Lake Wobegon -vaikutus: itsensä pitäminen keskivertoa parempana

· 9.5.2019

Kirjailija Garrison Keillor loi fiktiivisen kaupungin nimeltä ”Lake Wobegon”. Se on paikka, jossa kaikki naiset ovat vahvoja, kaikki miehet hyvännäköisiä ja kaikki lapset keskivertoa parempia. Se on kuva kognitiivisesta harhasta nimeltä Lake Wobegon -vaikutus: kykyjen yliarvioiminen ja negatiivisten ominaisuuksien laiminlyönti.

Ilmiötä on myös kutsuttu ylivertaisuusvinoumaksi, ja se on hyvin yleinen. Esimerkiksi 95 % ajajista pitää itseään muita parempina; sama pätee myös useimpien opiskelijoiden kohdalla. On hyvin yleistä ajatella olevansa keskivertoa parempi. Itse asiassa meidän on tapana tuomita maailma ansioiden, stereotyyppien ja tiedostamattomien asenteiden mukaan.

Jos pyytäisimme arvioimaan älykkyystasoamme muihin ihmisiin verrattuna, sanoisi suurin osa meistä olevansa keskivertoa parempi. Joillekin tämä saattaa olla totta, mutta erittäin harvat tunnustaisivat olevansa keskivertoa huonompia.

Lake Wobegon -vaikutus on uskomusta siihen, että olemme muita ylempiarvoisia ja tietämättömiä omista heikkouksistamme ja virheistämme. Meillä on vääränlainen ylemmyyden tunne, liittyi se sitten älykkyyteen, ulkonäköön tai käyttäytymiseen.

”Monet meistä kulkevat läpi elämän olettaen, että olemme käytännössä katsoen oikeassa käytännössä katsoen kaiken aikaa ja käytännössä katsoen kaikesta: poliittisesta ja älyllisestä vakaumuksestamme, uskonnollisesta ja moraalisesta uskomuksestamme, muiden ihmisten arvioinnista, muistoistamme, tosiasioiden käsityksestämme. Niin absurdilta kuin se ehkä kuulostaakin, kun lakkaamme ajattelemasta sitä, vaikuttaa vakaa tilamme olettavan tiedostamatta, että olemme hyvin lähellä kaikkitietoisuutta.”

-Kathryn Schulz-

mies luulee olevansa keskivertoa parempi

Lake Wobegon -vaikutus eli ylivertaisuusvinouma, jossa pidämme itseämme keskivertoa parempana

Kuten Charles Darwin sanoi, ”tietämättömyys herättää useammin luottamusta kuin tieto”. Ylivertaisuusvinoumaa on siis taipumus esiintyä enemmän ihmisillä, jotka ovat epäpäteviä ja yliarvioivat kykyjään. Tällaiset ihmiset ovat lyhytnäköisiä muiden ihmisten taitojen ja kykyjen tunnistamisen suhteen.

Tämä itsepetos ja kognitiivisen tietoisuuden puute yhdistetään yleensä turhamaisuuteen. Sen lisäksi, että he pitävät itseään ylempiarvoisina, he eivät pysty tunnistamaan olevansa ehkä väärässä. Heidän on mahdotonta hyväksyä sitä, että he eivät tiedä jotakin tai että heillä ei ole tiettyjä kykyjä.

Mielenkiintoisinta tässä kognitiivisessa harhassa on se, että mitä epäpätevämpi olet, sitä vähemmän tietoinen olet siitä. Yleensä kyseessä ovat ihmiset, jotka ylpeilevät aivoillaan, kulttuurillaan ja älykkyydellään. Mutta heillä ei oikeastaan ole mitään ylpeiltävää. Mikä pahempaa, he eivät ole itse tietoisia siitä. Se kumpuaa epävarmuudesta, olivat he sitten tietoisia siitä tai eivät.

Suotuisan näkemyksen omaaminen omista kyvyistä ei ole huono asia tai itsekästä, eikä se tarkoita sitä, että ihminen on tietämätön. Päinvastoin, siitä on apua. Ongelma syntyy silloin, kun menemme liiallisuuksiin. Kun uskomme olevamme parhaita kaikessa unohtaen sen, että meillä on myös puutteita ja on monia muita ihmisiä, joilla on hyviä ominaisuuksia.

”Maailman ongelmana on se, että tyhmä ovat itsevarmoja ja älykkäät ovat täynnä epäilystä.”

-Bertrand Russell-

Lake Wobegon -vaikutus: nainen luulee olevansa parempi kuin mies

Lake Wobegon -vaikutuksen seuraukset

Cornellin yliopiston psykologit Justin Kruger ja David Dunning selvittivät, että yleisesti ottaen selkeästi keskivertoa paremmat ihmiset älykkyyskapasiteetin ja tiedon suhteen uskoivat siihen, että he ovat itse älykkäimpiä ihmisiä. Nietzsche kutsui tällaista ihmisryhmää älykkäiksi filistealaisiksi tai kulttuurisiksi filistealaisiksi, tietämättömiksi ihmisiksi, jotka ylpeilevät koulutuksellaan ja vuosien kokemuksellaan.

Neljä tärkeintä Lake Wobegon -vaikutuksesta tehtyä tutkimusta olivat samaa mieltä. Hieman alhaisemman kyvykkyyden omaavat ihmiset ajattelevat heillä olevan usein liioitellun hyvät kyvyt ja heidän on myös todella vaikea tunnistaa oma epäpätevyytensä.

Kun taas hieman paremman suorituskyvyn omaavien ihmisten on taipumus alentaa liiallisesti näkemystään itsestään kuin mikä heidän todellinen suorituskykynsä on. He siis aliarvioivat kykyjään. Itseään epäilemällä heidän on myös taipumus olla epävarmempia ja epäröiviä, mikä johtaa huonompaan itsevarmuuteen.

Johtopäätelmät

Keskivertoa huonomman suorituksen tehneet ihmiset siis yliarvioivat kykynsä ja keskivertoa paremman suorituksen tehneet ihmiset aliarvioivat kykynsä. Mihin se johtaa? Aikaisemmin mainittu on näkyvämpää varmuuden ja turvallisuuden tunteen vuoksi. Se ei tietenkään välttämättä tarkoita sitä, että he ovat oikeassa. Se vain tarkoittaa sitä, että ensivaikutelmilla on suuri merkitys meille.

Lisäksi Lake Wobegon -vaikutuksen alaisilla ihmisillä on vaikeuksia kahdessa asiassa: tehdä hyviä päätöksiä ja olla itsekriittinen. He eivät siis tule kasvamaan ihmisinä.

Pohditaan siis seuraavia asioita: Millaisena näemme itsemme? Ja millä tavalla arvostamme toisia? Tarkastelemmeko ihmisten kykyjä ja ominaisuuksia? Vai luotammeko vain siihen kuinka itsevarmoilta ihmiset näyttävät, menemättä pintaa syvemmälle?

”Vain kaksi asiaa ovat äärettömiä, universumi ja ihmisen tyhmyys, enkä minä ole varma ensin mainitusta.”

-Albert Einstein-