Kuinka minulle kehittyi pakko-oireinen häiriö

Vaikka se saattaakin kuulostaa oudolta, päätin eräänä päivänä kokea sekä kehossani että aivoissani samat oireet kuin eräs potilaistani. Hänen diagnoosikseen oli määritelty pakko-oireinen häiriö. Tämä antaisi minulle mahdollisuuden tuntea ja ymmärtää häntä paremmin. Se auttaisi minua myös astumaan hänen saappaisiinsa entistä suuremmalla tarkkuudella. Se auttaisi minua tulemaan entistä empaattisemmaksi.

Alla olevassa tekstissä käymme läpi, mitä yksilön tarvitsee tehdä pakko-oireisen häiriön välttämiseksi. Saatat lukea sen hymynkare suupielessäsi ja kerran tai pari naurahtaen. Tämän artikkelin tavoitteena on tarjota joitakin tärkeitä avainseikkoja, jotta välttyisimme kehittämästä tämänkaltaista oireyhtymää.

Mitä pakko-oireinen häiriö sitten oikein merkitsee? Pakko-oireinen persoonallisuus määritellään yleisenä huolien kantamisen kaavana järjestyksen, täydellisyyden ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ilmenevän kontrollin suhteen. Yksilö uhraa näiden kautta joustavuutensa, suoruutensa ja suorituskykynsä.

Tavoittele näitä ominaisuuksia, jotta saisit diagnoosiksesi pakko-oireisen häiriön

Tullakseni pakko-oireiseksi minun täytyi etsiä tietoa siitä, minkä oli muututtava persoonallisuudessani. Siihen saakka olin kärsinyt lievästä ahdistuneisuudesta, en kuitenkaan liiallisesti tavallisuudesta poikkeavassa määrin. Nyt kun lopulta “pääsin asiaan”, analysoin ensimmäiseksi, minkä ominaisuuksien perusteella yksilö määritellään pakkomielteiseksi. Niinpä tutkin psykologiaa käsitteleviä kirjoja saadakseni asiasta lisää tietoa. Löydökseni on listattu alla. Mikäli halusin tulla eteväksi pakkomielteisyyden suhteen, minun olisi saavutettava seuraavat tavoitteet:

• Kanna huolta suhteettomassa määrin yksityiskohdista, säännöistä, luetteloista jne.
• Ole sellainen perfektionisti, että se on esteenä tehtävistäsi suoriutumiselle.
• Osoita kohtuuttomasti huomiota työhösi antautumiselle. Jätä vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa sekä kaikenlaiset vapaa-ajan aktiviteetit omaan arvoonsa.
• Ole äärimmäisen tunnollinen, pikkutarkka ja joustamaton.
• Ole kyvytön heittämään pois käytetyt, arvottomat ja merkityksettömät esineet.
• Älä delegoi tehtäviä tai työskentele yhdessä toisten kanssa niin, etteivätkö he alistuisi tekemään asioita sinun määrittelemälläsi tavalla.
• Omaksu saituus itseäsi ja toisia kohtaan.
• Muutu äärimmäisen ankaraksi ja itsepäiseksi.

Istuta näitä siemeniä, mikäli haluat muuttua pakko-oireiseksi

Koetin ensiksi vakuuttaa itselleni, että olin täydellinen ja kaikkien muiden ihmisten yläpuolella. Tämä uskomus johtaisi minut onnettomaan ja tuskalliseen elämään. Ylemmyydentunteen moraalinen yliote muita kohtaan kompensoisi tätä kuitenkin riittävästi. Esimerkillisen kuopuksen asema on omiaan auttamaan minua tässä itse asiassa valtavasti. Tuo lapsi kun ei koskaan aiheuta sotkuja ja saa osakseen kaikkien rakkauden ja ihailun. Olin tottunut jo nuoresta pitäen saamaan selville, mitä minun täytyi tehdä saavuttaakseni täydellisyyden.

Minun täytyi myös olla hyvin varovainen tekemieni päätösten suhteen. Minun täytyi aina ottaa huomioon sekä vertailla kaikkia eri tekijöitä ja mahdollisia seurauksia keskenään, jotta en tekisi vääriä ratkaisuja. Ainoana ongelmana oli se, että minun täytyi pohtia kauan aikaa ennenkuin tein ainoatakaan päätöstä. Tämä johtaisi minut tekemään hyvin harvoja päätöksiä, tai tekemään niitä outoon aikaan. Tälle perustalle pakko-oireinen häiriö kuitenkin rakentuu.

“Jos mietit aina liian kauan ennen kuin teet päätöksiä, olet pakko-oireiseen häiriöön johtavan polun alussa.”

Rutiini, syyllisyys ja puhtaus

Rutiineiden olisi muotouduttava osaksi jokaista elämäni osa-aluetta. Sain selville, että en saisi kuluttaa päivääkään ilman niitä. Jotta voisin kehittyä kätevämmäksi, aloin keräillä mitä moninaisimpia esineitä kokoelmiini. En välittänyt, oliko kyse postimerkeistä, kolikoista, ruukuista vai piirrosten peittämistä paperinpaloista. Minulla oli aina tehtäviä suoritettavana ja ainoastaan häviävän pieni kontrollin menettämisen mahdollisuus. Suurenmoisinta oli, että täydellisyys oli aina saavutettavissani.

Syyllisyys on yksi niistä tunteista, joita opin käsittelemään mestarillisesti. Siitä tuli minulle niin tärkeää, että tein mitä tahansa välttääkseni tuota tunnetta. Silloin kun tein jotain väärin, ajattelin sitä ja analysoin sen tuhanteen kertaan varmistaakseni, että olin oikeassa. Kukapa ei tuntisi syyllisyyttä kohdatessaan kunniallisuutensa, antaumuksensa, täsmällisyytensä, kyvykkyytensä – ja yleisesti ottaen… täydellisyytensä?

“Ihminen, joka on oikeasti pakko-oireinen, ei heitä mitään pois. He säilyttävät kaiken, jopa sellaiset esineet, jotka ovat merkityksettömiä ja hyödyttömiä.” 

Työni oli minulle taivas, ja kodistani tuli oma henkilökohtainen helvettini. Moitteettomalla, siistillä ja puhtaalla kodilla on pienempi mahdollisuus muuttua totaaliseksi kaaokseksi (se on jotain sellaista, jota pakko-oireinen ihminen ei voisi mitenkään sietää). Kaikki aineelliset asiat, jotka omistin, olivat puhtaita ja täydellisiä. Säilytin kaiken sen minkä vain kykenin, enkä heittänyt mitään pois. Kaikki esineet näyttivät siltä kuin niillä saattaisi vielä olla käyttöä joskus tulevaisuudessa.

Ystäväni saivat minut juomaan itseni juovuksiin ja tekemään synnillisiä asioita (joiden kuvittelemisen jätän lukijan mielikuvituksen varaan). Minulla oli myös romanttinen suhde naiseen, joka ei ollut virallinen kumppanini. Hän tuli raskaaksi ensimmäisellä kerralla meidän oltuamme varomattomia. Siitä alkoi kohtalonsoitto minun kohdallani. Kannoin niin suuresti huolta joka ikisestä yksityiskohdasta, että pian minulla ei ollut enää aikaa millekään muulle. Aloin myös tehdä suuria virheitä jokapäiväisissä askareissani. Tiesin, etten voisi improvisoida, mikäli halusin olla täydellisesti pakko-oireinen.

Niinpä minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin alkaa pikkutarkasti osoittaa kaiken tekemäni oikeutusta. Epäilys johti minut kontrollini varmistamiseen ja lisäämiseen. Kyselin ihmisiltä, käyttäydyinkö oikealla tavalla ja suostuttelin heidät omaksumaan minua rauhoittavia käytöstapoja. Laskin jatkuvasti avaimiani, tarkistin lukkoja moneen kertaan ja painoin katkaisijoita kolmeen kertaan varmistaakseni laitteiden olevan pois päältä.  

Epäpuhtaus, järjettömyys ja lääkitys

Aloin ajatella, että minusta oli tulossa epäpuhdas. Epäpuhtaus voidaan kuitenkin pestä pois ja näin käsitellä. Siksi aloinkin tehdä niin ja luoda yhä useampia varmistus-, puhdistus- ja järjestelyrituaaleja, toinen toisensa perään… Koska olin epäpuhdas, minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pestä itseäni kerta toisensa jälkeen.

Mieleeni alkoi ilmaantua joukko epäpuhtaita ajatuksia, joita pelkäsin ja joille kieltäydyin antamasta periksi. Ajoin ne ulos luomani rituaalin avulla (pesemällä itseäni taistelin noita epäpuhtaita ajatuksia vastaan) tai jatkoin ajatuskulkua seuraavaan vaiheeseen, joka osoittautui vielä järjettömämmäksi kuin sitä edeltävä ajatus. Kun tämä ajatus puolestaan täytti minut epäilyksellä, minun oli pakko siirtyä seuraavaan, ja sitä seuraavaan jne.

“Rituaalit ja pakkotoiminnot ovat pakko-oireisen häiriön yleisimpiä oireita.”

Mieleni on kuin tuuliviiri: se pyörii ajatuksesta toiseen, vaikka ajattelenkin vain kaikkein järjettömimpiä asioita. Koska mieleni muotoutuu aina vain absurdimmaksi, alan uskoa kykeneväni tappamaan jonkun, ellen laske asioita uudelleen ja uudelleen tietyn määrän verran.

Pian sain kuulla, että on olemassa lääkitys, joka voisi auttaa minua taistelemaan pakko-oireiden taipumusta vastaan. Kun psykiatri kertoi minulle siitä, pakenin saman tien. Mikäli en olisi näin tehnyt, olisin riskeerannut neuroosini lumon loppumisen. Minun olisi täytynyt kohdata elämän vaikeudet ja satunnaiset tekijät, hyväksyä sen epätäydellisyydet, luopua roolimallina olemisesta ja elää kuin kuka tahansa kuolevainen.

Päätössanat…

Kuten olet huomannut, pakko-oireinen häiriö alkaa yleensä hitaasti, salakavalasti ja lamaannuttavasti. Ongelmaksi se nousee, kun se pääsee päärooliin ja ottaa mielesi otteeseensa järjettömien ajatusten kautta. Nuo ajatukset johtavat sinua toistuviin käyttäytymismalleihin, joiden tavoitteina on ahdistuneisuuden väheneminen ainoastaan lyhyellä aikavälillä. Samaan aikaan ne vahvistavat sen säilymistä pitkällä tähtäimellä.

Nyt kun olet lukenut tämän kuvitteellisen kertomuksen, sinun on ehkä helpompi ymmärtää ihmisiä, jotka kärsivät tästä oireyhtymästä. Heidän elämänsä on todella haasteellista. Tämän artikkelin tavoitteena on myös auttaa sinua varustamaan elämääsi tarpeellisilla käytännöillä välttääksesi, ettei sama tapahtuisi sinulle.