Kuudes aisti: pelon ja ahdistuksen yli pääseminen

Kirjoittanut ja tarkastanut elokuvakriitikko Leah Padalino

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Elokuva Kuudes aisti tuli ensi-iltaan vuonna 1999 tehden aiemmin tuntemattomasta intialaisesta elokuvaohjaajasta M. Night Shyamalanista kuuluisan ympäri maailman. Tämä yliluonnollinen jännityselokuva säilyttää vielä erityisen paikkansa omassa genressään. Sekä kriitikot että yleisö rakastivat sitä, jopa niin paljon, että se sai kuusi Oscar-ehdokkuutta.

Shyamalan yllätti yleisön tarinalla, joka sopii kauhuelokuvien genreen. Elokuvassa käsitellään sellaisiakin aiheita kuten kuolemanpelkoa ja menetyksen kipua, joiden näkeminen on epätavallista kauhuelokuvissa. Elokuva Kuudes aisti kertoo tarinan, joka pitää sinut sohvan reunalla ja päättyy liikuttavaan viestiin.

Kuudennen aistin kuuluisin kohta on lopussa oleva juonenkäänne. Shyamalan antoi paljon vihjeitä elokuvan aikana, mutta nämä palat tuli yhdistää ja saada kaikki sopimaan yhteen.

Jos tunnet hyvin tämän erityisen ohjaajan elokuvia, ei tällainen juonenkäänne ole yllättävä. Shyamalan on kokeillut tällaisia loppukohtauksia myös muissa elokuvissa, kuten Kylä (2004) ja Unbreakable – Särkymätön (2000). Näistä loppukohtauksista on tullut Shyamalanin tavaramerkki ja mielenkiintoinen kokemus katsojalle.

Kuudes aisti on helposti tunnistettava ja äärimmäisen suosittu elokuva. Se on myös lukuisten parodioiden aihe. Yksi esimerkki tästä on Colen (Haley Joel Osment) unohtumattomat vuorosanat: “Näen kuolleita ihmisiä”. Koska tämä lainaus on niin kuuluisa, osoittaa se, että elokuva on perusteellinen osa populaarikulttuuria.

Tässä artikkelissa emme kuitenkaan keskustele tästä kyseisestä aiheesta paljoakaan. Sen sijaan keskitymme elokuvan viestiin hieman syvemmin ja yritämme vastata siihen kysymykseen, miksi yliluonnollisilla elokuvilla on niin monia seuraajia.

VAROITUS: Täytyykö meidän mainita juonipaljastukset näin tunnetulle elokuvalle? Varmuuden vuoksi haluamme sanoa, että sinua on varoitettu. Tämä artikkeli on täynnä niitä.

Kuudes aisti: erittäin todellinen tositarina

Kuudes aisti on nykyaikaan sijoittuva tarina. Elokuva tekee sen hyvin selväksi alusta lähtien esittelemällä nykyajan ongelmia, kuten kiusaaminen tai avioero. Vaikka olemmekin tottuneempia keskustelemaan näistä ongelmista nyt, olivat ne 90-luvulla hieman tabuja.

Älä unohda, että avioero ei ollut laillista monissa maissa ennen pitkälle 1900-lukua. Monet 90-luvun lapset kokivat siis vanhempien avioeron tai heidän ystävänsä kävivät läpi sitä, ja se oli jotain melko uutta.

Joten vaikka avioero olikin varsin yleistä kun elokuva Kuudes aisti julkaistiin, oli se yhä aihe, johon ihmiset vielä totuttelivat. Useimmat eivät edes tienneet millaisia seurauksia avioerolla on lapsiin, eikä heillä ollut paljon kokemusta tällaisesta uudesta perherakenteesta.

Elokuvan suuri eteenpäin työntävä voima avioeron takana on se, että tohtori Malcolm Crowe (Bruce Willis) laittaa työn perheensä edelle. Hän pelkää menettäneensä vaimonsa, koska hän viettää liikaa aikaa töissä. Lisäksi hän pelkää kuolemaa, mutta kieltää sen suojellakseen itseään.

Kuudes aisti näyttää meille Colen ja hänen äitinsä päivittäistä elämää isän lähdettyä. Näemme Colen ongelmat ja vaikeudet ja opimme, kuinka se vaikuttaa hänen kouluelämäänsä. Colen äiti yrittää auttaa poikaansa, jolla vaikuttaa olevan monia ongelmia.

Colea kiusataan koulussa. Hän ei tule toimeen luokkakavereidensa kanssa ja hän on kaikkien vitsien kohde. Voit nähdä hänen suhteensa luokkakavereiden kanssa ja hänen äitinsä suhteen muiden äitien kanssa. Kaikki vaikuttaa viittaavan perheongelmiin.

Suhtautuminen kiusaamiseen on muuttunut elokuvan julkaisun jälkeen. Nykyään koulut ja perheet ovat tietoisempia kiusaamisesta ja siten paremmin varautuneita sen käsittelemiseen. Niin ikään ihmiset eivät nykyään yhdistä psykologilla käyntiä “hulluuteen”.

Tämän elokuvan katsominen nykyaikaisten linssien läpi saa katsojan kiinnostumaan vielä enemmän valkokankaan luomasta jännityksestä ja Colen suhteesta kuoleman kanssa. Tämä suhde saa hahmot oppimaan elämän todellisesta arvosta sekä rakkaiden muistamisen tärkeydestä ja irti päästämisestä läpi koko elokuvan.

Asiantuntevan hahmojen kehityksen ja tiiviin käsikirjoituksen avulla Shyamalan kertoo tarinan, joka ruokkii todellisuutta jännityksellä.

Paranormaali toiminta ja toivo

Kuoleman jälkeiseen elämään uskominen saattaa vaikuttaa pelottavalta, mutta se on oikeastaan reaktio tiettyyn haluun. Ajatus ikuisesta elämästä on tärkeää esimerkiksi monissa uskonnoissa. Oli se sitten taivaan olemassaolo tai uudelleensyntyminen, vaikuttaa kuoleman jälkeisen elämän ajatus tekevän tästä elämästä helpompaa. Se tekee hyvästeistä helpompaa, koska uskot, että päädyt lopulta yhteen rakkaimpiesi kanssa.

Elokuvissa ja kirjallisuudessa leikitään sillä ajatuksella, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Ihmisten on taipumus pelätä enemmän kuolemaa kuin elämää, koska kuolema on tuntematonta ja mysteeristä. Tuntematon on asia, jota pelkäämme.

Kaikki nämä pelkoa ruokkivat elokuvat kuitenkin tarjoavat toivoa omalla tavallaan. Jos pahoja henkiä on olemassa ja ne piinaavat meitä, tarkoittaa se sitä, että kuolema ei ole kaiken loppu.

Manaajassa ja muissa kauhuelokuvissa nämä kontrastit lievittävät pelkojamme. Jos pahuutta on olemassa, niin on myös hyvääkin. Jos kuoleman jälkeen on elämää (vaikka vain kummitusten ja demonien muodossa), ei sinun tarvitse pelätä kuolemaa niin paljon.

Elokuva Kuudes aisti ruokkii tätä pelkoa ja leikittelee myös toivon kanssa. Kaikki Colen näkemät kummitukset eivät ole pelottavia. Hän näkee myös isoäidin, vaikka emme koskaan näekään häntä elokuvassa.

Cole kohtaa elokuvassa pelkonsa ja tajuaa, että hänen elämäntehtävänsä on käyttää lahjaansa muiden auttamiseen. Hän auttaa kummituksia löytämään rauhan ja jatkamaan matkaansa. Voimme nähdä hindulaisen henkisen perinteen vaikutuksen Shyamalanin elokuvassa, kun hän tutkii pelkoa, ahdistusta, kipua ja toivoa.

Tarinassa leikitään tunteiden kanssa. Se käyttää kipua ja jännitettä yhdistääkseen sinut syvimpiin tunteisiin. Kaikki pelkäävät kuolemaa, kaikki surevat rakkaan menetystä ja kaikki pelkäävät jotakin. Elämä on täynnä esteitä oleva polku, joka sinun täytyy kohdata ja jonka yli sinun täytyy päästä, aivan kuten elokuvankin ihmisten.

Kuudes aisti etenee melko hitaaseen tahtiin, lukuunottamatta pelottavia hetkiä, joita nähdään läpi elokuvan. Mielenkiintoista näissä kauhuelokuville tyypillisissä hetkissä on se, että ne osoittautuvat lopulta vähemmän pelottaviksi kuin miltä ne aluksi vaikuttivat.

Kuudes aisti: jännityksen takana

Jännitys on tuntuvaa alusta lähtien. Nykyajan elämän pahuus hallitse henkilöhahmoja.

Elokuva käsittelee itsemurhaa, menetystä, syyttelyä, pahoinpitelyä ja ahdistusta. Mutta kaiken tämän takana, kaiken jännityksen takana, Kuudes aisti on tarina ystävyydestä ja rakkaudesta. Siinä muistetaan menetettyjä ihmisiä, mutta hyväksytään, että he ovat poissa ja päästetään heistä irti.

Cole ja hänen psykologinsa auttavat toisiaan. He oppivat tärkeitä asioita ja tulevat läheisiksi ystäviksi. Tohtori Crowe löytää polkunsa kuolemasta ja Cole löytää omansa elämästä.

Elokuvan loppu on yllättävä ja antaa toivoa henkilöhahmojen tulevaisuuden kannalta, vaikka he ovatkin eri maailmoissa. Kuudennen aistin henkilöhahmot pääsevät kivun ja esteiden yli puhumalla ongelmistaan ja sopien rakkaidensa sekä itsensä kanssa.

Muistan, että kun näin elokuvan ensimmäisen kerran, vei jännitys minut mukanaan. Keskityin pelottaviin asioihin, joita pienelle Colelle tapahtui. Vuosia myöhemmin katsottuani sen uudelleen, nautin siitä hyvin erilaisella, vähemmän jännittävällä tavalla.

Aika ei ole pilannut Kuudetta aistia, tiesitpä sen lopun tai et. Shyamalan antaa katsojalle kauhuelokuvan, joka onnistuu myös olemaan kaunis.