Lapsen leimaaminen laiskaksi on vaarallista

Leimaaminen on yksinkertaistamista. Lapsen leimaaminen pelkistää hänet sanaksi. Tämä voi olla sekä haitallista että vaarallista. Tässä artikkelissa selitämme miksi.
Lapsen leimaaminen laiskaksi on vaarallista

Viimeisin päivitys: 10 joulukuu, 2021

Lapsen leimaaminen laiskaksi on vaarallista monella tapaa, eikä meidän aikuisten tulisi koskaan tehdä sitä. Todellakin, kuinka monta kertaa olemme sanoneet tai kuulleet tokaisuja, kuten “hän on sellainen häirikkö”, “hän on laiska”, “poikani on ujo” tai “hän on niin yliaktiivinen, ettei hän koskaan pysähdy”.

Leimaamista tapahtuu yleensä silloin, kun vanhemmat näkevät lapsissaan tiettyjä ei-toivottuja käyttäytymismalleja. Tämä saa heidät puhumaan ääneen ajattelematta ensin, mitä vaaroja he saattavat sanoillaan aiheuttaa. Lapsen leimaaminen tietyllä sanalla tai käsitteellä tarkoittaakin usein sitä, että hän omaksuu käsitteen ja alkaa toimia yhä enemmän siihen malliin.

Jos lapsi alkaa käyttäytyä häiritsevällä tavalla, se ei tarkoita sitä että hän on “paha”, vaan sitä että tuolla hetkellä tai noina hetkinä hän vain käyttäytyy huonosti. Jos lapsi ei läpäise matematiikkaa, se ei tarkoita, että hän on “laiska”. Ehkä hän kehittyy hieman verkkaisemmin kuin luokkatoverit. Ehkä koulun opettamismenetelmä ei sovi hänelle. Voisimme mainita lukuisia muitakin esimerkkejä. Tämä artikkeli keskittyy kuitenkin niihin tapauksiin, joissa lapset leimataan laiskoiksi.

Lapsen leimaaminen laiskaksi on masentavaa.

Lapsen leimaaminen voi aiheuttaa Pygmalion-vaikutuksen

Tapa, jolla suhtaudumme maailmaan ja se, miten kiintymyshahmomme näkevät meidät varsinkin nuorena, vaikuttaa suuresti itsekäsitykseemme. Siksi, kun vanhemmat leimaavat lapsen, he pakottavat häneen ominaisuuksia, jotka saattavat olla täysin vääriä. Niillä on valitettava taipumus muuttua itseään toteuttaviksi ennustuksiksi.

Vuonna 1965 psykologi Robert Rosenthal esitteli Pygmalion-vaikutuksen. Tämä viittaa ilmiöön, jossa henkilöön kohdistuvat uskomukset ja odotukset vaikuttavat hänen suoritukseensa. Esimerkiksi, jos lapsella on vaikeuksia oppia ja hänet on leimattu laiskaksi, hän ottaa lopulta tämän roolin ja tulee laiskaksi.

“Itsensä toteuttava ennustus on oletus, joka puhtaasti ennustamisen seurauksena saa tuon tapahtuman lopulta toteutumaan ja siten se vahvistaa itse itsensä.”

-Paul Watzlavic-

Lapsen leimaaminen laiskaksi on vaarallinen teko

  • Lapsi saattaa tuntea itsensä aliarvostetuksi. Tämä vaikuttaa hänen identiteettiinsä ja itsetuntoonsa. Lisäksi se voi aiheuttaa ahdistuksen ja epämukavuuden tunteita.
  • Lapsi ottaa leiman ehdottaman roolin (Pygmalion-vaikutus). Hän uskoo leimaan ja rajoittuu siihen liittyvään käyttäytymiseen.
  • Leimat lisäävät sitä käyttäytymistä, jota vanhemmat juurikin haluavat välttää. Heidän uskomuksistaan tulee itseään toteuttavia ennustuksia.
  • Vanhemmat saattavat jättää huomiotta tietyt oppimisongelmat, jotka voivat vaikuttaa lapsen kehitykseen.
  • He eivät ota lapsen tunteita huomioon. Onko lapsi motivoitunut? Voiko taustalla olla jokin epäselvä ongelma? Ymmärtääkö hän mitä opiskelu tarkoittaa, ja mitkä ovat seuraukset jos sen jättää tekemättä?
  • Leima keskittyy vain yhteen elementtiin lapsen persoonallisuudessa. Kaikki muut elementit hänestä unohtuvat.

Motivaatio

Laiskaksi leimattu lapsi saattaa piilottaa tiettyjä vaikeuksia, joita hänellä on. Tämä saattaa saada hänet näyttämään vieläkin laiskemmalta. On olemassa monia oppimisvaikeuksia, jotka aiheuttavat motivaation puutetta. Tämä täytyy aina pitää mielessä. Siitä huolimatta, onko lapsella oppimisvaikeuksia vai ei, motivaatio tulee aina ottaa huomioon.

Motivaatio ohjaa ja pitää yllä ihmisen käyttäytymistä kohti tiettyjä tavoitteita tai tarkoituksia. Koska motivaatio antaa energiaa ja suuntaa käyttäytymiseen, sitä pidetään käytöksen syynä. Siksi motivaatio vaikuttaa suuresti lasten oppimiseen ja kasvuun, ja määrää heidän kehityksensä.

Onneton lapsi.

Mitä voit tehdä, jos lapsellasi ei ole motivaatiota?

Tässä muutamia vihjeitä:

  • Varo ennakko-odotuksia. Korkeat odotukset voivat todellakin olla haitallisia. Lapsesi ei ehkä edes yritä, koska hän pelkää epäonnistumista niin paljon. Lapset ovat erittäin herkkiä heille asetettujen odotusten suhteen.
  • Muista, että lapsen leimaaminen laiskaksi on vaarallista. Vältä siis tätä kaikin keinoin. Leimat ovat voimakkaita ja erittäin vaikuttavia.
  • Vahvista positiivisesti lapsesi jokaista pientä saavutusta. Rohkaise häntä, jotta hänen motivaationsa jatkuisi.
  • Keskity prosessiin, älä lopputulokseen. Laske jokainen opiskelutuokio ja vaiva pienenä askeleena menestyksen tiellä. Näe jokainen päivä uutena haasteena.
  • Ota yhteyttä ammattilaiseen. Hän voi arvioida lapsesi ja selvittää, onko taustalla oppimisvaikeuksia.
  • Tehosta viestintää. Vältä huutamista ja negatiivisia sanoja. Käytä sen sijaan itsevarmuutta ja positiivisuutta keskusteluissa. Se, miten kommunikoit, määrittää sen tarkoituksen. Jos esimerkiksi haluat lapsesi jakavan tunteensa kanssasi ja sinä huudat hänelle, hän ei todennäköisesti kerro tunteistaan ollenkaan.
  • Vahvista lapsesi opiskelutekniikoita. Selvitä, mitkä menetelmät sopivat hänelle parhaiten, ja vahvista niitä.
  • Aseta koulutusstandardit ja edistä lapsesi autonomiaa. Hänen on tärkeää ymmärtää, että hänen käyttäytymisellään on seurauksia. Hänen on otettava vastuu teoistaan. Hänen on ymmärrettävä, että hänen päivittäiset työnsä ovat hänen ja hänen on suoritettava ne itse.

Loppuhuomautus

Kuten näet, voit tehdä monia eri asioita kohottaaksesi lapsen motivaatiota. Nimittely tai laiskaksi leimaaminen ei todellakaan auta häntä kehittymään millään tavalla. Itse asiassa se vain heikentää hänen motivaatiotaan. Tämän seurauksena hän osoittaa vähemmän aloitteellisuutta ja halukkuutta ottaa vastaan haasteita.

Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
Ahdistuksen juuret näkyvät jo 14 kuukauden ikäisillä lapsilla
Mielen Ihmeet
Lue se täällä Mielen Ihmeet
Ahdistuksen juuret näkyvät jo 14 kuukauden ikäisillä lapsilla

Yli kolmen vuosikymmenen ajan tehty tutkimus on paljastunut meille, että ahdistuksen juuret näkyvät jo 14 kuukauden ikäisillä lapsilla.



  • Watzlawick, Paul. The Invented Reality. New York: W.W. Norton & Company,Inc.
  • Piaget, J., y Inhelder, B. (1997). Psicología del niño (Vol. 369). Ediciones Morata.
  • Piaget, J. (1987). El criterio moral en el niño. Ediciones Martínez Roca.