Kuinka masentuneet näkevät itsensä?

06 heinäkuu, 2020
Monet tiet johtavat masennukseen. Tänään tarkastelemme yhtä kaikkein erikoisimmista.

Jokaisella on omat taistonsa töiden, perheen ja ihmissuhteiden kanssa. Jokainen päivä on uusi haaste niin monella eri tavalla. Mutta usein se kamppailu, joka voi johtaa lamaannuttavaan masennukseen, on se jonka käymme itsemme kanssa. Tässä artikkelissa tarkastelemme, kuinka masentuneet näkevät itsensä.

Asiantuntijoiden mukaan masentuneilla ihmisillä on taipumusta vahvistaa oireidensa vaikutuksia. Tohtori Kopala-Sibleyn julkaisema raportti antaa viitteitä siitä, että masentuneena olisi parempi keskittyä vähemmän oireisiin ja enemmän siihen, kuinka suhtaudumme itseemme. Tämä jälkimmäinen voi nimittäin olla masennuksen juurisyy. Asiantuntijat toteavat, että on parempi hoitaa sairauden juurisyytä kuin vain sen oireita.

Tästä tutkimuksesta saadut johtopäätökset tukevat Higginsin minäteoriaa. Tämän teorian mukaan minällä on kolme osaa: tiedostettu minä, ihanneminä ja moraalinen minä. Kopala-Sibleyn tutkimus osoittaa, että kun tiedostetun ja ihanneminän välillä on epäjohdonmukaisuutta, ilmenee masennusta.

Sisäinen dialogi vaikuttaa siihen, kuinka masentuneet näkevät itsensä

Mikä aiheuttaa tätä sisäistä epäjohdonmukaisuutta?

Itsekäsitys rakentuu monien eri tekijöiden perusteella. Vaikka ihmisillä on taipumusta uskoa, että “minä” on yksi ainoa kokonaisuus, tämä ei pidä paikkaansa. On olemassa minä, joka määrittelee meidät, henkilön joka todellisuudessa olemme: tiedostettu minä.

On myös kaksi rinnakkaista minää, kuten se joka haluaisimme olla, eli ihanneminä. On myös vastuullinen minä, tai kuten Higgins sen ilmaisee, moraalinen minä. Tämä on se minä, joka meidän mielestämme pitäisi olla omaksumiemme tottumusten ja sosiaalisten roolien mukaan.

Saatat esimerkiksi olla pätevä, älykäs ja ahkera henkilö. Mutta jos et työssäsi pääse ilmaisemaan noita piirteitä, syntyy sisäinen konflikti. Tässä tapauksessa tiedostetun minän ja ihanteellisen minän välinen epäsopu toimii hedelmällisenä maaperänä masennuksen synnylle.

Itsetunto on toinen asia, joka riippuu ihmisen havaitsemasta etäisyydestä tiedostetun ja ihanneminän välillä. Se liittyy läheisesti psyykkiseen hyvinvointiin. Jos itsetunto on alhaalla, olemme alttiimpia masennukselle. Tutkimukset osoittavat, että alhaisen itsetunnon omaavilla ihmisillä on vähemmän harmaata ainetta niillä aivojen alueilla, jotka auttavat vaistoamaan sen mitä muut ihmiset heistä ajattelevat.

Sisäisen dialogin vaikutus siihen, kuinka masentuneet näkevät itsensä

Tiedostettu minä ja ihanneminä ovat suhteessa toisiinsa sisäisen dialogin perusteella ja kuinka muut meidät näkevät. Itsetunto on parempi, jos näiden kahden välillä ei ole suurta eroa. Jos sinulla esiintyy masennuksen oireita, kärsit luultavasti merkittävästä epäjohdonmukaisuudesta tiedostetun minän ja ihanneminän välillä.

Masentuneilla sisäinen dialogi johtaa usein siihen uskomukseen, että tiedostettu minä on liian kaukana ihanneminästä. Jos haluat poistaa tuon etäisyyden, voit kokeilla muuttaa sisäistä dialogiasi. Keskittyminen siihen, mitä voit muuttaa päästäksesi lähemmäs ihanteellista minääsi, on hyvä alku.

Mindfulnessin vaikutus siihen, kuinka masentuneet näkevät itsensä

Jos oman sisäisen dialogin muuttaminen ei auta, toinen hyvä strategia on mindfulnessin harjoittaminen. Mindfulness voi auttaa sulkemaan tuon kuilun tiedostetun minän ja ihanneminän välillä.

Tällaisen meditaation välitön hyöty on se, että opimme tarkkailemaan omia ajatuksiamme niitä tuomitsematta. Arvostelusta irti päästäminen voi merkittävästi parantaa masennuksen oireita. Vähittäinen itsensä hyväksyminen on toinen keino tuoda tiedostettu minä ja ihanneminä lähemmäksi toisiaan.

Itsensä hyväksyminen auttaa masennukseen

Tiedostetun minän ja omien ihanteiden yhteensovittaminen

Tavoitteena tässä ei ole olla täydellinen. Meidän tulisi ainoastaan hyväksyä se, että vielä on mahdollista parantaa. Lempeys ja kiltteys itseä kohtaan luo olosuhteet, jotka auttavat paljon paremmin luomaan päämääriä ja pääsemään eroon tarpeettomista tavoitteista.

Negatiiviset tunnetilat usein lisäävät etäisyyttä tiedostetun minän ja ihanneminän välillä, mikä voi syöstä vielä syvemmälle masennuksen syövereihin. Näiden strategioiden harjoittaminen voi auttaa hallitsemaan omia odotuksia ja tämän myötä niiden aiheuttamaa mahdollista turhautumista. Masennus on tässä mielessä herätys kiinnittää huomiota omiin sisäisiin epäjohdonmukaisuuksiimme. Se on merkki siitä, että meidän on tunnistettava nuo epäjohdonmukaisuudet ja työstettävä niitä. Psyykkinen terveytemme ja hyvinvointimme kiittävät vielä.

Bak W. (2014). Self-Standards and Self-Discrepancies. A Structural Model of Self-Knowledge. Current psychology (New Brunswick, N.J.), 33(2), 155–173. doi:10.1007/s12144-013-9203-4

Kopala‐Sibley, Daniel; Zuroff, David C. (2019) The self and depression: Four psychological theories and their potential neural correlates. US National Library of Medicine National Institutes of Health. doi: 10.1111/jopy.12456.

Pillay, Srini (2019) How Does Your “Sense of Self” Relate to Depression? New research explains why self congruence matters. Psychology Today