Lapset, jotka toimivat sisaruksilleen vanhempina

Jotkut vanhemmat tekevät virheen antaessaan lapsilleen velvollisuuksia, jotka eivät kuulu heille. Siihen liittyy usein nuorempien sisarusten hoitoa. Nämä lapset toimivat sisaruksilleen ikään kuin vanhempina.

Jos tätä tapahtuu usein, lapsi ottaa hänelle pakotetun roolin. Hän alkaa ajatella, että kun aikuiset sanovat että se on hänen velvollisuutensa, niin sen täytyy olla.

Joskus taas lapselle asetettu paine voi olla niin kova, että lapsi kapinoi tätä ajatusta vastaan. Täten hän ei suojelekaan ja välitäkään sisaruksistaan, vaan on vihamielinen heitä kohtaan ja jopa hyökkää heidän kimppuunsa. Tällainen aggressiivisuus johtuu siitä, että hän ei löydä muuta tapaa käsitellä vastuuta, joka hänelle on liian nuorena langetettu.

“Ulkomaailmalle me kaikki vanhenemme. Mutta emme veljille ja sisarille. Tunnemme toisemme kuten aina. Tunnemme toistemme sydämet. Jaamme yksityisiä perhevitsejä. Muistamme perheriidat ja salaisuudet, perheen surut ja ilot. Elämme ajan kosketuksen ulkopuolella.”

-Clara Ortega-

Vanhemmat sisarukset ja heidän vastuunsa

Kun lapset ovat kuusi-seitsemän vuotta sisaruksiaan vanhempia, hoivaajan taipumus ilmaantuu todennäköisesti lähes luonnollisesti. Tietenkin, kun aikuiset myöntävät sen, se yleensä vahvistuu. Perheen olosuhteista riippuen lapset, jotka toimivat sisaruksilleen vanhempina, voivat kuitenkin toimia täsmälleen päinvastoin kuin aikuiset toivovat, ja he lakkaavat huolehtimasta sisaruksistaan.

Riippuen siitä, kuinka omistautunut asialleen vanhempana toimiva lapsi on, hän saattaa toisaalta osoittaa myös poikkeuksellisen valpasta asennetta ja estää sisaruksiaan tekemästä virheitä, ja siten hän oppii itsekin ja saavuttaa itsenäisyyttä. Lasten kasvattaminen on kuitenkin monimutkainen tehtävä, joka vain aikuisen tulisi ottaa vastuulleen.

Vastuun ja pelon välissä

Vanhemmat sisarukset eivät aina ole tyytyväisiä vauvan tuloon, varsinkin jos he ovat itse vielä pieniä. Vanhemmat kuitenkin kieltäytyvät usein näkemästä tätä todellisuutta olettaen automaattisesti, että sisarus toimii uuden tulokkaan suojelijana.

Lapsi pelkää usein olla ristiriidassa ja järkyttää vanhempiaan tai olla vastaamatta heidän odotuksiinsa. Siksi hän yrittää täyttää hänelle osoitetun roolin, vaikka hän ei pitäisikään siitä.

Ei ole harvinaista, että lapsi alkaa lopulta tuntea, että kaikki negatiivinen mitä hänen sisarukselleen tai sisaruksilleen tapahtuu, on tavalla tai toisella hänen syytään. Hän pelkää, että vanhemmat lakkaavat rakastamasta häntä, jos hän ei täytä hänelle uskottua tehtävää. Ajan myötä näistä lapsista tulee aikuisia, jotka eivät tunnista omia tarpeitaan ja joilla on taipumus ottaa itselleen kuulumattomat ongelmat omakseen.

Sisaruksistaan huolehtivien lasten ongelmat

On tiettyjä asioita, joita ei saa koskaan langettaa alaikäiselle. Ensimmäinen niistä on vanhemman rooli. Lapsen velvollisuus ei ole varmistaa sisarustensa hyvinvointia. Tämä on jätettävä toiselle aikuiselle, jos vanhemmat eivät pysty suorittamaan sitä.

Vanhempien sisarusten ei myöskään pidä joutua järjestelmällisesti priorisoimaan sisarustensa tarpeiden tyydyttämistä omiin tarpeisiinsa nähden. Tämän pitää olla lapsen itsensä päätettävissä.

Kasvatus on pitkälti sitä, että lapset sisäistävät hyvän käytöksen merkityksen. Tämän ja sisaruksille roolimallin esittämisen välillä on kuitenkin valtava ero.