Kreikkalainen filosofi Epikuros ja hänen onnenhakunsa

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi María Alejandra Castro Arbeláez

Viimeisin päivitys: 04 elokuuta, 2023

Filosofi Epikuros oli merkittävä henkilö hellenistisellä aikakaudella. Tämä ajanjakso viittaa Aleksanteri Suuren kuolemaa seuraaviin kolmeen vuosisataan, eli vuodesta 323 eKr eteenpäin. Samoin se seuraa myös Aristoteleen kuolemaa, joka tapahtui vuonna 322 eKr. Epikuros kehitti materialistisen metafysiikan, empiirisen epistemologian ja hedonistisen etiikan. Mikä tärkeintä, hän opetti, että atomit ovat maailman peruselementtejä.

Hän yritti selittää kaikki luonnonilmiöt atomeilla. Filosofi Epikuros hylkäsi platonisten muotojen ja aineettoman sielun olemassaolon. Toisin sanoen hän oli sitä mieltä, että jumalilla ei ole vaikutusta elämäämme. Hänen mukaansa voimme saada tietoa maailmasta luottaen aisteihin, kuten näkö- ja tuntoaistiin.

Luokassa hän opetti oppilailleen, että kaikki ihmisten toiminta oli tarkoitus tuottaa mielihyvää. Hän uskoi, että yksinkertaisesti rajoittamalla halujasi voit saavuttaa rauhan itsellesi. Tällä tavalla voit karkottaa jumalien ja kuoleman pelon. Epikuroksen evankeliumi pelosta vapautumisesta osoittautui varsin suosituksi. Epikuroslaiset yhteisöt kukoistivatkin vielä vuosisatojen ajan hänen kuolemansa jälkeen.

”Kaikista keinoista varmistaa onnellisuus koko elämän ajaksi ylivoimaisesti tärkein on ystävien hankinta.”

-Epikuros-

Epikuroksen varhainen elämä

Epikuros vietti suurimman osan varhaisesta elämästään Samoksen saarella. Opiskellessaan Ateenassa hän tutki aikakauden monien nerojen filosofiaa. Esimerkiksi Platonin,Aristoteleen ja Demokritoksen. Lopulta hän palasi sinne perustamaan oman koulunsa, nimeltään Puutarha, joka houkutteli luokseen monia kannattajia.

Maailma pitää Epikurosta nyt tärkeänä hahmona. Ei vain tieteen historiassa, vaan myös filosofiassa. Hän esitti, että meidän tulisi suhteuttaa vakaumus vain empiirisiin todisteisiin ja logiikkaan. Samoin hän esitti tieteellisen näkemyksen atomeista. Tämä näkemys viittaa siihen, miten kaikki makroskooppisen maailman tosiasiat aiheuttavat atomien konfiguraation.

Etiikassa hän on kuuluisa hedonismin teoriastaan. Päivitetyn teorian mukaan ilo on ainoa sisäinen arvo. Hänen näkemyksensä nautinnosta on kuitenkin kaukana stereotyyppisestä.

Aikainen työ

Epikuroksen mielestä miellyttävin elämä on sellainen, jossa pidättäydymme tarpeettomista haluista. Tällöin saavutamme sisäisen rauhan tyytymällä yksinkertaisiin asioihin. Ajatuksena on valita filosofisen keskustelun ilo ystävien kanssa fyysisten nautintojen tavoittelun sijaan. Jälkimmäisestä esimerkkeinä ruoka, juoma ja seksi.

Filosofiansa mukaisesti Epikuros väitti viettävänsä viimeiset elinpäivänsä mielihyvää tuntien, huolimatta kaikesta fyysisestä kivusta, johon hän kärsi. Kirjeessään Idomeneukselle hän sanoi: “Kirjoitan tämän kirjeen sinulle päivänä, joka on onnellinen minulle. Valitettavasti se on myös elämäni viimeinen päivä. Pyydän sinua huolehtimaan Metrodoruksen lapsista tavalla, joka ottaa huomioon antaumuksen minulle ja filosofialle.”

Tässä näemme yhden Epikuroksen tekniikoista onnen saamiseksi jopa kaikkein kurjimmassa tilanteessa. Siksi yritä kivun sijasta muistaa hetki menneisyydestä, jolloin olit hyvin onnellinen. Mielen harjoittamisen avulla voit saavuttaa tällaisen tilan ja onnellisemman olon.

Psykiatri Viktor Frankl havainnollisti täydellisesti tätä ajatusta. Viktor oli wieniläinen psykiatri, joka kärsi neljä vuotta eri keskitysleireissä, mukaan lukien Auschwitz. Hän kirjoitti, että yksi harvoista asioista, jotka antoivat hänelle onnen tunteen, oli piirtäminen. Tuolloin hän piirsi kuvan rakkaasta vaimostaan ja kävi kuvitteellisia keskusteluja tämän kanssa.

Hän kirjoitti: ”Mieleni tarttui vaimoni kuvaan. Kuvittelin sen omituisella terävyydellä. Kuulin hänen vastaavan minulle, näin hänen hymynsä, vilpittömän ja rohkaisevan ilmeensä. Todellinen tai ei, hänen ulkonäkönsä oli silloin kirkkaampi kuin nousevan auringon.”

Onnen tavoittelu

Epikuroksen etiikka alkaa aristoteleisesta tavasta. Siinä todetaan, että korkein hyöty on se, mitä arvostamme sen itsensä vuoksi, ei minkään muun vuoksi. Filosofi Epikuros oli täysin samaa mieltä Aristoteleen kanssa siitä, että onnellisuus on korkeinta hyvää. Hän on kuitenkin eri mieltä Aristoteleen kanssa siitä, että onnellisuus olisi nautintoa.

Muinainen kreikkalainen filosofi esitti tälle kaksi syytä. Ensinnäkin, nautinto on ainoa asia, jota ihmiset tekevät ja todella arvostavat juuri sen tarkoituksen vuoksi. Toisin sanoen, Epikuros perusti eettisen hedonismin psykologiseen hedonismiin. Kaikki, mitä teemme, väitti Epikuros, teemme lopulta henkilökohtaisen ilon saamiseksi.

Lapsen käyttäytymisen tarkkailu vahvistaa teorian hyvin. Loppujen lopuksi lapset pyrkivät vaistomaisesti hakemaan nautintoa ja välttämään kipua. Filosofi Epikuroksen mukaan tämä pätee myös aikuisiin. Aikuisten on kuitenkin paljon vaikeampaa nähdä, että tämä on totta, koska heillä on uskomattoman monimutkaisia uskomuksia siitä, mikä tuo heille iloa.

Nautintotyypit

Filosofi Epikuroksen mielihyvä liittyy läheisesti toiveiden tyydyttämiseen. Hän erottaa hyvin kaksi erilaista nautinnon tyyppiä. Ne ovat “liikkuvat” nautinnot ja “staattiset” nautinnot. Liikkuvia nautintoja esiintyy, kun joku on tyydyttämässä halua. Esimerkiksi hampurilaisen syöminen nälkäisenä. Näihin nautintoihin liittyy aistien aktiivinen titilointi.

Samoin nämä tunteet ovat sitä, mitä useimmat ihmiset kutsuvat “nautinnoksi”. Epikuros sanoi myös, että kun olemme tyydyttäneet halumme, muutumme dramaattisesti. Esimerkiksi kun henkilö on täynnä syömisen jälkeen ja hänet valtaa kylläisyyden tila, jolloin ei enää ole tarvetta tai puutetta, on sinänsä miellyttävä. Epikuros kutsui tätä “staattiseksi” nautinnoksi. Mikä tärkeintä, hän sanoi, että staattiset nautinnot ovat parhaita nautintoja.

Tämän vuoksi Epikuros kiistää, että nautinnon ja kivun välillä olisi välitila. Siksi, kun henkilöllä on toteutumattomia haluja, hän tuntee tuskaa. Toisaalta, kun henkilöllä ei enää ole toteutumattomia haluja, tämä vakaa tai staattinen tila on erittäin miellyttävä. Se ei ole vain jokin välitila nautinnon ja kivun välillä. Epikuros erotti myös fyysiset ja psyykkiset nautinnot ja kivut.

Fyysiset nautinnot ja kivut koskevat vain tätä hetkeä. Psyykkiset nautinnot ja kivut käsittävät taas myös menneisyyden. Esimerkiksi hyviä muistoja menneestä nautinnosta tai katumusta menneestä kivusta tai virheistä. Kun on kyse tulevaisuudesta, se on luottamusta tai pelkoa siitä, mitä tulee tapahtumaan. Tämän filosofin mukaan huoli tulevaisuudesta on suurin onnen tuhoaja.

On välttämätöntä karkottaa pelko tulevaisuudesta. Tulevaisuus tulisi kohdata luottavaisin mielin, luottaen siihen että se tulee tyydyttämään halusi. Siksi saavutat rauhan, korkeimman tilan.

Kääntyminen pois ulkoisesta

Yksi viimeaikaisten onnellisuustutkimusten tärkeimmistä päätelmistä koskee onnen tuottajien rajallista roolia. Toisin sanoen, ulkoisilla olosuhteilla on jonkilainen merkitys ihmisen onnellisuuden parantamisessa. Esimerkiksi tuloilla, avioliitolla, hyvällä ulkonäöllä ja lottovoitolla on vaikutus, mutta vain pieni vaikutus ihmisen kestävään onnellisuuteen. Epikuros ennakoi tämän väittämällä, että onnen suurin salaisuus on itsenäisyys.

Ihmisten on siis oltava mahdollisimman riippumattomia ulkoisista asioista. Tyytyväisyys elämän yksinkertaisiin asioihin varmistaa, ettet tule pettymään muihin ihmisiin. Jos laitat varasi tarpeettomiin nautintoihin, kuten kalliisiin ylellisyyksiin ja ruokaan, olet:

• Täysin järkyttynyt, kun menetät nämä nautinnot.
• Erittäin halukas saamaan ne.
• Työnnät jatkuvasti eteenpäin kohti suurempaa ylellisyyttä.

Siksi tämän tunteen mukaisesti Epikuros halveksii ”julmaa hedonismia”. Hedonismi korostaa fyysistä nautintoa. Hän väitti, että hedonismin sijaan filosofinen viisauden tavoittelu läheisten ystävien kanssa on suurin ilo.

Filosofi Epikuros taisi siis olla kaikkein onnellisin ihminen. Hän valitsi vakaan tiedon antamat nautinnot ruumiillisten, tilapäisten ja epävakaiden nautintojen sijaan. Epikuros päätti kirjeensä sanomalla, että jos noudatat näitä neuvoja, ihmiset rakastavat sinua. Lopuksi, maailma pitää sinua “jumalana” ihmisten keskuudessa, kun hän saavutti kuolemattoman tilan kuolevaisessa ruumiissa.