Mikä on dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö?

· 21.7.2017

On olemassa joitain syndroomia, häiriöitä ja sairauksia, jotka eivät ole kovin tunnettuja. Joskus jopa ihmiset jotka niistä kärsivät, ovat epätietoisia tilastaan. Heidän oireensa jäävät huomaamatta tiedonpuutteen takia. Tässä artikkelissa keskustelemme tärkeästä häiriöstä, joka on tavallisempi kuin luulemmekaan: dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö.

Mikä on dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö?

Tälle häiriötilalle on tyypillistä liiallinen kehosta ja ulkonäöstä huolehtiminen. Tästä häiriötilasta kärsivä ihminen viettää yleensä paljon aikaa käyttäytymiseen, jolla hallita kehon ulkonäköä. Oireet yleensä pahenevat kun heistä tuntuu, että heitä tarkkaillaan.

Monet heidän toimistaan ovat toistuvaa käytöstä kuten esimerkiksi se, että he jatkuvasti tarkkailevat itseään peilistä, huolittelevat itseään liikaa, vertaavat itseään toisiin tai piilottelevat niitä kehon osia, joihin he eivät ole tyytyväisiä ja joiden he tuntevat olevan kielteisiä.

Espanjalaisen plastisten, rekonstruktiivisten ja esteettisten leikkausten seuran (SECPRE) teettämän tutkimuksen mukaan Euroopassa ja Amerikassa niiden ihmisten määrä jotka kärsivät dysmorfisesta ruumiinkuvan häiriöistä kasvaa, koska oireita pidetään sosiaalisesti ”normaalina” eikä niitä tunnisteta patologisiksi.

Tämä syndrooma saa ihmiset tuntemaan ja käsittämään itsensä hyvin rumiksi, vaikka asia ei olisikaan niin. Kehon osat, jotka usein aiheuttavat suurta huolta ovat iho, hiukset, nenä, silmät, leuka, huulet sekä muutkin kehon osat kuten polvet, jalat ja rinta.

Yhdysvalloissa tehty tutkimus, johon osallistui 30 000 ihmistä, ja joka julkaistiin Psychology Today -lehdessä, osoitti että 93 % tutkimukseen osallistuneista naisista ja 82 % miehistä oli huolissaan fyysisestä ulkonäöstään ja he tekivät töitä päivittäin parantaakseen sitä ja tunteakseen olonsa paremmaksi.

Useimmat tästä syndroomasta kärsivistä potilaista ovat nuoria. Tutkimukset vahvistavat, että syndrooma alkaa nuoruudessa kun yksilö on huolestuneempi imagostaan, tuntee tulevansa tarkkailluksi ja hänellä on aktiivisempi sosiaalinen elämä. Häiriön oireiden puhkeamisen keski-ikä on seitsemäntoista.

Monet näistä nuorista päätyvät valitsemaan leikkauksen, vaikka kyseessä on henkinen ongelma, ei fyysinen. Tämän vuoksi psykologian tohtori Gustavo Bustamante sanoo, että todennäköisesti monet niistä ihmisistä jotka turvautuvat kosmeettiseen plastiikkakirurgiaan eivät ole eivätkä tule koskaan olemaan tyytyväisiä lopputulokseen.

Mikä aiheuttaa ruumiinkuvan dysmorfian?

Yhteiskunta painottaa ulkonäköä älykkyyden sijaan, pitämättä todellista ”sisäistä” kauneutta mielessä.

On mahdollista, että sairaudella on olemassa kaksinkertainen alkuperä; psykologinen ja biologinen. Biologisesti selitys keskittyy tiettyyn geneettiseen taipumukseen, joka johtaa mielenterveyshäiriöön ja aivojen välittäjäaineiden epätasapainoon. Psykologisesti katsottuna liioiteltu huomio itseään kohtaan johtuu itsetunnon puutteesta.

Miten sairaus diagnosoidaan?

Pääoireet tämän sairauden havaitsemiseksi ovat poikkeavuuksia päivittäiseen rutiiniin tai perusaktiviteetteihin kuten:

  • Sellaisten sosiaalisten tapahtumien välttäminen, joissa on paljon ihmisiä.
  • Itsetuhoisuus, joka johtuu tyytymättömyydestä kehoon. Se sallii heidän myöhemmin perustella kosmeettisia leikkauksia sekä oletettavasti voittaa tämän virheellisen käsityksen.
  • Viettäen paljon aikaa omistautuneena keholleen, jonka kanssa he uskovat heillä olevan ongelman eivätkä he kykene löytämään siihen ratkaisua.

Miten sairautta hoidetaan?

Ongelman psykologisen alkuperän tunnistaminen on ensimmäinen ja tärkein askel. Kun se on selvitetty, yksilöt voivat työskennellä itsetuntonsa kasvattamiseksi ja itsensä hyväksymiseksi, niin fyysisesti kuin sisäisestikin.

Perheen ja ystävien antama tuki on myös tärkeää. Rakkaat voivat auttaa korostamalla häiriöstä kamppailevan henkilön sisäisiä kykyjä.

Kaikissa häiriöissä, oireyhtymissä ja patologiassa rakkaus on elintärkeää ja terveellisin, suurenmoisin ja helpoimmin saatavilla oleva vastalääke, yhdessä sopivan psykologisen hoidon kanssa. Suuren rakkauden näyttäminen ja ehdottoman tuen osoittaminen auttavat tässä tapauksessa suuresti.