Surullisuus ei ole paha asia, sitä vain paheksutaan
Kuinka montaa joku on sanonut sinulle: “Älä itke“, silloin kun se oli ainoa asia mitä halusit tehdä? Kuinka monta kertaa olet esittänyt olevasi okei, vaikka olit rikki sisältä? Kuinka monta kertaa ihmiset ovat sanoneet sinulle: “Älä ole surullinen”, vaikka se oli juuri se mitä tunsit? Mikä surullisuudessa on niin epämiellyttävää ihmisille jotka eivät kärsi siitä? Onko niin paha asia olla surullinen?
Surullisuus on yksi perustunteistamme, joten niin ollen se ei voi olla hyvä tai huono asia. Surullisuus ei ole huono asia. Päinvastoin, se on itse asiassa melko terveellistä, sillä ilmaiset tunnetta joka olisi muuten tukahdutettu. Tunnet surua kun kipu vapautuu, mutta jos kipua ei vapauteta, se vahingoittaa vielä enemmän.
“Toivotan onnellisuuden tervetulleeksi, sillä se suurentaa sydäntäni; silti kestän surullisuutta sillä se avaa sieluni.”
-Og Mandino-
Surullisuus ei ole paha asia
Surullisuuden välttäminen ei saa katoamaan sitä asiaa joka surun aiheutti, eikä se saa kipua menemään pois, huolimatta siitä kuinka ihmiset sanovat sinulle ettet olisi surullinen, tai siitä kuinka paljon näet vaivaa näyttääksesi iloista naamaa. On totta että hyväntuulisuus ja optimismi voivat auttaa sinua pääsemään yli kivuliaista tapahtumista, mutta onnellisuuden pakottaminen ja kivun piilottaminen eivät ole ratkaisu.
Todellisuudessa surullisuus on paha asia vain silloin kun siitä tulee tapa, kun asetut siihen asumaan välttääksesi ongelmiesi kohtaamista. Mutta kaikelle on aikansa, surullisuudellekin. Sen kieltäminen itseltäsi tai joltakin muulta ei auta sinua vapauttamaan kipua. Sen sijaan tapahtuu päinvastoin.
Oman surusi kunnioittaminen, kuten myös muiden surun kunnioittaminen, on ainoa tapa saada se haihtumaan, ilman mitään painetta tai tuomitsemista. Tunteet ovat mitä ne ovat, eikä kenelläkään ole oikeutta sanoa sinulle miltä sinusta pitäisi tuntua tai kuinka sinun pitäisi ilmaista kipusi.
Itse asiassa, ihmiset jotka eivät osaa hallita suruaan luonnollisesti päätyvät usein ilmaisemaan kipunsa vaarallisemmalla tavalla. Tämä osoittaa tunneälykkyyden tärkeyden, ja sen merkittävyyden, minkälainen dialogi sinulla on itsesi kanssa ja miten ystävällisesti kohtelet itseäsi.
“Naura, ja maailma nauraa kanssasi; itke, ja saat itkeä yksin.”
-Ella Wheeler Wilcox-
Miksi surullisuutta paheksutaan
Ongelma on siinä, ettemme pidä toisten ihmisten näkemisestä surullisina. Mutta miksi? Koska tunnemme itsemme avuttomiksi, syyllisiksi tai että olemme vastuussa siitä? Koska se tekee meidät surullisiksi emmekä halua tuntea sitä tunnetta? Sillä se muistuttaa meitä siitä ettei elämä aina ole ruusuilla tanssimista? Mikä tahansa syy onkaan, tunnemme olomme epämukavaksi kun joku ympärillämme on surullinen.
Meistä myös tuntuu epämukavalta näyttää surullisuuttamme julkisesti, ihan kuin se satuttaisi muita tai asettaisi meidät heikkoon asemaan. Surullisuus ei myöskään ole muodissa. Sosiaaliset normit määrittävät, että sinun täytyy kerätä itsesi ja jatkaa eteenpäin. Mutta nämä asiat eivät sulje toisiaan pois. Voit olla rohkea, voit jatkaa eteenpäin, mutta sinun pitää huuhtoa kipu pois ensin.
“Kyyneleet desinfioivat kivun.”
-Ramón Gomez de la Serna-
Surusta ylipääseminen on helpompaa jos kunnioitat sitä
Kaikki ovat olleet surullisia jossain vaiheessa. Ja me kaikki tiedämme kokemuksesta että siitä on helpompi päästä yli jos annat itsellesi luvan tuntea sen, kun annat vapaat kädet sille, mitä tahansa se sinulta vaatiikaan, oli se sitten itkemistä, yksinäisyyteen hakeutumista, tai tuulen tuntemista kasvoillasi. Mitä enemmän koitat peittää sitä, sitä enemmän se vaatii että pääset yli kuopasta.
Kun annat surullisuuden virrata vapaasti, pystyt valaisemaan omia puolustusmekanismejasi. Jotkut ihmiset vitsailevat, nauravat, ja ovat optimistisia itkemättä tai olematta surullisia. Se vain riippuu jokaisen henkilön luonteesta.
On myös ihmisiä joiden pitää vain saada itkeä ja olla yksin saadakseen kaiken ulos, jotta he voivat myöhemmin ottaa kontrollin ja aloittaa rationaalisen ajattelun. Toiset tarvitsevat enemmän aikaa rauhoittuakseen, ja toiset tarvitsevat rakkaidensa seuraa. Itse asiassa, surullisuus saattaa olla yksi niistä tunteista jotka osoittavat suurimman eron ihmisten käyttäytymisen välillä, kun vertaat miten eri ihmiset selviytyvät siitä.
On tärkeää kunnioittaa jokaisen ihmisen omia tapoja käsitellä heidän vaikeuksiaan, mitä tahansa ne sitten ovatkaan, varsinkin alussa. Näinä aikoina jopa asian kieltäminen voi olla hyvä strategia pehmentämään äkillistä, kaiken sekoittavaa kipua.