Lapsuuden trauma näkyy aivotutkimuksissa

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Neurokuvantamistekniikka tekee aina vain uusia löytöjä lääketieteessä ja psykologiassa. Neurotieteilijät ovat esimerkiksi havainneet, että lapsuuden trauma näkyy aivotutkimuksissa. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että trauma koskettaa sekä suuria että pieniä hermoalueita ja jättää hienovaraisia muutoksia, jotka heikentävät yksilön hyvinvointia.

Hyväksikäyttö lapsuudessa jättää ihmiseen valtavia arpia. Huutaminen, laiminlyönti, lyöminen, emotionaalinen poissaolo ja jatkuva pelon varjo eivät ainoastaan luo perustaa traumaperäiselle stressille. On nimittäin saatu selville, että hyväksikäytettyjen 4-7 -vuotiaiden lasten elinajanodote on lyhyempi.

Lisäksi tutkijat havaitsivat, että tällä väestöosalla on suurempi riski saada kaikenlaisia sairauksia. Nämä voivat vaihdella diabeteksesta sydän- ja verisuonitauteihin. Näistä melko järkyttävistä tosiasioista huolimatta on kuitenkin toivoa. Tämäntyyppiset löydöt mahdollistavat lääketieteen alan kehittää tehokkaampia lähestymistapoja, joilla parannetaan kärsivien elämää.

Termi “trauma” tulee kreikan kielestä; se tarkoittaa haavaa. Nämä varhaiset kokemukset varmasti häiritsevät lapsen optimaalista kehitystä ja vaikuttavat hänen mielenterveyteensä. On kuitenkin olemassa monia strategioita sen käsittelemiseksi. Trauman ei nimittäin tarvitse kestää koko elämää.

“Mitä suurempi lapsen kauhu ja mitä aikaisemmin se koetaan, sitä vaikeampaa on kehittää vahva ja terve itsetunto.”

-Nathaniel Branden-

Lapsuuden trauma näkyy aivotutkimuksissa

Aikuisuudessa ilmenevä raskas masennus on vain yksi esimerkki siitä, kuinka traumaattiset kokemukset kaivertavat nuoria aivoja. Tämä psykologinen häiriö, masennus, kehittyy näillä potilailla tietyllä tavalla. Se on pysyvämpää ja aivojen rakenteessa on havaittavia muutoksia.

Näissä tapauksissa, ennen kuin henkilö saavuttaa vakavamman masennushäiriön 20–30 -vuotiaana, hän on kestänyt koko joukon ongelmia lapsuudesta nuoruuteen. Nämä ilmenevät mm. keskittymisen puutteena, akateemisina viiveinä, unihäiriöinä, yliaktiivisuutena, impulssinhallintaongelmina, somaattisina sairauksina ja itseään vahingoittavana käyttäytymisenä.

Näillä ihmisillä on taipumus olettaa, ettei kukaan voi ymmärtää heidän tuskaansa. He uskovat, että elämä johtaa vain kärsimyksiin; että ei ole helppoa löytää jotakuta, joka todella rakastaa heitä, ja että maailma on haitallinen paikka. Kuten huomaat, nämä pysyvät yksinäisyyden ja avuttomuuden tunteet ovat heidän psyykkinen haavansa. Ne ovat kaikkein syvimpiin aivorakenteisiin kohdistuneen trauman kaiku.

Lapsuuden trauma häiritsee aivojen kehitystä

Trauma näkyy aivotutkimuksissa ja asiantuntijat voivat nyt nähdä sen tarkemmin. Esimerkiksi ihan hiljattain Kanadan Albertan yliopisto esitteli mielenkiintoisen tutkimuksen tästä aiheesta. Siinä tultiin siihen päätelmään, että 4-7 vuoden ikäisten lasten traumaattiset kokemukset heikentävät aivojen normaalia kehitystä.

Nämä pienet muutokset tekevät ihmisistä alttiimpia ahdistukselle, traumaperäiselle stressille, masennukselle, impulssikontrollin puutteelle, huonolle emotionaaliselle hallinnalle jne. Tämä ei kuitenkaan ole ratkaiseva tekijä kaikissa tapauksissa, eli se on vain riskimuuttuja.

Tutkijat ovat myös havainneet, että näillä potilailla on serotoniinin ja noradrenaliinin lähettimien puutteita. Tämä tarkoittaa voimakkaampaa reaktiota pelkoon, huoleen ja epävarmuuteen. Lisäksi he ovat alttiimpia kokemaan ahdistusta, mikä puolestaan aktivoi muistin traumaattisista kokemuksista.

Amygdala ja hippokampus kärsivät eniten

Albertan yliopiston tutkimusryhmä huomasi myös, että hippokampus ja amygdala olivat eniten kärsineet alueet aivoissa. Ensimmäinen asia joka näkyy on näiden alueiden kokomuutos. Ne ovat normaalia pienempiä.

Hippokampus ja amygdala liittyvät tunteisiin ja muistiin. Siksi ihmiset, jotka ovat käyneet läpi traumaattisia kokemuksia varhaisessa elämässä, osoittavat vaikeuksia käsitellä pelkoa, surua ja konflikteja.

Lisäksi näiden alueiden koon vaihtelut aiheuttavat tukoksia ongelmanratkaisukyvyssä. Tällöin on myös suurempi taipumus impulsiiviseen käyttäytymiseen. Myös päihteiden väärinkäyttö ja ajautuminen haitallisiin ihmissuhteisiin on yleistä.

Traumatisoidut lapset kokevat ahdistusta, koska heiltä puuttuu aikuisen tuki sekä fyysinen ja emotionaalinen suoja. Se tarkoittaa jatkuvaa pelkoa, joka muuttaa aivojen rakennetta. Näin ollen se voi johtaa vakavaan masennukseen myöhemmin elämässä.

Tuleva hoito

Stanfordin yliopiston tekemässä tutkimuksessa, joka julkaistiin Nature -lehdessä, todettiin, että yli 62 prosenttia vakavasti masentuneista oli kokenut myös jonkinlaisia traumoja lapsuudessaan. Tästä ryhmästä ne, joilla oli tällaisia lapsuudenkokemuksia, eivät vastanneet tiettyihin hoitoihin kuten sertraliiniin (masennuslääke).

Nyt kun asiantuntijat ovat tietoisia siitä, että lapsuuden trauma näkyy aivotutkimuksissa, he voivat tutkia sairastuneita yksilöllisesti ja määrätä tiettyjä lääkkeitä. On esimerkiksi havaittu, että nämä kokemukset hidastavat usein basolateraalisen amygdalan kasvua. Tämä johtaa ahdistuneeseen käytökseen. Näissä tapauksissa sertraliinille vaihtoehtoinen lääke yhdessä  kohdennetun psykologisen hoidon kanssa on usein hyvä idea.

Tällä hetkellä ei ole tavallista, että potilas, joka on kokenut trauman lapsuudessa, ohjattaisiin magneettikuvaukseen. Siitä voi kuitenkin pian tulla olennainen tapa päättää sopivimmasta terapeuttisesta lähestymistavasta.