Kun äidit yrittävät pitää tyttärensä nuorina ikuisesti
Äidin ja lapsen irrottautuminen toisistaan on saanut negatiivisia vaikutteita patriarkaalisessa yhteiskunnassamme. Kulttuurimme tuntuu kannustavan jokaista naista levittämään siipensä ja olemaan oma itsensä, aivan kuten äitimme ovat meille opettaneet. Vaikka toive on hyvin yleinen, se hädin tuskin pääsee toteutumaan patriarkaalisessa yhteiskunnassamme.
Päinvastainen on sitäkin yleisempää. Sen sijaan että äidit sallisivat tyttäriensä ajattelevan ja elävän omillaan, he usein pidättelevät heitä ja yrittävät sotkeutua tyttäriensä elämään. He leikkivät uhria tai lietsovat pelkoa. Kun tyttäret sitten vihjaavat haluavansa itsenäistyä, äidit voivat sanoja kamalia asioita saadakseen tyttärensä tuntemaan syyllisyyttä asiasta, kuten vaikkapa: “Jonain päivänä sinä tulet katumaan sitä, ettet arvostanut minua.”
“Milloin me oikein erkanimme? Oliko se eilen? Tai päivää ennen sitä? Oli miten oli, sillä ei ole väliä. Eilen, päivää aikaisemmin, vuosia sitten, tarina on aina ollut sama.”
Naiselle äidistään eroaminen ja omana itsenään oleminen voi kääntyä syväksi konfliktiksi. Monet naiset ovat vaikeassa tilanteessa; he ihailevat äitejään ja haluavat ainoastaan tehdä heidät onnellisiksi, mutta samaan aikaan he tiedostavat, että ainoa tapa löytää oma polkunsa on rikkoa tuo side.
Äidit, jotka haluavat tyttäriensä pysyvän nuorina
Monet äidit viestivät tiedostamattaan tyttärilleen seuraavanlaista viestiä: “Pysy nuorena, jos et halua nähdä minun kärsivän.” Rivien välistä voi kuitenkin lukea jotakin vieläkin kamalampaa: “Pysy nuorena, jos haluat että rakastan sinua yhä.”
Ei ole lainkaan epätavanomaista, että miesvaltaisessa yhteiskunnissa kasvaneet naiset haluavat tyttäriensä pysyvän ikuisesti nuorina. Äidille tytär on jatkoa hänelle, eikä vapaa yksilö joka voisi vaatia ja saavuttaa itsenäisyytensä. Jos tytär pysyy nuorena vielä aikuisena, äidillä ei ole syytä kyseenalaistaa omia saavutuksiaan elämässä tai haavoja, joita vain hän itse voi parantaa.
Äiti voi ottaa tyttärensä halun itsenäistyä uhkana tai loukkauksena. Tuolloin äidit voivat hylkiä tai jopa hylätä tyttärensä, mikäli he vastustavat “käskyä pysyä nuorena”. Tytär puolestaan kärsii sisäisestä myllerryksestä ennen kuin saavuttaa oman mielenrauhansa.
Äidistä irtautumisen kipu
Äidille ajatus tyttären ikuisesta nuoruudesta on houkutteleva. Monet naiset joutuvat valitsemaan äitinsä rakkauden ja suojan ja oman itsenäisyytensä ja polkujensa löytämisen väliltä. Mikäli tytär ei kykene luomaan omia polkujaan, hän väistämättä kokee olonsa tuskaisaksi, vihaiseksi ja siirtää syyllisyyden kaikille asianosaisille.
Konflikti ei suinkaan ole pieni. Itse asiassa tämä on yksi vaikeimmista ajoista naisen elämässä. Vaikka kaikki tuntuisi pintapuolisesti menevän hyvin, syvä kipu on edelleen läsnä. Ehdottoman äidin symboli, jonka rakkaus on erehtymätöntä, on poissa ikuisesti. Tyttären toiveet ovat ristiriidassa äidin toiveiden kanssa, joka kokee tyttären itsenäistymisen haavana sydämessään.
Jokaisella naisella, joka päättää irrottautua äitinsä toiveista, on aikoja jolloin hän toivoisi voivansa itkeä äitinsä olkapäätä vasten. Äiti ei kuitenkaan ole paikalla. Prosessin loppupuolella hän sitten saavuttaa mitä parhaimman saavutuksen elämässään: henkilökohtaisen voimaantumisen. Sillä kuten todettua, kun nainen elää äitinsä varjossa, hän tuntee jatkuvasti tietyn asteista merkityksettömyyttä.
Erkaneminen äitien luomasta naiskuvasta
Monet naiset on kasvatettu tuntemaan vastuuta ympärillään olevien ihmisten henkisestä hyvinvoinnista. On jopa keksitty erilaisia teorioita puolustamaan miesvallan asettamaa roolia. On esimerkiksi väitetty, että naiset pyrkivät äidin vaistonsa takia luonnollisesti suojaamaan, huolehtimaan ja ottamaan vastuuta muista.
Siksi maailmassamme on niin paljon naisia, jotka kokevat olevansa vastuussa toisten ihmisten puutteista ja kärsimyksistä, alkaen tietenkin jo oman äitinsä kokemasta tyhjyydestä. Tämän seksistisen asetelman poistaminen vaatisi prosessia, joka on täynnä epäilyjä ja ahdistusta. Tytär tuntee ahdistusta joka kerta syrjäyttäessään omat halunsa muiden halujen tähden. Äidit, jotka eivät ole saavuttaneet omaa itsenäisyyttään, haluavat tyttäriensä olevan “hyviä tyttöjä”. Niinpä äidit pettyvät, kun tytär päättääkin asettaa omat toiveensa etusijalle.
Jotta nainen voisi olla oma itsensä, hänen on osattava hallita omaa elämäänsä ja rikottava stereotypioita, joita hänen äitinsä usein heijastaa ja puolustelee. Ja vaikka tämä tarkoittaisi erkaantumista, prosessi on aina kaiken sen arvoinen.
Lopulta äiti todennäköisesti tulee kuitenkin hyväksymään rakkaan tyttärensä ja kehittää terveellisemmän suhteen häneen uudelleen. Ja mikäli näin ei käy, tytär päätyy lopulta yksinkertaisesti hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat. Joka tapauksessa side äidin ja tyttären välillä parantuu varmasti, sillä lopulta sen ydin löytyy kiitollisuudesta ja kunnioituksesta.