Kuinka teinit muodostavat identiteettinsä?
On tärkeää pitää mielessä, että teinit muodostavat identiteettinsä nuoruuden aikana ja käyvät läpi monia muutoksia. Nuoruus on aikaa, joka kestää murrosiän alusta (13-14 vuoden iästä) 18 vuoden ikään asti. Ihmiset pitävät sitä yleensä vaikeana vaiheena, mutta monet ihmiset käyvät nuoruuden läpi ilman mitään ongelmia.
Tällaisten identiteettimuutosten tavoitteena on, että teinit muuttuvat itsenäisemmiksi. Se on valmistautumista aikuisuuteen astumiseen kaikkine sen oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Kuinka teinit muodostavat identiteettinsä? James Marcia luo hieman valoa tähän prosessiin nuoruuden identiteettiteoriallaan.
Nuoruuden aikainen identiteettiteoria
James Marcia kuvailee neljää identiteettistatusta. Nämä neljä statusta osoittavat yksilön statuksen kunnioittaen heidän identiteettiään. Ne syntyvät kahdesta olosuhteesta:
- Koetusta tai kokematta jääneestä identiteettikriisistä.
- Tehdystä tai tekemättä jääneestä ammatillisesta, ideologisesta tai henkilökohtaisesta sitoumuksesta.
Mikä on identiteettikriisi? Maailma antaa teineille monia eri vaihtoehtoja heidän identiteettinsä rakentamiseksi. He alkavat tutkia maailmaa, kun he tulevat tietoisiksi näistä vaihtoehdoista. He tutkivat sitä, mistä pitävät ja mistä eivät pidä, parisuhteita, sukupuolta, ystävyyttä ja niin edelleen. Tämä tutkimus voi synnyttää niin kutsutun identiteettikriisin.
Mitä sitoumusten tekeminen tarkoittaa identiteetin suhteen? Kun teinit tutkivat vaihtoehtojaan, he ajautuvat niiden läpi ja omaksuvat ne omikseen (ideat, sitoumukset, arvot ja niin edelleen).
Tämä hyväksyntä vaatii tiettyyn ideologiaan, henkilökohtaiseen tai ammatilliseen konseptiin sitoutumista. Nämä konseptit muokkaavat heidän identiteettiään ja minäkuvaansa. Sillä puolestaan on vahva vaikutus heihin aikuisiällä.
Seuraavaksi käymme läpi neljä statusta, jotka ilmaantuvat näiden kahden ulottuvuuden kohdatessa. Ne ovat identiteetin jakautuminen, identiteetin lykkäys, identiteettisaavutukset sekä identiteetin sulkeminen.
1. Identiteetin jakautuminen
Teini ei ole sitoutunut mihinkään, eikä tutki vaihtoehtojaan. Tässä vaiheessa hän ei ole vielä huolissaan identiteetistään. Se päättyy kuitenkin jossakin vaiheessa, koska hän tuntee olevansa velvoitettu kehittämään henkilökohtaisen identiteetin, joko identiteettikriisistä tai sosiaalisesta paineesta johtuen.
2. Lykkäys
Normaalissa kehityksessä tämä vaihe tulee identiteetin jakautumisen jälkeen. Teini on lykkäysvaiheessa, kun hänellä on ollut identiteettikriisi, mutta hän ei ole vielä sitoutunut mihinkään.
Tässä vaiheessa hän etsii, tutkii ja kokeilee eri vaihtoehtoja. Nuoret tekevät niin valitsematta mitään erityistä vaihtoehtoa varmuudella. Tämä voi oikeastaan olla vaarallinen vaihe. Jos nuorella on vahingoittunut itsetunto, hän saattaa kääntyä riippuvuutta aiheuttavien aineiden (alkoholin, tupakoinnin, marihuanan ja niin edelleen) puoleen.
3. Identiteettisaavutukset
Tässä vaiheessa oleva nuori on päässyt yli lykkäysvaiheesta. Hän on myös tehnyt tiettyjä ideologisia, ammatillisia tai henkilökohtaisia sitoumuksia. Identiteettikriisin jälkeen ja tutkittuaan vaihtoehtojaan, hän valitsee polun jota hän haluaa seurata jatkaakseen kehitystään yksilönä.
Kaikki tämä johtaa siihen, että teinit muodostavat identiteettinsä ja heillä on ajatus siitä, keitä he ovat. Tämän jälkeen he tuntevat olevansa varmoja itsestään ja heidän on taipumus osoittaa positiivisia muutoksia käyttäytymisessä sekä henkilökohtaisella tasolla.
4. Sulkeminen
Mitä tapahtuu, jos nuorella ei koskaan ole identiteettikriisiä? Toisinaan nuori ei tutki vaihtoehtojaan ja käy läpi lykkäysvaiheen. Kun näin tapahtuu, teinit muodostavat identiteettinsä aikuisten neuvojen tai ohjauksen avulla.
Tässä vaiheessa olevien ihmisten on taipumus olla parempia mukautumaan kuin lykkäys- tai jakautumisvaiheessa olevien nuorten. Se on kuitenkin erittäin epävakaa tila ja paljon epävarmempi kuin identiteettisaavutukset.
Loppuyhteenveto
Henkilökohtainen identiteetti ei ole yksittäinen yksikkö, eikä se ole peruuttamaton prosessi. Tämä on tärkeä muistaa, kun ajattelet sitä, kuinka teinit muodostavat identiteettinsä. On aika tehdä päätöksiä, mutta ennen kaikkea on aika tehdä kokeiluja.
Kun sanomme, että kyseessä ei ole yksittäinen yksilö, tarkoitamme sitä, että prosessi voi seurata eri rytmejä identiteettimme eri näkökohtien aikana. Henkilöllä saattaa olla vahvat sitoumukset, jotka määrittävät hänen ammatillisen identiteettinsä, mutta hänen poliittinen identiteettinsä voi olla lykkäysvaiheessa.
On myös tärkeää ymmärtää, että se ei ole peruuttamatonta. Se on dynaaminen prosessi, jossa annetaan ja otetaan. Kun nuori pääsee identiteettisaavutuksiin tai sulkemisvaiheesen, hän saattaa saada uuden identiteettikriisin.
Se muodostaa uuden identiteetin, joka poikkeaa aiemmasta. Joku, joka esimerkiksi alkoi opiskella lääketieteellistä tutkintoaan, saattaa arvioida tilanteensa uudelleen ja vaihtaa lakitieteen opintoihin.
Tarkasteltuamme James Marcian tutkimuksia ja teoriaa, voimme tehdä joitakin yleisiä johtopäätöksiä. Yksi on se, kuinka tärkeää on antaa nuorten tutkia heitä ympäröivää maailmaa. Toinen on se, että tapa jolla he kohtaavat tutkimustehtävän, on ylivertainen.
Aikuisina meidän pitäisi antaa nuorille tilaa tutkia ideoitaan siitä, mitkä on hyviä asioita ja mitkä pahoja. Sillä tavalla he tutkivat asioita koska he ovat uteliaita, eivätkä siksi koska he ovat kapinallisia. Meidän täytyy tajuta, että se on ainoa tapa, jolla teinit muodostavat identiteettinsä.
Mikäli aikuiset pakottavat nuoria tekemään mielivaltaisia sitoumuksia, he päätyvät sulkemisvaiheeseen epävakaan identiteetin kanssa, joka saattaa estää heitä saavuttamasta identiteettisaavutuksia.