Liikennevalomenetelmä vihanhallintaan lapsille

21 tammikuu, 2020
Liikennevalomenetelmä hyödyntää perinteisen liikennevalon värejä opettaakseen lapsia hallitsemaan tunteitaan, erityisesti vihaa.

Liikennevalomenetelmä on 410 vuoden ikäisille lapsille suunnattu työkalu, joka auttaa heitä käsittelemään tunteitaan. Tämän ikäiset lapset tunnistavat perustunteet, mutta heillä on vaikeuksia hallita niitä kunnolla. Liikennevalomenetelmässä hyödynnetään tunnistettavaa symbolia, klassista liikennevaloa, jolla lapsia opetetaan hallitsemaan erityisesti negatiivisia tunteita. Lue alta lisää siitä, millainen on liikennevalomenetelmä vihanhallintaan lapsille.

Useimmat lapset ymmärtävät erinomaisesti kuinka liikennevalot toimivat, sillä he näkevät niitä joka päivä. Tästä syystä ne ovat ihanteellinen symboli tunteiden hallintaa ajatellen. Punainen merkitsee “pysähdy”, keltainen merkitsee “odota” tai “hidasta” ja vihreä merkitsee “saa mennä”. Jos liikennevalon värejä sovelletaan lasten vihan kanssa, he oppivat hallitsemaan tunteitaan aivan kuin kyseessä olisi peli.

Saatat nyt miettiä, kuinka lapsen saa yhdistämään tunteensa liikennevaloon. Jos haluat käyttää liikennevalomenetelmää, sinun on ensin opetettava lapsi yhdistämään liikennevalon eri värit tunteisiin ja käytökseen. Tässä artikkelissa selitämme jokaisen värin tehtävän ja väriin liittyvän reaktion.

Liikennevalomenetelmä vihanhallintaan opettaa lapsille tunteiden säätelyä

Tunteiden säätely

Miksi lasten on niin tärkeää oppia hallitsemaan tunteitaan? Psykologi ja elämäntaidon valmentaja Laura Chica uskoo, että lapsille olisi hyvä opettaa tunteiden hallintaa ja itsetietoisuutta. Lasten on hyvä myös oppia, että heidän reaktionsa riippuvat jokaisesta mielentilasta ja heillä on valta valita sopiva reaktio jokaisessa tilanteessa.

Pamela M. Colen tekemä tutkimus (2009) korostaa tunteiden hallinnan merkitystä pienillä lapsilla, sillä se auttaa ehkäisemään vakavampia häiriöitä myöhemmässä elämänvaiheessa. Tästä syystä paneudumme nyt liikennevalomenetelmään. Se on hyvä esimerkki tekniikasta, joka voi auttaa lapsia oppimaan tunteiden hallintaa.

Duken yliopiston psykologian ja neurotieteen laitoksen ryhmä puolestaan korostaa tunteiden hallinnan merkitystä kehityksen kannalta. Tutkimuksen mukaan ne ihmiset, jotka eivät opi noita taitoja lapsena, altistuvat terveysongelmille aikuisina.

Liikennevalomenetelmä vihanhallintaan: mitä sen kolme väriä merkitsevät?

Punainen

PYSÄHDY, rauhoitu. Kun et tunne voivasi hallita tunnetta, erityisesti vihaa, sinun on pysähdyttävä aivan kuin pysähtyisit liikennevaloissa risteyksessä. Jos vihantunne tuntuu musertavalta, sinun on pysähdyttävä ja mietittävä, mitä se sinulle aiheuttaa.

Keltainen

MIETI ja pohdi ongelmaa ja sitä miltä sinusta tuntuu. “Miltä minusta tuntuu juuri nyt?”, “Olenko vihainen?” tai “Olenko surullinen?”. Pyydä lasta pohtimaan mahdollisia vaihtoehtoisia reaktioita tilanteeseen. Mikä on kaikkein soveliain reaktio? Mistä ratkaisusta on eniten hyötyä?

Liikennevalon kolme väriä opettavat lasta hallitsemaan tunteitaan

Vihreä

TOIMI, ratkaise ongelma. Kun lapsi miettii mahdollisia reaktiota, hän valitsee niistä parhaan vaihtoehdon. Näin hän toimii sen mukaan ratkaistakseen ongelmansa. Lapsen positiivisten reaktioiden vahvistaminen on tärkeää oppimisen kannalta. Skinnerin vahvistamisteorian mukaan positiivinen vahvistaminen saa lapsen tuntemaan, että hänen vaivannäkönsä merkitsee ja se huomataan. Tämä kannustaa häntä jatkamaan tuota samaa käytöstä tulevaisuudessa.

Lyhyesti, tunteiden säätely on perustavanlaatuinen taito opetettavaksi lapsille. Aikuisten on annettava lapsille työkalut tunteiden, kuten vihan, pelon ja turhautuneisuuden käsittelyä varten. Ottaen huomioon tämän taidon merkityksen, on mahtavaa että sen tekemiseksi on työkaluja kuten tämä liikennevalomenetelmä, joiden avulla lapset oppivat sen hauskalla ja heille sopivalla tavalla.

  • Planells, O. (2012) ¿Cómo educar las emociones? La inteligencia emocional en la infancia y la
    adolescencia. Barcelona: Cuadernos Faros
  • Chóliz, M. (2005). Psicología de la emoción: el proceso emocional. Universidad de Valencia