Kun pelkäät vastavirtaan uimista: erilaisena olemista

· 29.4.2018

Muiden hyväksymäksi tuleminen on hyvin vaistonvarainen tarve. Ihmiset ovat luonnostaan sosiaalisia, onnellisia ollessaan osa ryhmää ja surullisia syrjäytettyinä. Kun me tunnemme itsemme ulkopuolisiksi, alkaa tuhat vuotta vanha hälytin soida syvällä aivoissamme. Tiedämme, että jos olemme yksin, olemme haavoittuvaisempia mille vain kulman takana vaanivalle vaaralle.

Tästä syntyy pelkomme vastavirtaan menemisestä ja erilaisena olemisesta. Tästä syntyy myös meidän vaarallinen taipumuksemme liittyä ajattelematta massan joukkoon. Etenkin olemme kauhuissamme siitä, että olisimme erilaisia kuin muut.

”Joukkohulluuden ylivertainen temppu on se, että se vakuuttaa sinulle että ainoa epätavallinen henkilö on sellainen joka kieltäytyy liittymästä muiden hulluuteen, sellainen joka yrittää turhaan vastustella. Me emme tule koskaan ymmärtämään totalitarismia, jos emme ymmärrä sitä että ihmisillä harvoin on voimaa olla poikkeuksellisia.”

Eugene Ionesco-

Tämän tosiasian huolestuttava puoli on se, että joskus vallitseva sosiaalinen virta menee hyväksyttävää tai toivottavaa virtaa vastaan. Kaikista selvin esimerkki on tietenkin natsismi. Monet ihmiset liittyivät tähän sairaaseen, epäinhimilliseen liikehdintään vain pelosta. He kaikki katsoivat samaan suuntaan. Niin absurdia kuin se onkin, monet ihmiset uskoivat että oli parempi seurata virtaa kuin vastustaa.

Mutta tätä ei tapahdu ainoastaan valtavissa, historiallisissa tapahtumissa. On myös lukemattomia päivittäisiä tilanteita, joissa tätä tapahtuu. Sitä tapahtuu esimerkiksi kiusaamisen kanssa. Vaikka monet tietävät syvällä sisimmässään että se ei ole oikein, he pysyvät hiljaa. Tai he liittyvät kiusaajien joukkoon vain välttääkseen virtaa vastaan taistelemisen. Mitä tuosta pelosta voi sanoa? Onko mitään tapaa päästä siitä eroon?

Muista erilailla ajattelemisen ja erilaisena olemisen pelko

Tietyllä tapaa meitä kaikkia rohkaistaan luomaan tietynlainen persoona, joka edustaa meitä sosiaalisesti. Se tarkoittaa sitä, että joku on kertonut meille millaisia meidän pitäisi olla aina siitä lähtien kun synnyimme. Mitä minun pitäisi tehdä ja mitä minun ei pitäisi tehdä? Kuinka minun pitäisi toimia? Mutta tämä ei aina – tai edes usein – täysin vastaa sitä mitä oikeasti olemme tai haluamme tehdä.

nainen ja maali

Ollaksemme osa yhteiskuntaa ja kulttuuria, meidän täytyy vääristää itseämme hieman. Meidän täytyy kunnioittaa virtaa, vaikka emme haluaisikaan. Tai opetella syömään käyttäen pöytähopeita, vaikka se olisikin turhaa ja monimutkaista. Se on hinta, joka meidän täytyy maksaa mikäli haluamme tulla hyväksytyksi ihmisryhmässä. Osittain siitä syystä esitämme yhtä tai useampaa ”lisäpersoonaa”.

Miksi hyväksymme nämä pelisäännöt? Vain siksi että jos emme hyväksyisi, meidät torjuttaisiin tai meitä rangaistaisiin. Muut ihmiset eivät hyväksy sitä että teemme mitä haluamme. Joten yleensä he vastustavat, hellästi mutta tehokkaasti, mitä tahansa näkemystä joka poikkeaa ryhmästä.

He asettavat meille rajoja, mutta he eivät aina selitä sitä ja me emme aina ymmärrä sitä. Kuitenkin yleisesti ottaen me opimme toimimaan heidän sääntöjensä mukaisesti, koska meitä pelottaa tehdä toisin.

Kasvaminen tarkoittaa itsenäisemmäksi ja ehkä erilaiseksi tulemista

Jotkut ihmiset eivät koskaan saa tilaisuutta päästä yli lapsuusvaiheen. Kun olemme pieniä, aikuiset kertovat meille mitä tehdä. Me totumme neuvojen noudattamiseen, yleensä tietämättä miksi. Meille opetetaan hyvää ja pahaa absoluuttisina, missä meidän mielipiteillämme ja tunteillamme ei ole kovinkaan paljon merkitystä.

naista ei näe hyvin kun hän on hajoamassa

Kasvaminen tarkoittaa näiden normien, rajojen ja rajoitusten takana olevan ”miksi” -kysymyksen ymmärtämistä. Se tarkoittaa myös sen päättämistä kuinka hyvin se sopii toiveisiimme ja sitten sen mukaan toimimista. Tehdäksemme kaiken tämän meidän täytyy luopua ajattelemisen pelosta itsemme vuoksi. On aika tutkia keitä olemme sen persoonan ulkopuolella, jota olemme oppineet esittämään.

Kun tunnistamme olevamme aikuisia, alamme nähdä että meillä on resursseja olla eri mieltä asioista ja uida vastavirtaan. Ensin meidän täytyy tietenkin tietää mistä asiasta olemme samaa mieltä. Siitä syntyy näkemyksemme. Ja näkemyksemme on se mikä antaa meille voimaa olla erilaisia, jos vain tarvitsee olla.

Valitettavasti emme aina päätä tuota prosessia. Toisinaan valitsemme olla kasvamatta. Se on rankka työ, joka vaatii vaivannäköä ja periksiantamattomuutta. Kaikki eivät ole halukkaita kulkemaan pois tuosta persoonasta jonka he ovat rakentaneet aidon itsensä rinnalle.

Kaikki eivät halua joutua kasvotusten omana itsenään olemisen pelon kanssa. Mutta he, jotka tekevät niin, saavat vapauden. He saavat myös tilaisuuden suunnitella oman kohtalonsa yhdenmukaisesti sen kanssa keitä he todella ovat.

Kuvat James Bulloghin käyttöön luovuttamia.