Kuinka estää huolta muuttumasta pakkomielteeksi
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater
Joskus tietyt ajatukset vahingoittavat jokapäiväistä elämääsi. Ne ovat kuin tikka, joka nokkii puun runkoa uudestaan ja uudestaan. Et voi lakata ajattelemasta niitä. Sallit niiden läsnäolon mielessäsi siitä yksinkertaisesta syystä, ettet pysty välttämään niitä. Ajatuksiesi virta jatkuu ja jatkuu. Miten voimme ehkäistä tällaista huolta muuttumasta pakkomielteeksi?
Olisi hienoa, jos voisit vain sanoa itsellesi: “Lakkaa ajattelemasta sitä ja se loppuu” tai “älä kiinnitä huomiota siihen, se ei ole tärkeää”, ja sitten nuo ajatukset katoaisivat. Aivosi ovat kuitenkin kuin tehdas, joka ei koskaan lepää. Niinpä, jos sanot itsellesi: “En aio ajatella vaaleanpunaista elefanttia”, juuri sitä et voi lakata ajattelemasta.
Kuinka voit poistaa nämä uuvuttavat psykologiset prosessit mielestäsi? Itse asiassa on olemassa joitakin erittäin tehokkaita tekniikoita, jotka estävät patologista huolta muuttumasta pakkomielteeksi.
Elämme yhteiskunnassa, joka käyttää pakkomielteistä huolehtimista mekanismina kaikkiin ongelmiin. Tärkeintä ei kuitenkaan ole “huolehtia paljon”, vaan ajatella oikein.
Keinot ehkäistä huolta muuttumasta pakkomielteeksi
On olemassa ruotsalainen sanonta, joka sanoo, että huolella on tapana heittää suuria varjoja pienille esineille. Se on totta. Mutta kuinka et voi olla huolissasi, kun elät niin vaativassa maailmassa, joka on täynnä epävarmuutta? Sinulla on tietysti oikeus olla huolissasi, mutta sinun on tehtävä se oikein. Toisin sanoen, sinun on suunnattava kaikki henkiset ponnistelusi päästäksesi eroon siitä, mikä vie rauhallisuutesi.
Viktor Frankl sanoi, että epäedullisen tilanteen edessä meillä on velvollisuus kohdata se ja muuttaa sitä. Jos tämä ei ole mahdollista, toinen vaihtoehto on hyväksyä se. Jotain niin loogista ja ilmeistä voidaan kuitenkin saavuttaa vain rauhallisella, realistisella ja keskittyneellä lähestymistavalla. Jos tämä kuulostaa mahdottomalta, se johtuu todennäköisesti useista eri syistä.
Esimerkiksi Lontoon King’s College ja Länsi-Australian yliopisto tekivät tutkimuksen ja keräsivät tietoja, jotka tukivat ajatusta siitä, että monet huolemme perustuvat kognitiivisiin harhoihin. Monet ihmiset ajattelevat, että huolehtiminen osoittaa että heillä on enemmän valtaa ja että myös näyttävät sitä. Jos he lopettavat huolehtimisen ja rentoutuvat, he pelkäävät, että jotain täysin odottamatonta tapahtuu.
On kuitenkin aika muuttaa nuo ajatukset ja ne ennakkoluulot. Selvitetään, miten estää huolta muuttumasta pakkomielteeksi.
1. Ymmärrä, miten huolimekanismi toimii
Huolehtiminen täyttää yhden tavoitteen: se lisää aktivaatiotasoasi, jotta voit toimia ympäröivien uhkien edessä. Lopullinen tavoite on toimia, ja tätä varten sinun on laadittava ratkaisuja. Sen sijaan, että toimisit tai hyväksyisit konkreettisen todellisuuden, sinulla on tapana suurentaa näitä stressaavia uhkia vielä enemmän.
Tästä tulee eräänlainen jatkuva ja toistuva huolenaihe, joka sen sijaan että se auttaisi etsimään vastauksia ongelmiin, se esittääkin enemmän kysymyksiä. Tällainen märehtiminen lisää negatiivisia valenssitunteita ja epämukavuutta, ja joudut yhä syvemmälle ahdistusloukkuun.
Jotta huoli ei muuttuisi pakkomielteeksi, sinun on pidettävä mielessä, että mitä enemmän märehdit asiaa, sitä enemmän pysyt jumissa ja sitä vähemmän sinulla on mahdollisuuksia koskaan ratkaista ongelmaa.
Huolestuminen, märehtiminen ja pakkomielle ovat seurausta aivojen palautussilmukasta amygdalan ja prefrontaalisen kuoren välillä.
2. Hyväksy pakkomielteinen ajatus, mutta älä päästä itseäsi mukaan sen leikkiin
Sinun on oltava selkeä. Lauseista, kuten “en aio ajatella tätä enää ” tai “tämä on viimeinen kerta, kun ajattelen sitä”, on vain vähän hyötyä. Koska mielesi palaa siihen aina, aivan kuten koiranpentu, joka juoksee saadakseen pallon kiinni uudestaan ja uudestaan. Ajatukset ovat nimittäin automaattisia, eikä niiden hallitseminen ole helppoa.
Siksi paras keino on jättää ne rauhaan ja hyväksyä se, että ne ovat siellä. Hampurin yliopiston tutkijat tekivät tutkimuksen, jossa todettiin, että meidän pitäisi nähdä nämä pakkomielteet ajatuksina, jotka tulevat ja menevät. Ne ovat kuin juoksevan joen virta. Niille ei sovi antaa merkitystä eikä niitä tule vahvistaa. Jätä ne rauhaan, anna niiden tulla ja mennä.
3. Älä tuomitse itseäsi, ole myötätuntoinen
Negatiivinen monologi, joka tuomitsee ja kritisoi sinut, on kuin moottori, joka ruokkii huolta. Se ei ole hyvä asia. Jos haluat estää huolta muuttumasta pakkomielteeksi, ole ystävällinen ja myötätuntoinen itseäsi kohtaan. Loppujen lopuksi olet kokenut paljon tässä elämässä.
Luota kokemuksiisi kohdataksesi haasteita. Huolehtimisen sijaan mieti sitä, mikä huolestuttaa sinua, ja tee muutoksia ajattelemalla uusia kaavoja ongelmien ratkaisemiseksi.
4. Tee rutiiniin muutoksia, jotka ovat pakkomielteesi vastaisia
Jos pelkäät työsi menettämistä, aloita uusien työvaihtoehtojen etsiminen. Jos olet huolissasi siitä, mitä tulevaisuus voi tuoda, keskity aloittamaan uusia asioita nykyhetkessä. Hanki uusia ystäviä, aloita kursseja, opi jotain erilaista… Kaikki tämä on positiivista.
Pienet päivittäiset muutokset ovat uusia ärsykkeitä mielelle. Tällä tavalla onnistut poistamaan painopisteen pakkomielteestä ja huolesta.
5. Poistu pakkomielteestäsi ja ilmaise tunteesi
Irtaudu mielestäsi ja uppoudu elämääsi. Miten voit tehdä tämän? On olemassa siltoja, jotka auttavat sinua yhdistämään vaiheen toiseen. Taide on yksi tällainen silta. Taide on kaikissa muodoissaan ja ulottuvuuksissaan ihanteellinen mekanismi, jolla voidaan ehkäistä huolta muuttumasta pakkomielteeksi.
Maalaaminen, piirtäminen, kuvanveisto, kutominen, ompelu, säveltäminen, kirjoittaminen… On monia mahdollisuuksia, jotka voivat rauhoittaa mieltäsi. Jokaisen on löydettävä itselleen sopiva väline, oma henkilökohtainen kangas.
Älä unohda viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka osaavat kuunnella. Puhuminen jonkun kanssa siitä, mikä huolestuttaa sinua, on välttämätöntä ja tervettä. Lakkaa asumasta henkisen yksinäisyyden saarellasi, jossa ahdistus vain kasvaa, ja aloita aktiivinen ja toiveikas yhdistyminen ympäristöösi.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Freeston MH, Ladouceur R, Gagnon F, Thibodeau N, Rhéaume J, Letarte H, Bujold A. Cognitive-behavioral treatment of obsessive thoughts: a controlled study. J Consult Clin Psychol. 1997 Jun;65(3):405-13. doi: 10.1037//0022-006x.65.3.405. PMID: 9170763.
- Hirsch, C. R., & Mathews, A. (2012). A cognitive model of pathological worry. Behaviour research and therapy, 50(10), 636–646. https://doi.org/10.1016/j.brat.2012.06.007
- Kühn, S., Schmiedek, F., Brose, A., Schott, B. H., Lindenberger, U., & Lövden, M. (2013). The neural representation of intrusive thoughts. Social cognitive and affective neuroscience, 8(6), 688–693. https://doi.org/10.1093/scan/nss047
- Wahl, K., Huelle, J.O., Zurowski, B. et al. Managing Obsessive Thoughts During Brief Exposure: An Experimental Study Comparing Mindfulness-Based Strategies and Distraction in Obsessive–Compulsive Disorder. Cogn Ther Res 37, 752–761 (2013). https://doi.org/10.1007/s10608-012-9503-2
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.