Liiallinen itsetunto ja sen vaarat

8.11.2019
Liialliselta itsetunnolta löytyy myös sen pimeä puoli. Se nousee esiin silloin, kun oma arvo alkaa hipoa narsistisuutta ja ihminen näkee maailmassa vain itsensä. Ollakseen tervettä, itsensä rakastaminen vaatii myös tiukkaa tasapainoa, joka ei kaadu puutteeseen eikä liiallisuuteen.

Liiallinen itsetunto ei ole positiivista eikä tervettä. Tämä liiallinen itseluottamus ja oman egon yliarviointi johtavat usein erittäin ongelmallisiin asenteisiin ja käytökseen. Esimerkin tästä voimme nähdä ihmisissä, jotka kulkevat läpi elämän ajattelemalla olevansa parempia kuin muut, kieltäytyvät myöntämästä omia virheitään ja muotoilevat samalla varsin ​​ilmeisen narsismin varjoaan.

Tiedämme, että itsetuntoa koskeva aihe on epäilemättä yksi henkilökohtaisen kasvun alan suosikeista. Joka vuosi aihealueen markkinoilla julkaistaan valtava määrä uusia teoksia, joiden tarkoituksena on opettaa meitä vahvistamaan tätä hyvinvointimme psykologista perustaa. Jos kuitenkin johonkin asiaan ei aina kiinnitetä huomiota, on se tämän ulottuvuuden hieman pimeämpi kääntöpuoli.

Meidän onkin ymmärrettävä selkeästi, että alhaisen itsetunnon vastalääke ei ole liian korkea itsetunto. Kaikki liiallisessa määrin on vaarallista ja haitallista. Tämän vuoksi, sen takia että meiltä puuttuu jotain, meidän ei tulisi kattaa tätä puutetta menemällä liiallisuuksiin, sillä näin vain muotoilemme uuden ongelman, joka on kaukana sen ratkaisemisesta.

Tämän takia onkin tärkeää selventää, mitä terve itsetunto todellisuudessa on. Elämme aikakautta, jossa on tapana myydä ihmisille tarvetta maksimoida tiettyjä henkilökohtaisen kehityksen alueita, kuten johtajuutta, itsetuntoa, minäpystyvyyttä tai itseluottamusta. Mutta meidän on lisäksi ymmärrettävä, että ”mitä enemmän, sitä parempi” ei ole aina positiivista tai sopivaa. Tutustummekin seuraavaksi, missä todellisen hyvinvoinnin raja kulkee.

”Ole uskollinen sille, mitä löytyy sisältäsi.”

-André Gide-

Liiallinen itsetunto ja oman egon yliarviointi johtavat usein erittäin ongelmalliseen käytökseen ja myrkyllisiin asenteisiin

Millainen on ihminen, jolla on liiallinen itsetunto?

Yksi kanadalaisen sosiaalipsykologin Albert Banduran mielenkiintoisimmista kirjoista on epäilemättä Self-efficacy in Changing Societies (”Minäpystyvyys, miten käsittelemme muutoksia yhteiskunnassa”). Tämä kirja on jättänyt meille selväksi sen, että sellaiset aspektit kuten minäpystyvyys ja itsetunto ovat kaksi avaintekijää vaikeuksien välttämiseksi ja itsensä toteuttamiseksi jokaisessa skenaariossamme. 

Nykyään yksi vahingollisimmista dynamiikoista, jotka tekevät mahdottomaksi niin tavoitteiden saavuttamisen kuin onnellisuuden tavoittelemisen, ovat alhainen itsetunto ja liiallinen itsetunto, molemmat aivan yhtä negatiivisia. Avaamme seuraavaksi hieman tarkemmin sitä, millainen oikein on liiallisen itsetunnon omaava ihminen.

Maailma ilman rajoja

Yksi tietty näkökohta nousee usein esille lapsiin keskittyvän psykologian kentältä. Lastemme on ymmärrettävä varhain, että maailmasta löytyy rajoja ja normeja ja että emme aina saa kaikkea, mitä haluamme. Turhautumisen sietäminen on yksi elämän keskeisistä aiheista ja sen tekemättä jättäminen voi epäilemättä johtaa meidät ongelmiin.

Monia lapsia ja nuoria kasvatetaan ajatukseen siitä, että he voivat saada kaiken mitä haluavat. He ovat kuin elämänsä pieniä keisareita, jotka tuntevat olevansa kunnia-arvossa ja joilla on tarpeeksi valtaa tehdä, hankkia ja saada kaikki mitä he haluavat. Lasten kasvattaminen tähän säkenöivään, ylenmääräiseen ja paisuneeseen itsetuntoon johtaa myöhemmin vain egokeskeiseen, loukkaavaan ja ylimieliseen käytökseen, jossa omien impulsseja hallinta on täysin mahdotonta. 

Korkean itsetunnon ja sen vaarojen juuret yltävät usein kasvatukseen.

Liiallinen itsetunto ei vie meitä menestykseen tai onneen

Usko tai älä, 200 prosentin itsetunto mittarissa ei vie ketään sen paremmin menestyksen ja onnen huipulle. Päinvastoin:

  • Liiallinen itsetunto saa ihmiset ajattelemaan, että monet heille ehdotetuista hankkeista, tehtävistä tai töistä eivät ole heidän arvoisiaan. Tämä ylpeys saa liiallisen itsetunnon omaavan ihmisen menettämään monia mahdollisuuksia.
  • Heidän ylimielisyytensä ja ajatuksensa siitä, että he ansaitsevat kaiken mitä he haluavat, kasvattaa suuria etäisyyksiä heidän sosiaalisessa ympäristössään. Tällaisen ihmisen valtava ego aiheuttaa ympärillään vain suurta epämukavuutta.
  • He ovat sokeita omille virheilleen, eivätkä näin ollen myöskään kykene ottamaan niistä oppia. Jos nämä ihmiset epäonnistuvat jossakin, se on aina muiden syytä.
  • Ihmissuhteiden tasolla he ovat yleensä joko kiusaajan tai narsistin roolissa ja eivät kykene ymmärtämään näkökulmia, jotka eivät ole heidän omiaan. Tällaisista tilanteista syntyy vakavia ongelmia niin affektiivisella tasolla kuin työ- ja ystävyyssuhteissa. 
Liiallisen itsetunnon omaava ihminen ei aina kykene ymmärtämään, että maailmasta löytyy rajoja, jotka pätevät myös häneen

Liiallinen itsetunto ja rikollisuus

Rikollinen käyttäytyminen on liitetty pitkään alhaiseen itsetuntoon. Viime vuosina on kuitenkin osoitettu, että myös liiallinen itsetunto liittyy vahvasti yhteen väkivaltaisten tekojen kanssa. Kuten yhdysvaltalaisen Princetonin yliopiston tohtori Robert Roy F. Baumeisterin vetämässä tutkimuksessa selitetään, oman ”minän” paremmuus esittää ratkaisevaa roolia monissa rikoksissa.

Historiaan mahtuu monia rikollisten profiileja, joille on ominaista tämä niin sanottu narsismin, machiavellismin ja psykopatian pimeä kolmikko, jotka kulkevat käsi kädessä korkean itsetunnon kanssa, joka oikeuttaa ja validoi heidän epäsuotuisan käytöksensä. He ovat ihmisiä, joilla on ylisuuri itsetunto ja tietoisuus siitä, että he voivat saavuttaa kaiken mitä he haluavat. Niillä keinoilla, joilla tämä päämäärä saavutetaan, ei ole mitään merkitystä.

Kuten voimme nähdä, itsetunnon kääntöpuoli kätkee sisälleen pimeyttä ja vaaroja, jotka kannattaa pitää mielessä. On selvää, että alhaisella itsetunnolla on omat riskinsä, samoin kuin sen toisella ääripäällä eli liiallisella itsetunnolla. Tärkeintä olisikin saavuttaa tasapaino, jossa voimme työskennellä terveellä tavalla oman itsemme arvostuksen kanssa, tietysti myös muita kunnioittaen.

Itsetunto on loppujen lopuksi itsehoidon taidetta, ei koskaan narsismista vedettyä epäterveellistä liiallisuutta. 

  • Baumeister, R. F., Smart, L., & Boden, J. M. (1996). Relation of Threatened Egotism to Violence and Aggression: The Dark Side of High Self-Esteem. Psychological Review103(1), 5–33. https://doi.org/10.1037/0033-295X.103.1.5