Kosto tekee koko maailmasta sokean

Gandhi totesi, että “silmä silmästä tekee koko maailmasta sokean.” Väkivallattomuus elämänohjeenaan hän sanoi nämä sanat ja toivoi, että hänen viestiään olisi valmiina kuulemassa ja ymmärtämässä tarpeeksi monta korvaparia. Hänen varoituksensa kostosta on helppo ymmärtää, mutta vaikea ottaa käytäntöön.

Ihmiset haluavat kostoa kun heitä on satutettu syvästi. Kun joku, jota rakastat ja arvostat satuttaa sinua, voi se jättää henkisen arven joka polttaa voimakkaalla lämmöllä. Se rukoilee liekkiä sammumaan aiheuttamalla haavan hyökkääjän sydämeen.

Kun sinulla on syvä henkinen haava, voit tuntea tarvetta aiheuttaa samanlaista tai jopa suurempaa vahinkoa henkilölle joka satutti sinua ensin.

Välitön tyydytys, pysyvät seuraukset

Kosto on epäonnistunut yritys tasapainottaa vaakoja, koska huolimatta siitä kuinka monta säätöä teet, vaaka pysyy aina epätasapainossa. Haavoitettu henkilö tuntee olonsa alempiarvoiseksi, aivan kuin hän olisi häntä satuttaneen ihmisen alapuolella. Siispä hän yrittää loukata tuota henkilöä saavuttaakseen alkuperäisen tasapainoaseman tai tullakseen ylempiarvoiseksi.

Ensimmäinen tunne jonka on tapana nousta kun kostat jollekulle, on tyytyväisyys ja tunne että kaikki on taas tasapainossa. Tämä tunne kuitenkin katoaa nopeasti ja antaa tilaa syyllisyydelle sekä katumukselle. Se voi myös tuntua tyhjyydeltä, aivan kuin isoa projektia lopettaessa, jos olet uhrannut paljon aikaa ja vaivaa suunnittelulle sekä koston toteuttamiselle.

Vaikka et edes tuntisi katumusta koston jälkeen, vaaka ei siltikään ole täysin tasapainossa. Koston seuraukset voivat kestää pitkälle tulevaisuuteen, missä halu tuottaa vahinkoa katoaa ja sen korvaa suru.

On mahdotonta ennustaa tulevaisuutta tai tietää ketä tarvitset rinnallesi. Ehkä henkilöstä jota haluat loukata tänään tulee tärkeä henkilö elämässäsi huomenna. Muista, että kostonhimoiset tunteet katoavat, mutta vahinko jota aiheutat niiden takia voi olla syvä ja peruuttamaton.

Ei enää koskaan

Kun joku avaa ensimmäisen sivun koston kirjassa ja päättää jatkaa, tarinan on vaikea olla kärjistymättä kirjan huipentumaan asti. Jokaisen hahmon intensiteetin on tapana lisääntyä kun juoni tihentyy.

Kosto elää maassa nimeltä Ei enää koskaan, jossa ihmiset pysyvät ikuisesti nuorina, eikä siellä ole sääntöjä tai velvollisuuksia.

Kun kahden tai useamman ihmisen välille syntyy ongelma, on muutama erilainen tapa vastata: juokse pakoon, hyökkää tai ratkaise ongelma. Koston tapauksessa päätöksenä on hyökätä. Jos molemmat henkilöt päättävät käyttää samaa strategiaa, ristiriidat kärjistyvät kunnes toinen osapuoli päättää että hän on menettänyt liian paljon taistelussa.

Maailmasta puuttuu myötätuntoa ja siellä on liikaa ylpeyttä

Kunnioittavassa kulttuurissa, jossa vahingon aiheuttaminen ei ole tärkeää vaan kunnioituksen takaisin saaminen, ihmissuhteet polttavat lopulta ihmiset. Koston syöttäminen hyökkäämällä muita vastaan vain ravitsee vihaa. Liekin sammuttaminen on vasta ensimmäinen askel antaakseen jonkin uuden nousta tuhkasta.

Kostossa ei ole mitään oikeudenmukaisuutta.

Kipuun vastaaminen kivulla ei muuta tilannetta tai saa sinua tuntemaan oloasi paremmaksi. Useimmissa tapauksissa rohkeus ei ole sitä että on toista vahvempi, vaan itsesi asettamista heidän asemaansa ja päättämistä että et halua kenenkään muun elävän tuota kipua uudelleen.