Kuri ja rakkaus: miten kasvattaa lasta
Kun me luomme jyrkkiä näkemyksiä siitä miten lastemme kasvatus tulisi hoitaa, me menetämme samalla tilanteen hallinnan. Näin me kuljemme kohti sallivuuden äärirajaa ja leikimme sanoilla. Voisimme kuitenkin sanoa, että voimme elää normaalia elämää lapsen yksinkertaisesti ollessa keskuudessamme, sen sijaan että suunnittelisimme elämämme lapsemme ympärille.
Jotta kasvatus olisi sopivaa ja riittävää, täytyy sen täyttää joitakin vaatimuksia: sen pitää olla systemaattista, ja auktoriteetin sekä hellyyden täytyy olla selkeästi vakiintuneet. Systemaattinen kasvatus on johdonmukaista, jolloin meidän sanamme ja tekomme menevät yksiin toistensa kanssa. Tämä on paras tapa, jolla pienokaisemme voivat nähdä ja kokea ne arvot, jotka me haluamme heihin istuttaa omien tekojemme luonnollisella jatkumolla. Tämä on paras tapa auttaa heitä kokemaan näiden arvojen omaksumisen ja sisäistämisen myönteiset seuraamukset.
Auktoriteetilla me tarkoitamme kykyä ottaa tilanteita hallintaan lastemme kanssa, toimien luotettavina mutta ei kuitenkaan erehtymättöminä oppaina. Auktoriteettia täytyy suojella myös vanhempien välillä, koska jos yksi vanhemmista saatetaan jotenkin huonoon valoon lasten nähden, menettää tämä aikuinen automaattisesti oman auktoriteettinsa. Vanhempien eriävät näkemykset täytyy aina ottaa puheeksi ja käsitellä yksityisesti, ei lasten kuullen.
Ja hellyydellä me viittaamme siihen laatuun, jonka avulla kaikki opetukset eivät ole tuskallisia. Sen sijaan ne ottavat huomioon ja stimuloivat aisteja. Kurin ja rakkauden pitää kulkea käsi kädessä kasvatuksessa.
Ei ole sallittua olla puhumatta
Tämä on yksi suomalaisen koulutusjärjestelmän parhaista sloganeista. Järjestelmämme on luonut maailmanlaajuisen trendin, joka johdattelee toimimaan paremmin lasten kasvatuksessa niin kouluissa kuin niiden ulkopuolellakin.
On kiellettyä olla puhumatta luokkahuoneissa, koska tarve kommunikoida on yksi jokaisen ihmisen perusosasista. Sen jättäminen pois suoruuden ja kurin vuoksi osoittaa ainoastaan opettajien ja vanhempien kyvyttömyyden ymmärtää meidän perusluontoamme, ja näin ollen lastensa luonnetta.
Kyse on yksinkertaisuudessaan siitä, että lapselle annetaan vuoro puhua silloin kun hän haluaa ilmaista itseään. Ei millä tahansa heidän haluamallaan tavalla, mutta aina kun he sitä tarvitsevat. Tämä on perustavanlaatuisesti ristiriidassa sen kanssa mitä yleisesti ajatellaan kurista, mutta ehkä seuraavaa kannattaisi pohtia tarkemminkin: näitä vanhoja malleja on toistettu uudestaan ja uudestaan… Ovatko ne kuitenkaan olleet toimivia koulutuksessa ja kasvatuksessa?
Kun me viittaamme siihen, että puhumisen pitää olla sallittua, tarkoitamme lapsella olevan kommunikointitarpeita, jotka heidän täytyy saada jakaa. Kyse on yksinkertaisuudessaan sen määrittelystä, että on parasta tehdä tämä tietyllä äänensävyllä ja tiettyyn aikaan, mutta varmistaa samalla heidän ymmärtävän, että he saavat ilmaista itseään niin halutessaan.
Monet häiritsevät käyttäytymismallit johtuvat lapsen tunteesta, että hän on jäänyt vaille huomiota, ilman omia ajatuksiaan ja vain yhden ainoan käytöstään ohjaavan motiivin alaiseksi: kuuliaisuus. Anna heidän puhua, kommunikoida ja ilmaista itseään. Puhuminen auttaa heitä oppimaan miten ilmaista itseään puheen kautta impulsiivisten tekojen sijaan.
Nuhtele yksityisesti, vahvista julkisesti
Mikään ei ole rasittavampaa lapsen itsetunnolle kuin nuhtelujen, loukkauksien, korjauksien tai jopa fyysisten rangaistusten kärsiminen julkisesti (tämä viimeisin tapaus on lain mukaan ilmiantovelvollisuuden alainen). Sen lisäksi, että se tekee hallaa heidän itsetunnolleen, on se lisäksi hyödytöntä oman näkökulmasi vahvistamiseksi.
Jos haluat korjata jotain heidän käytöksessään ystävien kanssa iltaa viettäessänne tai syntymäpäiväjuhlissa, koeta puhua lapsellesi yksityisesti ja jos tarpeen poista hänet tilanteesta kokonaan. Jos hän on mielestäsi menettänyt tilanteen hallinnan, pitää sinun ottaa se uudestaan haltuun, mutta tee se yksityisesti.
Toisaalta taas lujittamista voidaan antaa julkisesti ilman pelkoa siitä, että lapsille kehittyisi ylettömän turhamainen luonne. Hellyyden osoittaminen julkisilla paikoilla, sekä heidän asettamisensa hyvän käytöksensä ansioista kohteliaisuuksien vastaanottajaksi ikätoveriensa nähden, on opettavaista sekä hänelle että muille paikalla oleville lapsille.
Selitä asiat kuin hän olisi aikuinen, mutta lapsille osoitetuilla esimerkeillä
Sinun ei tarvitse puhua lapsille aivan kuin he eivät ymmärtäisi sinua, koska loppujen lopuksi he tällöin esittävät kuin eivät ymmärtäisi, oman etunsa vuoksi. Se, että he eivät ymmärrä monimutkaisia sanoja ja lauseoppia ei tarkoita etteivätkö he ymmärtäisi selityksen sisintä olemusta. Mukauta se heidän tasolleen ja koeta saada se mahtumaan heidän järkeilypohjaansa kysymällä heiltä kysymyksiä tiettyjen käytöstapojen mahdollisista seurauksista.
Jos he esimerkiksi ovat loukanneet jotakuta toista, voit koettaa osoittaa yhdenmukaisuuksia sen välillä mitä he ovat juuri tehneet ja mitä he toivoisivat muiden tekevän heille. Jos hän on loukannut jotakuta (esimerkiksi koska tämä hikoilee paljon ja haisee pahalta); selitä hänelle miltä hänestä mahtaisi tuntua jos joku kertoisi toisten lasten kuullen, että hän edelleen kastelee toisinaan oman sänkynsä.
Rohkaise heidän päättelyään, tee yksinkertaisia vertauksia ja kannusta heidän kykyään eläytyä muiden asemaan.
Voit olla ankara, mutta tarkkaile äänensävyäsi ja eleitäsi
Kun lapsi ylittää omat rajansa, pitää heitä rankaista tai vähintään osoittaa heille heidän huono käytöksensä. On olemassa lukuisia ongelmallisia käytösmalleja. Tärkeintä lapsen kannalta onkin, että heitä korjataan jatkuvasti soveliaaseen aikaan. Varsinainen vaikutin on estää lasta tekemästä tästä käytöksestä osaa omasta käytösrepertoaaristaan saadakseen sen mitä milloinkin haluaa.
Jos hän esimerkiksi lyö yhtä luokkatovereistaan, pitäisi meidän osoittaa päättäväisyyttä siinä seuraamuksessa tai rangaistuksessa, joka tämän johdosta täytyy panna toimeen. Tähän voi sisältyä korjaavaa toimintaa (anteeksiannon pyytäminen tai jonkin myönteisen asian tekeminen tuolle luokkatoverille), heidän palkkioidensa evääminen tai kielteinen rangaistus (esimerkiksi että hän ei saa pelata konsolillaan viikkoon) tai vakava ja jämerä keskustelu hänen oman elämänsä aikuisilta.
Se, että tätä suositellaan ei suinkaan tarkoita, että me voisimme unohtaa oman äänensävymme ja omat eleemme nuhtelun aikana. Sillä sanotaanhan, että siitä sävystä jolla lapsellemme puhumme tulee heidän sisäinen äänensä, joten meidän tulee nuhdella heitä vakaalla äänellä, välttäen aina kiljumista tai huutamista. Osoita heille heidän huono käytöksensä, mutta älä liitä sitä heidän persoonallisuuteensa tai luonteeseensa tämän yleisemmällä tasolla. Osoita lisäksi aina vaihtoehtoja, jotka toimivat esimerkkeinä riittävästä ja hyväksyttävästä käytöksestä.
Jos pyydät lastasi kontrolloimaan omaa käytöstään, pitää hänen pystyä näkemään sama hallinta sinussa itsessäsi.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.