Huomionhakuinen persoonallisuushäiriö: tiedätkö jonkun, joka on viettelevä ja vaikuttava?

· 13.1.2018

Huomionhakuisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivää henkilöä määrittää kognitiivisten, behavioralististen ja emotionaalisten taipumusten kaava, johon sisältyy viettelevää käytöstä, draamaa ja psyykkistä epävakautta.

Tämän lisäksi huomionhakuisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä henkilöillä on vetovoimaa, joka vetää muita ihmisiä puoleensa ainakin lyhytaikaisesti. Samaan aikaan nämä henkilöt itse ottavat helposti vaikutteita muilta.

Huomionhakuinen persoonallisuus voidaan nähdä yksilöissä, jotka ovat vietteleviä, hakevat aina muiden huomiota ja ovat hyvin vaikutusvaltaisia. He myös näyttävät voimakkaita tunteita, liioittelevat asioiden tärkeyttä ja ovat melko dramaattisia.

Huomionhakuinen persoonallisuushäiriö elokuvassa Aamiainen Tiffanylla

Jos muistat elokuvan Aamiainen Tiffanylla, Blake Edwardsin, vuoden 1961 ja Holly Golightlyn hahmon (jota esitti Audrey Hepburn), olet nähnyt huomionhakuisen persoonallisuushäiriön.

Holly haluaa olla näyttelijä. Hän elää hullua, yliampuvaa elämää ja on vaikutuksille altis. Hän antaa itsensä rakastua matkan varrella tapaamiinsa miehiin ja tulla heidän ympäripuhumaksi. Hän tekee elämästään näytelmää. 

aamiainen tiffanylla ja huomionhakuinen persoonallisuushäiriö

Nyt yritämme selittää, kuinka huomionhakuinen persoonallisuushäiriö voidaan tunnistaa, mikä sen aiheuttaa ja mitkä ovat kaikista onnistuneimmat hoitokeinot.

Mikä on persoonallisuushäiriön ja ”pelkän” persoonallisuuden ero?

Voidaan sanoa, että on kyse psykologisesta häiriöstä eikä vain persoonallisuudesta silloin, kun persoonallisuustyyli vaikuttaa vaikeasti henkilöön ja hänen elinympäristöönsä.

Ihmiset persoonallisuushäiriöisen lähellä kärsivät, koska se on psykopatologinen tila, joka on egosyntoninen. Näin ollen siitä kärsivät ihmiset uskovat sen olevan ”normaalia”. 

Tämä tarkoittaa sitä, että häiriö on integroitu henkilön psykologiseen rakenteeseen, ja on jotain, mikä on olemassa osana itseä.

Ahdistuneisuushäiriöt tai obsessiivis-kompulsiiviset häiriöt ovat jotakin, mikä tunkeutuu henkilöön, ja joilla on jokin alkupiste (egodystoniset häiriöt). Persoonallisuushäiriöt kuitenkin alkavat kehittyä ennen murrosikää vähä vähältä. Henkilö ei pidä niitä erillisenä itsestään. 

“Kun hyväksyn itseni sellaisena kuin olen, alan muuttua. Se on kummallinen paradoksi.”
-Carl Rogers-

Persoonallisuushäiriöitä luonnehtii myös niiden suuri häiritsevyys ja konflikti välittömässä sosiaalisessa kontekstissa.

Toisin kuin ”tavat olla”, joita voidaan muokata suhteellisen nopeasti psykoterapiasessioissa, persoonallisuushäiriöt ovat erityisen vastustuskykyisiä hoidolle. 

Tämän lisäksi ihmiset, joilla on persoonallisuushäiriö, välttelevät psykologille menoa. Syy tähän on se, että he kokevat ”aina olleensa tällaisia” ja että ”heidän ongelmansa ovat jonkun toisen syytä”.

Kuinka huomionhakuinen persoonallisuushäiriö diagnosoidaan?

Mielenterveyden häiriön diagnoimisessa psykiatriassa ja psykologiassa käytetään useimmiten kriteereitä, jotka on määritellyt American Psychological Association (APA). Tällä hetkellä APA:n DSM-5:ssä käyttämä termi on ”huomionhakuinen persoonallisuushäiriö”.

APA:n mukaan huomionhakuinen persoonallisuushäiriö kuuluu persoonallisuushäiriöiden 2. ryhmään. Niitä luonnehtii mielialan vaihtelut, draama ja ekstroversio.

Diagnostiset kriteerit: opi tunnistamaan huomionhakuinen persoonallisuushäiriö

Tiedät ehkä joitakin ihmisiä, jotka sopivat dramaattisen, viettelevät ja vaikutusvaltaisen henkilön kuvaukseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että heillä kaikilla on huomionhakuinen persoonallisuushäiriö. 

Jotta olisi mahdollista sanoa, että jollakin henkilöllä on huomionhakuinen persoonallisuushäiriö, viiden tai useamman seuraavista kriteereistä on täytyttävä:

  • He tuntevat olonsa epämukaviksi tilanteissa, joissa eivät ole huomion keskipisteenä.
  • Vuorovaikutusta muiden kanssa määrittää seksuaalinen viettelevyys tai provokatiivinen ja epäsopiva käytös.
  • Nopeat vaihtelut tunteissa ja niiden tasainen ilmaisu.
  • He käyttävät jatkuvasti ulkomuotoaan hyödykseen saadakseen huomiota.
  • Heillä on puhetyyli, joka perustuu suurilta osin vaikutelmiin ja yksityiskohtien puutteeseen.
  • Itsensä dramatisoiminen, teatraalisuus ja tunteiden liioiteltu ilmaiseminen.
  • He ovat puhuttavissa helposti ympäri (mikä tarkoittaa muiden ihmisten ja olosuhteiden vaikutuksille alttiutta).
  • He pitävät ihmissuhteitaan läheisempinä kuin ne todellisuudessa ovat.

Sen lisäksi, että viiden tai useamman yllä mainitun kriteerin on täytyttävä, niiden on pitänyt olla näkyvissä murrosiän päättymisestä saakka.

Kun diagnostiset kriteerit eivät täyty, henkilöllä voi olla taipumuksia, profiili tai persoona, joka on huomionhakuinen. 

narsistinen itserakkaus

Kuinka huomionhakuinen persoonallisuushäiriö kehittyy?

Kuten useimmilla psykopatologisista häiriöistä, myös huomionhakuisella persoonallisuushäiriöllä on monia syitä. On joitakin kausaalisia tekijöitä, ja useimmissa ihmisissä on alttius (biologinen, psykologinen, sosiaalinen), joka vuorovaikuttaa heidän elinympäristönsä (oppiminen, koulutus, huumeiden käyttö, ihmissuhteet) kanssa, ja kaikki tämä aiheuttaa lopulta häiriön.

Muilla psykologisilla häiriöillä voi olla hyvin selkeä ja tunnistettavissa oleva laukaiseva tekijä. Esimerkiksi jatkuva ahdistus aiheuttaa paniikkikohtauksia, tai työn menettäminen johtaa masennukseen. Persoonallisuushäiriöillä ei kuitenkaan ole psykopatologista laukaisevaa tekijää. 

Huomionhakuisen persoonallisuushäiriön hoito

Hoito kognitiivisella käyttäytymisterapialla

Tekniikat sisältävät impulssien hallintaa, tunneälyä, ajattelutavan kehittämistä ja kognitiivisten vääristymien työstämistä. Hoidon päätavoitteet ovat:

  • Ympäripyöreän ja hajanaisen ajattelun vastustaminen.
  • Fantasioiden erottaminen todellisuudesta.
  • Realistisuus syy-seuraussuhdeattribuuteissa.
  • Impulsiivisen käytöksen parempi hallinta.
  • Minäkuvan kehittäminen
  • Inter- ja intrapersoonallisten psykologisten taitojen kehittäminen.

Sosiaalisten taitojen harjoitteleminen ja itsevarmuus ovat perusasioita häiriön lievittämisessä. Tämä johtuu siitä, että tällaiset ihmiset ovat usein tottuneita manipuloimaan interpersoonallisissa ihmissuhteissaan. He tekevät sen emotionaalisten kriisien, valituksen ja muiden ei-itsevarmojen asenteiden kautta (usein aggressiivisesti).

Tärkeä osa psykoterapiasta on omistettu sille, että potilas oppii tunnistamaan, mitä haluaa, mitä tuntee, ja millaiset asiat heitä häiritsevät, ja kuinka ilmaista näitä oikealla tavalla.

Osana itsevarmuuden harjoittelua he oppivat kyseenalaistamaan uskonsa, jonka mukaan ihmissuhteen menettäminen olisi tuhoisaa. Lisäksi he oppivat pääsemään eroon hylkäämisen ideasta.

Vaikka häiriö vaatii mutkikkaita kliinisiä toimenpiteitä, sen lievittäminen ei ole mahdotonta.

Terapia on olennaista, ja se vapauttaa häiriöstä kärsivän ihmisen suuresta kärsimyksestä, jonka psykopatologia hänessä aiheuttaa. Se myös auttaa tunnistamaan ja ottamaan vastuuta siitä kärsimyksestä, jonka häiriö aiheuttaa hänen ympärillään. Tämä auttaa häntä korjaamaan vahinkoja joita häiriö aiheuttaa, ja saamaan paremman elämän.