Olen nainen joka olen aina ollut, mutta jollain tavalla erilainen

18 heinäkuu, 2017
 

Olen taas nainen, joka olin ennen. Innoissani elämästä ja kyvykäs tuntemaan sen jokaisessa halauksessa, yhdellä suurella syöksyllä. En ole enää nainen, joka unohtaa itsensä ja asettaa toiset etusijalle. En ole enää rikkinäinen varjo, jolla on epäonnistuneet haaveet ja suloiset pettymykset. Vähitellen, olen parantunut. Olen alkanut tutustua vanhaan itseeni.

Jossakin vaiheessa elämää me kaikki aloitamme henkilökohtaisen matkamme. Matkan, jossa tiedostamme menneen liian kauaksi tunneperäisestä pohjoisestamme, sisäisestä päiväntasaajastamme. Vihdoin, viimeisillä rohkeuden rippeillämme, otamme askelia taaksepäin ja kävelemme pitkin jalanjälkiä, jotka jätimme psyykkisen meremme hiekkaan, vain palauttaaksemme rehellisyytemme ja itsetuntomme.

 

Tämän hienovaraisen psykologisen prosessin aikana, palauttaaksemme identiteettimme ja arvomme, meidän on hyväksyttävä, etteivät asiat koskaan tule palaamaan ennalleen. Paluumatkamme aikana monet asiat ovat muuttuneet, ja vaikka katsomme itseämme ylpeästi peilistä, tietäen että olemme siirtyneet pois siitä mikä kerran vahingoitti meitä, emme koskaan tule olemaan sama ihminen kuin olimme ennen.

Meillä on nyt paranneltu versio itsestämme. Se on prosessi, joka vaatii aikaa ja vaikka olisimme poistuneet kivusta, kukaan ei hyppää onnellisuuteen, rauhaan ja hyvinvointiin muutamassa päivässä. Aikaa, tahdonvoimaa, itsehoitoa ja uskoa tarvitaan valtavasti.

 
nainen ja kaktus

Olen ihminen joka kärsii, mutta pelkää muuttua

Asia on varsin mielenkiintoinen. Jotta voisimme lopettaa lopullisesti uhriksi joutumisen, meidän on välttämätöntä ottaa askelia, joita kaikki eivät ole valmiita tai halukkaita ottamaan. Ensinnäkin, meidän tulee olla tietoisia olosuhteistamme. Toiseksi meidän täytyy haluta muutosta tosissaan. Ja lopuksi on välttämätöntä tehdä jotakin erittäin monimutkaista: ”tahdonvoimamme”.

Ensisilmäyksellä askelten yksinkertaisuus voi yllättää; kukapa ei haluaisi tehdä kaikkensa, jotta pääsisi pois kivusta ja tuntisi itsensä taas hyväksi? Yllättäen, on kuitenkin olemassa ihmisiä jotka eivät koskaan ota riskiä yrittää jotain parempaa, sillä he eivät tajua ansaitsevansa tuntea, elää ja voida paremmin. Viktor Frankl selittää kirjassaan Ihmisyyden rajalla, kuinka osa ihmisistä haluaa mieluummin elää onnetonta elämää kuin aloittaa jotakin joka voisi olla vieläkin pelottavampaa: muutos.

Esimerkiksi Bostonin yleissairaalassa toimiva Anne Thorndike toteaa, ettei jokainen sydän- ja verisuonitautia sairastava potilas halua siirtyä kohti terveempää elämäntapaa, joka voisi auttaa häntä selviytymään. Lisäksi, jotkut naiset kieltäytyvät jättämästä kumppaneitaan, vaikka he itse ovat tyytymättömiä. Tähän on kaksi syytä: muutoksen pelko ja pelko itsessään.

 
mies ja nainen

Ole sama ihminen, ole parempi

Ollaksesi se mitä aina olit, luottaaksesi yksilöllisiin tavoitteisiisi ja ollaksesi innoissaan elämästä, sinun tulee käyttää kaikkein laiminlyödyimpiä lihaksiasi. Tuo ihmeellinen rakenne ihmisen psykologisessa ja psyykkisessä arkkitehtuurissa on ”tahdonvoima”.

Kirjat, kuten Kelly McGonigalin ”The Willpower Instinct” selittävät, kuinka vuosikymmenien tutkimukset ovat paljastaneet että tahdonvoima itsessään ei ole jotakin sellaista, mitä meillä on tai ei ole.

Todellisuudessa tahdonvoima on voimavara, lihas, jota tulee jatkuvasti kouluttaa, jopa ”palauttaa”, ja aivan kuten mikä tahansa liikunnallinen suoritus, se voi ajaa meidät köytemme loppuun saakka.

Melko usein unohdamme, että meillä on yhä ääni jolla puhua ja sano ”ei enää”. Unohdamme, että omaamme voimavaroja ja vahvuutta päästää irti sekä päättää kierros. Meidän ei tulisi koskaan unohtaa psykologista hintaa, jonka maksamme siitä ettemme muuta elämässämme epätoivottuja näkökohtia.

side silmillä
 

Ennen kuin päätämme tämän artikkelin, haluamme olla suoria tässä asiassa. Jätämme jälkeemme monimutkaisen elämänvaiheen, mikä ei välttämättä kuitenkaan takaa onnellisuutta. Se ei ole yhtä helppoa kuin oven sulkeminen ja uuden avaaminen. Ja se mikä odottaa meitä toisella puolella, ei aina ole lämmintä ja kutsuvaa.

Ihmisen aivot on ohjelmoitu vastustuskykyisiksi muutokselle, ja siksi ne vaativat aikaa sopeutuakseen ja ennen kaikkea uusia ajattelumalleja ja kokemuksia, jotka tuovat tuoreita näkymiä ja uusia käsityksiä. Näin aivomme altistuvat taas rauhalle ja hyvinvoinnille.

Lukeminen, matkustaminen, kävely, maisemanvaihdos, uusien ihmisten kanssa kommunikointi, uudet projektit ja harrastukset saavat sinut ymmärtämään, että olet kasvamassa takaisin siihen henkilöön joka olit ennen, mutta nyt se tulee vahvempana ja viisaampana kuin koskaan.