Masennus vanhuksilla

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Alicia Escaño Hidalgo

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Masennus ei ole homogeeninen diagnoosi. Se muuttuu tiettyjen ominaisuuksien mukaan ja jokaisen henkilön taustan mukaan. Eri tekijät, kuten ikä, sukupuoli ja sosioekonomiset tasot vaikuttavat siihen, kuinka masennus esiintyy. Masentuneilla lapsilla on enemmän taipumusta olla ärtyneitä tai vihaisia kuin surullisia. On myös tavallista, että lapsilla esiintyy enemmän fysiologisia masennuksen oireita ja nukkumisvaikeuksia. Masennus vanhuksilla on taas melko erilaista.

Epidemiologiset tilastot osoittavat, että myös masennuksesta kärsivillä vanhuksilla esiintyy enemmän tiettyjä ominaisuuksia. Tästä johtuen yleisen, samanlaisen hoidon tarjoaminen kaikille potilaille on tehotonta.

Joskus ihmiset tulkitsevat masennuksen oireet vanhemmissa ihmisissä ikääntymisen normaalina osana, mikä tarkoittaa sitä, ettei heille ominaisiin oireisiin keskitytä. Tämän lisäksi masennukseen käytetyt lääkkeet eivät ole aina parhaita vaihtoehtoja vanhemmille ihmisille.

Monet hoitokodeissa asuvat vanhukset kärsivät kliinisestä masennuksesta. Monelle heistä on vaikeaa selittää oireitaan. Tavallisesti he kuvailevat oireitaan somaattisina. Täten masennuksesta kärsivät vanhukset valittavat usein univaikeuksista, energian puutteesta, säryistä ja kivuista, jne. Fyysisten sairauksien ja masennuksen välinen päällekkäisyys tarkoittaa, että terveysalan ammattilaiset diagnosoivat potilaansa usein väärin.

Masennus vanhuksilla: oireet

• Pidemmät depressiiviset episodit, jotka vastustavat perinteistä lääkitystä.
• Masennuksesta kärsivät vanhukset eivät ilmaise hyödyttömyyden tai syyllisyyden tunnetta, toisin kuin keski-ikäiset.
• Aleksitymia, tai kyvyttömyys ilmaista tunteita sanallisesti, on yleinen oire.
• He kokevat hallusinaatioita ja harhoja.
• Negatiiviset oireet, kuten apatia, katsekontaktin puute tai ympäristöön reagoimisen puute.
• Fyysiset oireet, jotka peittävät henkiset oireet, kuten anoreksia, fobiat, hypkondria ja ahdistus.
• Korkeampi itsemurhan riski, etenkin miehillä jotka elävät yksin.
• Psyko-motorinen kiihtymys voimakkaalla ahdistuksella, tai epätyypilliset estot.
• Ärtyneisyys.
• Merkittävät uniongelmat, eritoten häiriöt kuten unettomuus tai liikaunisuus.
• Yleisesti esiintyvät ahdistuneisuuden somatisaatiot.
• Kognitiiviset toimintahäiriöt, joilla on tekemistä muiden oireiden kanssa ja joilla on tapana parantua, kun mieliala paranee. Vanhuksilla tämä vaikuttaa eniten toiminnallisuuteen ja muistiin.

Tukiverkoston tärkeys masennuksesta kärsivillä vanhuksilla

Masennuksen ehkäisy vanhemmissa potilaissa on todella merkittävää. Lowenthalin ja Havenin tutkijat suorittivat tutkimuksen, joka osoitti kuinka tärkeää on, että vanhuksilla olisi joku johon luottaa. Sosiaalinen tuki ei vain paranna vanhusten mielenterveyttä, vaan myöskin heidän fyysistä hyvinvointiaan.

Tutkimuksessa huomattiin, että sosiaalisen tukiverkoston omaavat vanhukset laskivat kuolleisuustilastoja verrattuna heihin, jotka olivat eristäytyneempiä. Monet tutkimukset osoittavat, että sosiaalisten tukiverkostojen (avioliitto, ystävyyssuhteet, tyytyväisyys ympäristöön, jne.) ja pienentyneen sydänsairauksien riskin välillä on merkittävä yhteys.

Eikä tässä kaikki, sillä sosiaalinen tukiverkosto tarkoittaa myös sitä, että vanhukset pitävät todennäköisemmin parempaa huolta omasta terveydestään ja noudattavat lääkinnällisiä hoitosuunnitelmia. Tyydyttävät ihmissuhteet vanhassa iässä lisäävät immunokompetenssia ja säätelevät stressiä.

Yksinäisyys lisää masennuksen riskiä

Psykologisen terveyden nimissä myös yksinäisyys on merkittävä tekijä. Vanhukset jotka ovat yksin tai tuntevat olevansa yksin, tulevat todennäköisemmin kärsimään masennuksesta. Täten sosiaalinen tukiverkosto voi suojella vanhempia kansalaisia stressiltä ja ahdistukselta.

Tutkimukset osoittavat, että myös lemmikit auttavat taistelemaan masennusta ja ahdistusta vastaan vanhuksilla.

Erinomainen keino taistelussa masennusta vastaan on luoda ystävyysverkostoja, jossa ihmisillä on samanlaisia intressejä. Yhteisten vapaa-ajan aktiviteettien harrastaminen ystävien tai puolison kanssa voi helpottaa vanhempien kansalaisten sopeutumista eläkkeelle jäämiseen.

Vanhukset, jotka viettävät aikaa ystävien tai lemmikin kanssa, tulevat epätodennäköisemmin kärsimään masennuksesta. He tulevat nauttimaan todennäköisemmin hyvästä terveydestä ja heidän ei tarvitse turvautua terveydenhuollon palveluksiin niin paljon.

Koska ehkäisy on aina paras vaihtoehto, on välttämätöntä varmistaa, että vanhuksilla on seuraa ja mahdollisuuksia kehittää omaa hyvinvointiaan ja tyytyväisyyttään.