tai ärtymyksen tunne.

Miksi pettymys sattuu niin kovasti?

Useimmat meistä ovat kokeneet pettymyksen. Se tuntuu henkisesti ja fyysisesti. Saatamme huomata väsymystä, raskasta oloa, puutuneisuutta ja tunnetta siitä, että maailma liikkuu liian nopeasti yrittäessämme käsitellä jotakin juuri koettua pettymystä.

Miksi niin tapahtuu? Tästä saadut tiedot ovat kiehtovia. Tiedämme sen, että keho vapauttaa endorfiineja lievittääkseen fyysistä kipua mahdollisimman paljon, eli silloin kun esimerkiksi saamme iskun, haavan tai palovamman. Aivot reagoivat välittömästi reseptorien lähettämään viestiin fyysisestä vauriosta.

Mutta sama ei päde psyykkisissä “haavoissa”. Vaikka aivot tulkitsevat pettymyksen iskuna psyykkistä tasapainoamme vastaan, se ei reagoi tuottamalla endorfiineja. Sen sijaan ihminen usein somatisoi turhautumisen fyysisenä kipuna, migreeneinä ja lihaskireytynä.

Kuinka aivot käsittelevät pettymyksen

Neurologit osoittavat, että perussyy siihen miksi pettymys sattuu niin paljon on se, että se käsitellään limbisessä järjestelmässä. Tämä on aivojen kaikkein alkeellisin rakenne, ja se liittyy tunteisiin. Useimmiten kun koemme jonkin takaiskun tai kun joku pettää meidät, nämä kokemukset käsitellään puhtaasti emotionaalista kautta.

Yksi keino vähentää näiden kokemusten vaikutusta on ohjata ne kohti aivokuorta, toisin sanoen pyrkiä järkeilemään ne ja keskittymään niihin objektiivisemmasta näkökulmasta. Tämä ei tietenkään ole helppoa, etenkään silloin kun meidät on petetty ja luottamus on rikottu.

Se on silti tehtävä. Tätä voi harjoitella kontrolloimalla negatiivisia ajatuksia ja olemalla etsimättä syyllisiä. Tee se mukauttamalla odotuksiasi, olemalla realistisempi ja hyväksymällä sen mitä et voi hallita. Pettymykset harvoin unohtuvat, mutta niistä pääsee aina yli.

Voit sietää pettymystä hyväksymällä sen mitä tapahtui ja pitämällä mielessä sen, että mikään ei ole tärkeämpää kuin eteenpäin meneminen. Sinulla on vielä paljon mahtavia tarinoita kirjoitettavana.

Toivottavasti pidit tästä artikkelista! Jos pidit, saatat pitää myös tästä joka käsittelee vaiston kuuntelemista pettymyksen jälkeen.

 

  • Kaye, A., y Ross, DA (2017). La Habenula: Oscuridad, Decepción Y Depresión. Psiquiatría Biológica , 81 (4), e27 – e28. https://doi.org/10.1016/j.biopsych.2016.12.004