Konversiohäiriö ja la belle indifférence
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González
Konversiohäiriö, tai la belle indifférence, on toiminnallinen häiriö, mutta sen oireet ovat fyysisiä, melkein kuin kyseessä olisi elimellinen sairaus.
Somaattisia oireita aiheuttavat häiriöt ovat peräisin hysteerisistä neurooseista. Konversiohäiriön oirekuvaan kuuluu kehon toimintojen heikkeneminen, ja tämä tapahtuu ennen kaikkea ilman mitään fyysistä vauriota eikä se kuulu mihinkään itse aiheutettuihin häiriöihin.
Somaattisia oireita aiheuttavia häiriöitä, kuten konversiohäiriötä, ei tule sekoittaa psykosomaattisiin sairauksiin, sillä jälkimmäisiin liittyy tunnettuja patofysiologisia prosesseja psyykkisten tekijöiden ilmetessä.
Konversiohäiriö: kliiniset piirteet
Konversiohäiriö tarkoittaa periaatteessa minkä tahansa kehon toiminnon menettämistä; se voi aiheuttaa äkillistä sokeutumista, äänenmenetystä, raajan halvaantumista tai vaikka todella voimakkaita päänsärkyjä. Mutta näitä ei voida selittää mitenkään. Kuinka ne siis tapahtuvat?
Konversiohäiriöitä ilmenee persoonaltaan teatraalisilla ihmisillä. Teatraalisilla ihmisillä on taipumusta olla alttiita vaikutuksille, pinnallisia, psyykkisesti epävakaita, riippuvaisia ja itsekkäitä. Ja mikä huomionarvoisinta, tämän tyyppinen persoonallisuus on paljon alttiimpi somaattisille häiriöille.
Konversiohäiriölle on ominaista niin kutsuttu la belle indifférence, mikä tarkoittaa sitä ettei potilas välitä kokemistaan oireista. Kuvitellaan esimerkiksi, että heräät yhtenä päivänä käsivarsi halvaantuneena. Säikähdät, teet arvion tilanteesta, menet lääkäriin ja tunnet ahdistusta asiasta. Tämä on normaalia. Mutta konversiohäiriöstä kärsivä ei reagoi näin; hän vaikuttaa välinpitämättömältä oireitaan kohtaan.
Konversiohäiriön oireet vaihtelevat huomattavasti. Yleisimpiä oireita ovat sokeus, kuurous, halvaantuminen, afonia eli äänenkato ja täydellinen tai osittainen tuntoaistin menetys.
Häiriö alkaa tavallisesti teini-iässä tai varhaisaikuisuudessa (10-35 vuoden iässä). Sitä voi esiintyä myös lapsuuden aikana, erityisesti alle 10-vuotiailla lapsilla, ja oireet rajoittuvat tällöin kävelyvaikeuksiin ja kohtauksiin.
Konversiohäiriöstä kärsivät todennäköisemmin naiset. Sen ennuste on huonompi niillä potilailla, joilla on alhainen sosioekonominen asema, heikommat psyykkiset kyvyt tai matala koulutustaso, kuten myös maaseudulta kotoisin olevilla alle 40-vuotiailla naisilla.
Oireet katoavat yleensä muutaman päivän kuluttua hoidon kanssa tai ilman hoitoa. Jos henkilö joutuu uudelleen stressaavaan tilanteeseen, oireet luultavasti taas palaavat. Tästä syystä konversiohäiriö on krooninen sairaus.
Konversiohäiriön alkuperä ja hoito
Useimmiten häiriön käynnistää jokin stressaava tilanne. Joskus oireet voivat liittyä hyvin läheisesti ne aiheuttaneeseen ongelmaan: esimerkiksi jotkut potilaat tuntevat kipua samassa paikassa kehoa, johon joku toinen henkilö satutti itsensä onnettomuudessa. Se voi olla myös keino saada hoivaa tai huomiota.
Häiriö on usein yhdistetty myös aiempiin traumaattisiin kokemuksiin, seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja koettuun fyysiseen väkivaltaan.
Konversiohäiriön ennuste paranee, mikäli stressaava tilanne tunnistetaan, potilaalla ei ole mitään toista fyysistä tai psyykkistä sairautta, hänen kognitiiviset toimintonsa ennen sairautta olivat hyvät, tilanteeseen ei liity oikeusprosesseja, oireisto on jatkunut vain lyhyen aikaa ja ne alkoivat äkillisesti.
Potilaille annetaan kognitiivis-behavioraalista terapiaa ahdistuksen lievittämiseksi ja stressin käsittelemiseksi. Useista menetelmistä, kuten hypnoosista ja rentoutuksesta, voi olla apua. Psykodynaaminen terapia puolestaan auttaa ratkaisemaan alla piilevät intrapsyykkiset ongelmat.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Belloch, A., Sandín, B. y Ramos, F (2008). Manual de psicopatología. Volúmenes I y II. McGraw-Hill.Madrid
- American Psychiatric Association (APA) (2014): Manual de Diagnóstico y Estadísitico de los Trastornos Mentales, DSM5. Editorial Médica Panamericana. Madrid.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.