Kuinka opin sanomaan muille "ei" ja itselleni "kyllä"

Minun oli niin vaikeaa oppia sanomaan "ei" asioille, joita en halunnut tehdä! Sen harjoitteleminen oli minulle kuitenkin perustavanlaatuista, koska se merkitsee sitä, että otan huomioon mitä minä haluan ja mitä minä ansaitsen.

Elämme yhteiskunnassa, jossa katsotaan, että kaiken on oltava täydellistä, dynaamista ja onnellista. Meidän odotetaan aina vastaavan “kyllä” jokaiseen meille esitettyyn suunnitelmaan tai pyyntöön.

Itse asiassa “kyllä” -vastauksesta on tullut normi. Olen kuitenkin oppinut, että se toimii kuin myrkky, joka tyhjentää meidän olemuksemme. Ihan huomaamattamme se heikentää ja huonontaa meitä, kunnes emme enää pysty antamaan enempää.

Emme aina enää ole tietoisia asioista, joita tarvitsemme, ja tyhjyyden tai yksinäisyyden tunteet valtaavat meidät. Tästä syystä haluan kertoa, kuinka opin sanomaan muille “ei”, jotta voisin sanoa “kyllä” itselleni.

Tämä polku on merkinnyt minun omien halujeni ja tarpeideni huomioon ottamista. Lisäksi rauhallinen, välittävä, nöyrä ja vilpitön “ei” on todella voimakas itsemyötätunnon osoitus. Näin aloin huolehtia itsestäni ja analysoida rauhallisesti viestejä, joita kehoni ja mieleni yrittivät kertoa minulle. Näin tein sen.

Kuinka opin sanomaan muille “ei”

Olen oppinut, että kun sieluni syvyyksistä nousee tarve sanoa “ei” jollekulle, minun on kiinnitettävä siihen huomiota. Se voi olla mikä tahansa: jokin suunnitelma, toiminta, tapahtuma, tapaaminen, puhelu… jopa ei-toivottu halaus.

Aloin sanoa “ei”, kun tajusin, että näin tehdessäni olin tulossa tietoiseksi siitä osasta itseäni, jonka olin hylännyt jonnekin. Elin vain muita varten ja olin lopettanut elämisen itselleni.

Syyllisyyden käsitteleminen

Syyllisyys on sensurointia. Kerron sinulle kuitenkin salaisuuden: se on vain ohikiitävä tunne. Se ei kestä ikuisesti, eikä sitä ole koskaan asennettu pysyvästi sydämiimme. Kaikella on alku ja loppu. Syyllisyys ei ole poikkeus.

Yksi niistä strategioista, jotka auttoivat minua käsittelemään syyllisyyttä parhaiten, oli itsevarmuus. Itsevarmuudella ilmaisin sen, mitä ajattelin, tunsin ja halusin vapaasti, läpinäkyvästi ja vilpittömästi. Itsevarmuus on oppimisprosessi, joka muuttaa ihmistä poikkeuksellisen paljon.

Opin, että itsevarmuus tarkoitti ajatusteni yhdistämistä tunteisiini, jotta muut voisivat ymmärtää minua. Tässä on joitain esimerkkejä vakuuttavista vastauksista, joita olen käyttänyt vuosien varrella:

• En mene kokoukseen, koska olen uupunut ja tarvitsen lepoa.
• En halua nähdä sitä elokuvaa, koska kauhuelokuvat pelottavat minua.
• En aio viettää yötä kanssasi sairaalassa, koska tunnen itseni henkisesti uupuneeksi.
• Kysyit minulta, aiommeko mennä kaupungille, mutta en todellakaan halua tällä hetkellä.
• Se, mitä sanoit aiemmin, todella häiritsi minua ja sai minut tuntemaan häpeää ja nöyryytystä. En halua kokea sitä uudestaan, joten älä tee sitä.
• Arvostan sitä, että välität minusta, mutta jatkuva kysymysten esittäminen väsyttää minua. Älä ole niin töykeä.

On välttämätöntä osata sanoa “ei”

On sekä fyysinen että psyykkinen tarve osata sanoa “ei”. Koska jos emme sano “ei” jollekin sellaiselle, joka satuttaa meitä, tukehduttaa tai piinaa meitä, se heikentää itsetuntoamme.

Niin tapahtui minun itsetunnolleni. Kun asetin muut ihmiset etusijalle, jäin itse taustalle. Lisäksi tausta, joka oli niin tuskallinen, sai minut tuntemaan itseni epäonnistuneeksi.