Masennuksen käyttäytymismalli

Masennus on sairaus joka vaikuttaa mieleen, mutta useimmissa tapauksissa se kehittyy ulkoisten tapahtumien johdosta ja se jatkuu tiettyjen käyttäytymismallien kautta jotka varaavat tilaa henkilön elämässä. Vaikka kognitiivinen osa on tärkeä, tässä artikkelissa keskitymme käyttäytymisterapian päätyyppeihin ja niiden logiikkaan.

Voi olla loogista, tiettyyn pisteeseen saakka, että masentunut henkilö etsii “syvempää ja filosofisempaa” selitystä psyykkiseen epäjärjestykseensä. Selitykset jotka viittaavat intrapsyykkisiin ja monitahoisiin syihin saattavat olla erittäin kiehtovia, ihan kuten surullisuus, joka täyttää joka sekunnin heidän olemassaolostaan.

Erittäin tunteelliset ja kirjalliset tarinat tuntuvat antavan viehättävämmän ja runollisemman käänteen heidän kärsimykselleen, vaikka ne eivät ratkaise tai helpota mitään. Yksinkertaiset, konkreettisemmat selitykset heidän kivulleen tuntuvat liian kylmiltä ja viiltäviltä.

Tästä syystä psykologeilla on ammatillinen ja akateeminen velvollisuus tutustuttaa ihmiset täysin käyttäytymiseen perustuviin hoitoihin, vaikka se ei toisikaan heille konferensseja tai houkuttaisi suuria yleisöjä.

Koska ankaruus psykologiassa tarkoittaa toivoa miljoonille ihmisille, on syytä tietää kuinka masennus voidaan selittää behavioristisesti ja kuinka voidaan valita psykologi joka keskittyy tähän lähestymistapaan, auttaakseen ihmisiä selvästi ja ytimekkäästi toiminnallistaa ratkaisuja heidän ongelmiinsa.

Surullisuus tulee elämänkokemuksista

Yksityiskohtainen selitys käyttäytymiseen perustuvasta mallista ei hyödytä mitään. On kuitenkin tärkeää antaa edes jonkinlainen yleisidea, ikään kuin “käyttäytymisterapia aloittelijoille”. Ilman pitkällisempää vaivannäköä, selitämme kuinka masennusta voi ymmärtää behaviorismin kautta.

Mikä on masennuksen määräävin piirre? saatat kysyä. Epäilemättä surullisuus on oire joka yhdistetään nopeimmin masennukseen. Määritelmä ei ole täysin väärä, mutta on tärkeää selittää se tarkemmin. Laajemmin katsottuna, behaviorismi sanoo että surullisuus on kokemusten tuote.

Behaviorismi ei sulje pois ajatusta että on henkilökohtaisia eroja sen suhteen miten vaikeuksia käsitellään, sekä kognitiivisella että biologisella tasolla, mutta enimmäkseen nämä peruserot tulevat ympäristötekijöistä. Jos näin ei olisi, vastuu näiden erojen esiinkaivamisesta ei olisi psykologin vastuulla, vaan paremminkin toisen lääketieteellisen ammattilaisen vastuulla joka tutkii elimellisiä syitä.

Vaikka et tietäisi kuinka tunnistaa sen, kaikki liittyy yhteen

Joskus on lähes mahdotonta uskoa että kaikista vakavimmat psykologiset häiriöt voivat olla lähtöisin epämääräisestä verkostosta ärsykkeitä ja niihin liittyvistä reaktioista, mutta niin se on. Tapa jolla joku tulkitsee ärsykkeen määrittyy myös sillä perusteella, kuinka hän on reagoinut aikaisempiin samankaltaisiin kokemuksiin.

Niin ollen, katastrofaaliset tapahtumat katastrofaalisine tulkintoineen voivat ehdollistaa henkilön elämän ikuisesti. Behaviorismi pyrkii tunnistamaan tämän katastrofaalisten assosiaatioiden verkoston ja löytää vaihtoehtoisia käyttäytymismalleja jotka voivat lievittää kärsimystä joka ruokkii itse itseään.

Katsotaan esimerkkiä. Kuvittele että lapsi haluaa syödä kokonaan edessään olevan suklaakakun. Hän yrittää tarttua siihen, mutta hänen käytöksensä estää hänestä vastuussa oleva aikuinen. Kohdatessaan mahdottomuuden saavuttaa nautintoa, lapsi saattaa reagoida raivokohtauksella. Jos aikuinen vastaa hänen itkuunsa antamalla hänelle mitä hän haluaa, raivokohtauksen idea vahvistuu.

Tätä sanotaan negatiiviseksi vahvistamisen ansaksi, sillä raivokohtauksen epämiellyttävyys vältetään lyhyellä aikavälillä, mutta se vahvistuu, joten se tapahtuu paljon todennäköisemmin tulevaisuudessa. Tällä tavalla toimiminen johtaa vaikeampaan käytökseen tulevaisuudessa, kuten kykenemättömyytenä sietää turhautumista tai välittömään nautinnon etsintään ilman impulssien kontrollointia.

Klassiset käyttäytymisteoriat jotka selittävät masennuksen

Pitäessämme edellä mainitun mielessämme, katsotaan muutamia olennaisimpia käyttäytymisteorioita, jotka eivät edes kosketa täysin kognitiivisia tekijöitä, uskoen että psykologian ei pitäisi kohdistua näihin etusijassa.

Skinner sanoi että mielialahäiriöt aiheutuvat käyttäytymismallien lukumäärän vähenemisestä. Tässä on kolme tyypillisintä käyttäytymisteoriaa jotka käsittelevät laajemmin tätä ajatusta:

Fersterin funktionaalinen analyysi masennuksesta

Tämä malli ehdottaa että mielialahäiriöt voidaan selittää positiivisella tavalla vahvistettujen käytösten vähyydellä, jotka palvelevat henkilön ympäristön kontrolloimista. Lähtökohta ei ole pelkästään vahvistajien poissaolo, vaan myös välttelyyn perustuva käyttäytyminen jota pitää yllä erittäin selkeä käyttäytymisen estäminen.

Costellon teoria

Tämä malli selittää että sen sijaan että ympäristön vahvistajat puuttuvat, vahvistajat ovat lakanneet olemasta tehokkaita, oli se sitten henkilön sisäisten muutosten vuoksi tai vahvistajan menetys käyttäytymismallien ketjussa.

Mennäksemme takaisin edelliseen esimerkkiin, kuvittele lapsi joka on menettänyt makuaistinsa jonkin sairauden takia, tai lapsi joka hylkää ruoan koska sitä ei antanut hänen ensisijainen huoltajansa. Tämä vähennys vahvistamisen tehokkuudessa johtaa siihen, ettei hän ole kiinnostunut ympäristöstään.

Lewisohnin teoria

Tämä malli sanoo että positiivisen vahvistuksen ja käytöksen väliltä puuttuu assosiaatio. Hän osoittaa useita syitä miksi positiiviset vahvistukset eivät assosioidu sopivan käytöksen kanssa.

Esimerkiksi, voi olla että ympäristö ei tarjoa tarpeeksi vahvistusta, että henkilöltä puuttuu kyky saavuttaa välttämättömät vahvistukset, tai että henkilöllä on sosiaalinen ahdistus, joka estää häntä nauttimasta olostaan. Tämä teoria selittää myös kuinka masennus vahvistuu sosiaalisen huomion kautta ja toisaalta sosiaalisen välttämisen kautta.

Uudet käyttäytymisen perspektiivit masennuksen suhteen: kognitiivisten muuttujien esittely

Olemme nähneet laajan näkemyksen lähestymistavoista jotka kannattavat behaviorismia masennuksen selityksenä, mutta nykyään näitä teorioita ovat rikastuttaneet useat vaiheet ja niihin on lisätty kognitiivisempia tekijöitä. Näihin kuuluu esimerkiksi Rehmin teoria itsekontrollista ja Lewisohnin teoria itsetiedostamisesta.

Rehmin itsekontrolliteoria yhdistää elementtejä Beckin, Lewisohmin ja Seligmanin teorioista. Sitä pidetään yksilön stressi-taipuvaisuus mallina ja se käsittää masennuksen assosiaation puutteena ulkoisten vahvistajien ja oman käyttäytymisen kontrollin välillä.

Lewinsohnin itsetiedostamisen teoria korostaa ympäristötekijöitä masennuksen syynä, mutta painottaa että henkilöllä on itsetiedostamisprosessi joka liittyy hänen kykyynsä selviytyä, joka aiheuttaa vielä enemmän ahdinkoa hänen elämässään.

Lyhyesti, käyttäytymismallit ja kognitiivis-behavioristiset mallit tarjoavat niin kattavan selityksen mielialahäiriöille että psykologian ammattilaisten haasteena on saada tämä tieto samalla kiihkeydellä maailmalle kuin monet muut teoriat joilla ei ole tieteellistä tutkimusta taustallaan.