Siteiden katkaiseminen perheenjäsenen kanssa

Vanhemmistaan tai sisaruksistaan vieraantuneet ihmiset, jotka ovat kaukana toisistaan, hajaantuneet perheet... Kun emme ole enää puheväleissä perheenjäsenen kanssa, ongelman ytimestä löytyy syvästi juurtunutta kipua, turhautumista ja onnetonta oloa.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater.

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Jos et ole enää puheväleissä perheenjäsenesi kanssa, ei ole epäilystäkään, että päätöksellesi on olemassa sinulle tai toiselle osapuolelle päteviä syitä. Tällaista syytä ei oteta kevyesti, ja se voi johdattaa sinut vaikealle tielle. Siteiden katkaiseminen perheenjäsenen kanssa voi sisältää kitkaa, jatkuvia erimielisyyksiä, avoimia psyykkisiä haavoja ja haluttomuutta muuttua.

Perheongelmien asiantuntijat sanovat, että tällainen vieraantuminen on reaktio tuskallisiin tilanteisiin, joita ihminen voi kokea. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ihminen kärsii kun hän päättää katkaista välit perheenjäsenen kanssa. Päinvastoin, rajojen asettaminen voi olla myös helpotus. Todellinen tuska on peräisin menneistä kokemuksista, samoista kokemuksista, jotka ovat motiivi siteiden katkaisemiselle.

Yhteiskunnalla on tapana tuomita tällaiset päätökset todella ankarasti. Ne ihmiset jotka päättävät olla kommunikoimatta jonkun perheenjäsenen kanssa, tuomitaan välittömästi ”pahoiksi”. Tähän sisältyy usein täydellistä empatian puutetta. Kukaan ei pysähdy kysymään miettimään, millaiset käytökset tai olosuhteet johtavat tällaiseen tärkeään päätökseen.

On myös tärkeää huomioida, että vaikka päättäisit katkaista välit, se ei välttämättä ole päätös kärsimyksellesi. Voidaksesi todella käsitellä vaikeaa ja tuskallista menneisyyttä, saatat tarvita terapeutin apua.

Siteiden katkaiseminen perheenjäsenen kanssa on vaikea päätös

Yleisesti ottaen perheside katkaistaan silloin kun henkilöstä tuntuu, että hänen rajansa on saavutettu. Suhde on murtunut, jokaisessa vuorovaikutuksessa on negatiivisuutta, ja suhde tuntuu myrkylliseltä. Päätöksen tekeminen on tärkeä hetki, mutta se ei ole olemassa tyhjiössä. Ongelmat, jotka laukaisivat tämän päätöksen, alkoivat kauan aikaa sitten.

Tämä ei ole edelleenkään helppo päätös, ja sitä ei oteta tavallisesti kevyesti. Se on itse asiassa niin vaikeaa, että nykyään on olemassa organisaatioita, jotka tarjoavat apua ja tukea ihmisille, jotka ovat vieraantuneita perheistään. 

Vuonna 2015 Cambridgen yliopiston perhetutkimuksen keskus julkaisi tutkimuksen vieraantumisesta. Tavoitteena oli saada parempi käsitys ongelmasta, joka on todella yleinen, mutta samalla yhteiskunnassamme tabu.

Tutkimusta kutsuttiin nimellä Hidden Voices: Family Estrangement in Adulthood. (“Hiljaiset äänet: perheestä vieraantuminen aikuisuudessa”). Tämä tutkimus osoitti muun muuassa sen, että kun joku katkaisee siteet yhden tai useamman perheenjäsenen kanssa, se saa aikaan suuttumusta muiden perheenjäsenten keskuudessa.

Tämän lisäksi joskus sillä ei ole edes väliä, vaikka valintaa tukee selkeä oikeutus (kuten pahoinpitely tai hyväksikäyttö). Kaikki eivät kunnioita tällaisia päätöksiä tai tunne empatiaa muiden ihmisten kokemuksia kohtaan. 

Perheestä vieraantuminen on emotionaalisesti tuskallista ja monimutkaista

Perheestä vieraantuminen vaikuttaa 18-60 -vuotiaisiin ihmisiin. Jotkut odottavat olevansa virallisesti aikuisia voidakseen tehdä tämän päätöksen. Muilla tämä voi kestää vieläkin kauemmin.

Joskus ihmiset epäröivät pelosta, päättämättömyydestä tai sosiaalisesta painostuksesta johtuen. Siitä hetkestä kun olemme nuoria, yhteiskunta opettaa, että itsemme vieraannuttaminen perheestä on väärin. Tästä huolimatta perheistään vieraantuvien ihmisten määrä kasvaa jatkuvasti. Perhepsykologian asiantuntija Joshua Coleman väittää, että tämä on ”hiljainen todellisuus”, joka vaatii enemmän tutkimusta ja tietoisuutta. 

Kun lakkaamme puhumasta perheenjäsenelle, koemme monimutkaisia tunteita, joista ei ole helppoa puhua. Ongelmat ja kärsimys, jotka saivat päätöksemme aikaan, ovat edelleen olemassa, emmekä tiedä kuinka käsitellä niitä.

Monet ihmiset tuntevat myös häpeää. He tuntevat häpeää siitä, ettei heillä ole ”hyvää” perhettä, etteivät he voi saada tukea ja rakkautta perheenjäseniltään. He tuntevat olonsa huonoksi, sillä he eivät ole varmoja siitä tekivätkö he oikean päätöksen, ja myöskin johtuen muiden perheenjäsenten antamasta kritiikistä.

Perheestä vieraantumisen häpeä ja sosiaalinen eristäytyminen ovat myös tärkeitä tekijöitä, jotka on otettava huomioon.

Onko siteiden katkaiseminen perheenjäsenen kanssa oikea valinta?

Kuten sanoimme aikaisemmin, päätös olla puhumatta perheenjäsenen kanssa ei ole asia, jonka kukaan ottaisi kevyesti. Se ei ole hetken mielijohteen tai känkkäränkän tulos.

Useimmiten tässä on olemassa jotain syvällisempää, joka on ollut kytemässä jo pitkään. Kyseessä saattaa olla pahoinpitely, halveksinta, tuen puute, näkymättömyyden tunne, rakkauden puute tai jokin muu asia, joka saa henkilön tekemään tämän vakavan päätöksen.

Jokainen elää elämäänsä ainutlaatuisella tavalla, ja jokaisella on erilaisia kokemuksia. Joku ei ole koskaan kokenut mitään yllä mainituista, ja jotkut kokevat näitä joka päivä. Tästä huolimatta on selvää, että ratkaisemattomat ristiriidat saavat aikaan tämän vieraantumisen.

Jos haluat välttää siteiden katkaisemista perheesi kanssa, yritä lähestyä ongelmaa tavalla, joka arvostaa ja tunnustaa kaikkien huolet ja joka jättää tilaa positiiviselle muutokselle.

Kun välimatka on ainoa vaihtoehto

Jos tämä on mahdotonta, sitten välimatka on oikea vastaus. Jotta tämä prosessi olisi mahdollisimman helppo, suosittelemme seuraavaa:

• Päätä kuinka usein voitte tavata toisianne. Sen sijaan että päättäisit, ettet enää koskaan tapaisi tätä henkilöä, yrittäkää tavata toisenne muutaman viikon välein tai kerran kuukaudessa. Suunnittele myös kuinka kauan tapaamiset kestäisivät.
• Valitkaa kaikkein miellyttävin tapaamis- tai kommunikointivaihtoehto. Mikä toimii sinulle parhaiten? Tapaamiset kotona? Tapaaminen kahvilassa? Puhelut, tekstiviestit…?
• Prosessin arvioiminen. Muutaman kuukauden kuluttua tarkastele, kuinka asiat sujuvat. Onko kerran kuussa tarpeeksi? Vai ehkä kaksi vierailua vuodessa? Vai olisiko parasta lopettaa kommunikoiminen kokonaan? Oikeaa vastausta ei ole olemassa, kaikki riippuu yksilöllisistä olosuhteista. 

Lopuksi, perhesiteiden katkaiseminen ei ole aina ongelman loppu. Joskus taustalla on edelleen selvittämättömiä asioita ja kokemuksia, jotka jättävät huonon maun suuhun. Jos lakkaat kommunikoimasta myrkyllisen perheenjäsenen kanssa ja tunnet olosi edelleen huonolta, voi olla, että olisi parasta järjestää tapaaminen psykologin kanssa.