Marsha Linehanin dialektinen käyttäytymisterapia

· 23.10.2018

Marsha Linehan on psykologi, professori, amerikkalainen kirjailija ja dialektisen käyttäytymisterapian luoja. Dialektinen käyttäytymisterapia on hoitomalli, joka on kehitetty epävakaasta persoonallisuudesta kärsiville potilaille. Linehanin terapia yhdistää eri käyttäytymisterapian tekniikoita Zen-buddhalaisuuteen perustuviin periaatteisiin ja dialektiseen filosofiaan, kuten esimerkiksi todellisuuden hyväksyntään.

Linehan itse kantaa mukanaan kokemansa epävakaan persoonallisuuden arpia. Polttomerkit ja arvet hänen käsivarsissaan ovat todisteita hänen historiastaan. Nuorempana Linehan sai todella huonon ennusteen, ja hän joutui olemaan sairaalassa 2 vuotta ja 2 kuukautta. Nykyään, kun hän puhuu tästä kokemuksesta, hän sanoo ’’olleensa helvetissä’’.

Krooninen tyhjyyden tunne, emotionaalinen epävakaus ja tarve miellyttää jatkuvasti muita, on todellinen painajainen heille jotka kärsivät tästä häiriöstä. Heidän identiteettinsä riippuu jatkuvasti siitä, miten muut näkevät heidät. He kokevat voimakasta hylätyksi tulemisen pelkoa, ja tämä pelko voi loppujen lopuksi olla se, joka saa ihmiset jättämään heidät.

Marsha Linehanin tuskallinen elämä epävakaan persoonallisuuden kanssa

Linehan tiesi, että epävakaasta persoonallisuudesta kärsivillä ihmisillä on alhainen selviytymisprosentti, ja tästä johtuen hän kulutti 20 vuotta epätoivoisesti päästäkseen ammattilaisen puheille ja saadakseen hoitoa. Linehan yritti tehdä itsemurhan useamman kerran. Jokainen yritys päätyi sairaalaan. Tästä kaikesta huolimatta Linehan halusi parantua. Hän taisteli sinnikkäästi tätä häiriötä vastaan, ja hän löysi työpaikan vakuutusyhtiöstä. Tänä aikana hän alkoi myös iltaisin käymään yliopistokursseilla.

epävakaa persoonallisuus

Linehanin usko oli todella vahva ja hän kävi usein kirkossa. Yhdestä kerrasta Linehan muistaa näin: ’’Eräänä yönä, olin kirkossa. Katsoin ristiä ja koko paikka muuttui kultaiseksi. Yhtäkkiä minusta tuntui, että jokin tuli minua kohti. Juoksin huoneeseeni ja ensimmäistä kertaa puhuin itselleni ensimmäisessä persoonassa: MINÄ RAKASTAN ITSEÄNI. Tunsin olevani muuttunut.’’

Vuoden ajan hän käsitteli masentavia ajatuksiaan. Tänä aikana hän ymmärsi ja hyväksyi omat emotionaaliset myrskynsä. Hän oppi käsittelemään tunteitaan, sillä hän tunsi itsensä nyt paremmin. Linehan jatkoi myös opintojaan. Hän sai tohtorinarvon Loyolan yliopistosta Chicagosta vuonna 1971, joka myös tuki hänen häiriönsä ymmärtämistä.

Se mikä muutti Linehanin kokemuksen oli se, että hän hyväksyi itsensä sellaisena kuin hän on. Tästä hyväksynnästä tuli äärimmäisen tärkeä, kun hän alkoi tekemään töitä potilaidensa kanssa, ensin klinikoilla ihmisten kanssa joilla oli itsetuhoisia ajatuksia, ja sitten tutkimuksissa.

Linehanin hoitoehdotus

Linehan halusi vakuuttaa ihmiset siitä, että terapia sallisi potilaiden omaksua uusia käyttäytymismalleja ja oppia toimimaan eri tavalla. Linehanin kohtaama ongelma oli se, että syvästi itsetuhoiset ihmiset olivat ’’epäonnistuneet’’ yrityksissään päästä eroon epävakaasta persoonallisuudesta. Marshan lähestymistapa asennoi uutta päättelytapaa: näiden ihmisten käytös oli todella loogista kärsimyksen edessä.

Hän painotti kahta ajatusta:

  • Elämän hyväksyminen sellaisenaan, ei niin kuin sen ”pitäisi” olla.
  • Tarve muuttua ja hyväksyä todellisuus.

Myöhemmin Linehan testasi teoriaansa oikeassa maailmassa. Hän sanoi, ’’päätin auttaa itsemurhaan taipuvaisia ihmisiä, sillä he ovat kaikkein onnettomimpia ihmisiä maailmassa. He luulevat olevansa pahoja, ja minä ymmärsin, etteivät he sitä ole. Ymmärsin tämän, sillä itse koin helvetin kärsimykset, eikä minulla ollut toivoa päästä sieltä ulos.’’

Linehan päätti luoda epävakaan persoonallisuuden diagnoosin, jolle on ominaista vaarallinen käytös, mukaanlukien itsetuhoisuus tai itsensä vahingoittaminen. Hän teki tämän ’’vastavuoroisen’’ yhteyden muodossa näiden ihmisten kanssa: heidän oli sitouduttava terapian seuraamiseen aina loppuun asti, kunnes heillä on uusi tilaisuus elää.

Linehan akateemisena hahmona

Tohtori Marsha Linehan nousi akateemisia portaita Yhdysvaltojen katolisesta yliopistosta Washingtonin yliopistoon vuonna 1977. 1980- ja 1990-luvuilla Marsha suoritti tutkimuksia, jotka osoittivat noin 100 itsemurhaan riskialttiin epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän potilaan prosessin. Potilaat ottivat osaa dialektiseen käyttäytymisterapiaan viikottain. Verrattuna muihin terapioihin, potilaat jotka saivat dialektista käyttäytymisterapiaa yrittivät suorittaa vähemmän itsemurhia, ja he joutuivat vähemmän sairaalaan.

Dialektisen käyttäytyisterapian perusteellinen tavoite on se, että potilas oppii säätelemään äärimmäisiä tunteita ja impulsseja. Tämä puolestaan laskee huonosti sopeutuvaa käytöstä, joka on riippuvainen mielentilasta. Tämän lisäksi potilas oppii luottamaan ja arvostamaan omia kokemuksiaan, tunteitaan, ajatuksiaan ja käyttäytymistään.

epävakaa persoonallisuus ja dialektinen käyttäytymisterapia

Toisin kuin muut kognitiiviset käyttäytymisterapiat, dialektinen käyttäytymisterapia on keksintö, joka perustuu enemmän terapeuttisiin periaatteisiin kuin hoitokäsikirjaan. Tämä ohjelma perustuu terapeuttisten tavoitteiden hierarkiaan, jota käytetään niiden tärkeyden mukaan. Tämä hierarkia on perustettu yksilöllisessä terapiassa:

  • Itsetuhoisten käytösten ratkaiseminen.
  • Niiden käytösten muuttaminen, jotka vaikuttavat terapian kulkuun.
  • Niiden käytösten tuhoaminen, jotka vaikuttavat elämän laatuun.
  • Niiden käytösten kehittäminen, jotka auttavat saavuttamaan hyvinvoinnin.

Tämä rakenne sallii joustavan lähestymistavan, joka perustuu jokaisen potilaan tarpeisiin. Lisäksi se on tärkeää koska se viittaa keskittämisen väliintulon muutoksiin.

Perinteinen kognitiivinen terapia keskittyy saavuttamaan emotionaalisten ongelmien ratkaisun käyttäytymisen ja kognitiivisten muutosten avulla. Linehan painottaa arvostuksen hyväksymistä. Hän uskoo, että nämä ajatukset saavat aikaan eniten muutoksia hänen potilaissaan. Tuhansia ihmiselämiä on voitu pelastaa ympäri maailman hänen työnsä ansiosta.