Miksi ihmisillä on niin vähän rakkautta itseään kohtaan?

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Alicia Escaño Hidalgo

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Ihmiset ovat sosiaalisia luonnostaan. Ja tämän takana on eräs todella yksinkertainen ja looginen syy: miljoonia vuosia sitten, me tarvitsimme toisiamme selviytyäksemme.

Vaikka me emme välttämättä tarvitse muita ihmisiä niin paljon kuin ennen, me tarvitsemme muilta ihmisiltä kuitenkin huolenpitoa ja huomiota. Me tarvitsemme myös itserakkautta, syntymästämme lähtien aina kuolemaamme asti.

Lasten on tunnettava olevansa turvassa, tuli tämä tunne sitten lasten vanhemmilta tai joltain muulta merkittävältä hahmolta heidän elämässään, johon heillä on turvallisuuden side. Joka tapauksessa, vakaus ja luottamus tarjoavat heille tulevaisuuden henkisesti vahvoina, varmoina aikuisina, joilla on terve itsetunto.

Mutta on kuitenkin helppoa nähdä, että vain harvoissa ihmisissä esiintyy näitä ominaispiirteitä. Useimmat ihmiset eivät ole varmoja itsestään, he eivät luota kykyihinsä, eivätkä he arvioi itseään realistisesti.

Miksi on niin vaikeaa löytää ihmistä, jolla on ehdotonta rakkautta itseään kohtaan?

Vaikuttaa siltä, että rakkauden, huolenpidon, huomaavaisuuden ja kunnioituksen puutteet lapsuudessa saattaisivat olla syitä alhaiseen itsetuntoon. Muita mahdollisia syitä voivat olla ylisuojelevaiset vanhemmat, epäselvät rajat ja kulttuuri.

Ei ole mitään järkeä, että syytämme epävarmuuksistamme menneisyyttämme, kasvatustamme tai vanhempiamme. Me emme voi muuttaa näitä asioita. Aikuisena meidän on aika parantaa tuo lapsi, jolta puuttui niin paljon, ja ja auttaa häntä rakastamaan itseään. 

Palapelin puuttuva palanen: kun sinulla on vain vähän itserakkautta

Ehkä sinusta on aina tuntunut siltä, niin kuin jotain puuttuisi. Ehkä olet fyysisesti viehättävä, ammatillisessa mielessä menestyvä, ja sinulla on kerrassaan suurenmoinen perhe, ja silti sinusta tuntuu, että jokin ei ole paikallaan. Saattaa olla, että sinulta puuttuu itserakkautta.

Kun ihmisillä on vain vähän itserakkautta, tai jos heidän itserakkautensa ei ole ehdotonta, heistä tuntuu, kuin palapelistä puuttuisi palanen. He saattavat virheellisesti yrittää etsiä sitä jostain muualta, mutta palaset jotka he löytävät eivät koskaan sovi tähän tyhjään paikkaan.

He saattavat yrittää etsiä palasta, mutta he eivät oivalla, että he voivat löytää sopivan palasen vain, jos he rakastavat, hyväksyvät ja syleilevät itseään.

On olemassa useita syitä, miksi meiltä saattaa puuttua tuo saavuttamaton palanen, yhden näistä syistä me mainitsimme jo aikaisemmin: lapsuus, kulttuuri, jne. Se tapa, jolla me kasvoimme, rankaisee itserakkautta systemaattisesti, nähden sen itsekkäänä.

Lapset tottuvat torjumaan kehuja, puhuen itsensä pettymykseen, he sanovat kyllä vaikka haluaisivat sanoa ei, kaikkien muiden epäterveiden käytösten seassa.

Meille on aina opetettu, että meidän olisi asetettava muut edellemme, mutta tämä on väärin. Me emme voi olla kunnolla muita varten, ellemme ensin täytä omia tarpeitamme, jos emme ole tehneet itsestämme ensimmäistä prioriteettiamme.

Jos me asetamme muiden ihmisten tarpeet ennen omiamme, palamme loppuun ja kadotamme itsemme sekä kaiken ympärillämme.

Tämä oletettu itsekkyys tekee meistä pahoja ihmisiä ja saa muut hyljeksimään meitä. Ja koska me emme halua tämän tapahtuvan, me teemme kaikkemme tyydyttääksemme muiden tarpeet ja samalla laiminlyöden omat tarpeemme.

Siksi löytämämme palapelinpalaset eivät sovi meidän palapeliimme, ja tyhjä paikka jää edelleen jäljelle. Me emme rakasta itseämme.

Kun sinulla on vähän itserakkautta, mitä voisit tehdä rakastaaksesi itseäsi enemmän?

Lisätäksesi itsetuntoasi, sinun on alettava pitämään itsestäsi huolta. Eräs harjoitus mitä voisit kokeilla, on kirjoittaa itsellesi rakkauskirje. Tämän ajatuksen ei tule ole olla turhamainen, vaan realistinen. Osoita yksinkertaisesti itsellesi että rakastat itseäsi, aivan niin kuin rakastat muitakin ihmisiä.

Tulet hämmästymään siitä, kuinka hankala tämä harjoitus oikein on, sillä me emme ole tottuneet ylistämään itseämme. Pieni paholainen hartioillasi yrittää kertoa sinulle olevasi itsekäs, narsistinen, ja tuhat muuta asiaa. Älä kuuntele sitä; jatka vain itsesi rakastamista.

Sinun on aika nähdä itsesi realistisemmin. Opi tuntemaan itsesi: opi tuntemaan vahvuutesi ja heikkoutesi. Pidä niistä kiinni ja yritä kokeilla asioita, joita tiedät olevasi kykeneväinen tekemään.

Älä kerro itsellesi, ettet voisi tehdä tätä tai että tuo menee mönkään, kun syvällä sisimmässäsi tiedät, että voit ja että se menee hyvin.

Ja viimeisenä pointtina, tee joka päivä jotain uutta, joka tuo sinut lähemmäs tavoitteitasi. Jos saavutat yhden tavoitteistasi, palkitse itsesi ja ole onnellinen omasta puolestasi.

Itsetuntosi tulee kohentumaan, ja tulet huomaamaan että todellakin voit tehdä sen. Mutta pidä aina mielessäsi, että sellaista asiaa ei ole olemassakaan kuin “täydellinen”.

Alat lopulta huomata, että tämä puuttuva palapelin palanen sopii tyhjään paikkaan, ja et tunne olevasi enää riippuvainen ulkoisista tekijöistä. Et enää epätoivoisesti kaipaa rakkautta ja hyväksyntää muilta ihmisiltä, sillä rakkautesi itseäsi kohtaan saa sinut tuntemaan itsesi täydeksi.