Lasten emotionaalinen kehitys
Lasten emotionaalinen kehitys tekee heidät tietoisiksi tunteidensa alkuperästä ja kehityksestä. He alkavat lukea tunteita muiden ilmeistä ja tulkita niitä sosiaalisen tilanteen mukaan (1). Siksi lapsilta odotettavissa oleva muutos ja kasvu emotionaalisella tasolla juontuu kokemuksista, jotka tapahtuvat yhtäältä heidän kontekstissaan ja toisaalta taas heidän kypsymisessään.
Tämän vuoksi lapset alkavatkin emotionaalisen kehityksensä aikana asettaa tiettyjä emotionaalisia tavoitteita sekä itselleen että muille, ottaen samalla huomioon kontekstin. Tapa, jolla lapset tuovat esille erilaisia tunteita vaihtelee huomattavasti heidän aikaisemman repertuaarinsa mukaan. Lisäksi sillä on paljon tekemistä lapsen oppimishistorian kanssa ja tämä taas johtaa tärkeisiin saavutuksiin niin ymmärryksen, emotionaalisen sääntelyn kuin empaattisen vastauksenkin tasolla (3).
Syvennymme seuraavaksi tarkemmin lasten emotionaalisen kehityksen kolmeen näkökohtaan, jotka auttavat meitä oppimaan ja ymmärtämään yksityiskohtaisemmin heidän emotionaalista pätevyyttään (2).
Emotionaalinen ymmärrys
Ymmärryksen rooli lasten emotionaalisessa kehityksessä on erityisen tärkeää. Meiltä löytyy ymmärrys heidän tunteistaan ja toisaalta taas meiltä löytyy ymmärrys heidän emotionaalisesta ambivalenssistaan sekä tunteiden ilmaisun säännöistä.
Tunteiden ymmärtäminen ja emotionaalisen perspektiivin ottaminen alkavat kehittyä jo varhaisessa iässä. Pojat ja tytöt linkittyvät jo esikouluopetuksen aikana yhä monimutkaisempiin tilanteisiin, jotka tuottavat erilaisia tunteita (2). Tärkeä edistysaskel tunteiden ymmärtämisessä tapahtuukin silloin, kun lapset alkavat arvostaa toisiaan halujensa ja tarpeidensa kanssa.
Toisaalta taas lasten luomat emotionaaliset näkökulmat ja ymmärtämisen taso liittyvät sekä lapsia ympäröivään kulttuuriin että vanhempien vastaukseen. Viime kädessä se, mitä lapsi uskoo ja odottaa, linkittyy kontekstuaalisiin tekijöihin ja hänen henkilökohtaiseen muotoutumiseensa (4).
Kulttuuri kannustaa tunteiden ilmaisuun erilaisten sääntöjen kautta. Tämän vuoksi lapset oppivat ymmärtämään näitä sääntöjä mallioppimisen ja mallintamisen kautta. Tällä tavoin kulttuurin komponentti lyhyesti sanottuna asettaa tunteiden ilmaisulle tiettyjä rajoja ja sääntöjä. Näiden tunteiden ilmaisuun liittyvien sääntöjen ymmärtämiseen kuuluu muun muassa seuraavia näkökantoja:
- Tunteiden ilmaisun intensiteetti.
- Tunteiden ilmaisun pysyvyys.
- Tunteiden ilmaisun estäminen.
Toisaalta taas meiltä löytyy emotionaalisen ambivalenssin ymmärtäminen. Emotionaalinen ambivalenssi voidaan nähdä kykynä ymmärtää, tuntea ja syrjiä useiden vastakkaisten tunteiden läsnäoloa (2). Mahdollisuus ymmärtää tätä emotionaalista ambivalenssia onkin perustaito, jonka kautta pienet lapset voivat saavuttaa osaamista tilanteissa, joissa on kyse korkean tunnekuormituksen omaavien vakaiden suhteiden hallinnasta (5).
Emotionaalinen sääntely osana lasten emotionaalista kehitystä
Tunteet ovat tapoja olla kosketuksissa todellisuuden kanssa. Siksi tämän tavoitteen saavuttamiseksi tunteiden on kyettävä olemaan samalla sekä joustavia että johdonmukaisia tilanteen ja tavoitteiden kanssa.
Eri strategioiden käyttö emotionaalisen itsesääntelyn tason saavuttamiseksi on moninaista, sillä näiden strategioiden käyttö riippuu aina tilanteesta. Vähitellen lapset oppivat, että osa strategioista toimii tehokkaasti tietyissä tilanteissa ja että ne riippuvat siitä saavutuksen tyypistä, jota kyseisessä tilanteessa toivotaan. Näiden strategioiden hallitsemisen joustavuus ja sisäistämisen tasojen kehitys osoittavat, kuinka hyödyllistä emotionaalinen sääntely on mukautuvan käyttäytymisen ja sosioemotionaalisen sopeutumisen kannalta (6).
Lasten emotionaalinen kehitys ja empatia
Empatialla tarkoitetaan ihmisen kykyä ymmärtää toisen emotionaalista tilannetta ja tätä kautta välittää vastauksia, jotka liittyvät kyseisen henkilön tunnetilaan (2). Empatia on toisin sanoen emotionaalinen komponentti, joka saavutetaan vain silloin, jos lapsi saavuttaa kolme alla mainittua näkökohtaa (2):
- Lapsen oma emotionaalinen ymmärrys.
- Muiden emotionaalinen ymmärtäminen.
- Lapsen kyky säädellä omia tunnetilojaan.
Nämä kolme näkökohtaa on suunnattu niihin sosiaalisiin tilanteisiin, jotka antavat lapselle mahdollisuuden analysoida tavoitteiden kantamaa, nostaa esille affektiivisia toimia ja ymmärtää, miksi tunnemme erilaisia tunteita (7).
Yhteenvetona voimme todeta, että lasten emotionaalinen kehitys on prosessi, jossa voidaan ottaa huomioon monia eri tekijöitä. On kuitenkin huomattava, että näiden yllä mainittujen strategioiden kehittämiseksi ja lapsen vakaan emotionaalisen kehityksen edistämiseksi sekä lapsen lähipiirin että sosiaalisen ympäristön on oltava mahdollisimman suotuisia.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
-
Izard, C. E. (1994). Innate and universal facial expressions: evidence from developmental and cross-cultural research.
-
López, G. C. H., & Vesga, M. C. G. (2009). Interacción familiar y desarrollo emocional en niños y niñas. Revista Latinoamericana de Ciencias Sociales, niñez y juventud, 7(2), 785-802.
-
López, F., Fuentes, M. J., & Etxebarria, I. O. MJ (1999) Desarrollo afectivo y social. Madrid: Pirámide.
-
Gnepp, J., & Chilamkurti, C. (1988). Children’s use of personality attributions to predict other people’s emotional and behavioral reactions. Child development, 743-754.
-
Brown, J. R., & Dunn, J. (1996). Continuities in emotion understanding from three to six years. Child development, 67(3), 789-802.
-
Dennis, T. (2006). Emotional self-regulation in preschoolers: the interplay of child approach reactivity, parenting, and control capacities. Developmental psychology, 42(1), 84.
-
Sroufe, L. A., & Donís Galindo, M. S. (2000). Desarrollo emocional: la organización de la vida emocional en los primeros años. Oxford University Press México,.