Kommunikaation periaatteet buddhalaisuuden mukaan
Buddhalaisuuden mukaan kommunikaation periaatteita on yhteensä neljä. Harmonian saavuttamiseksi ihmisten keskuudessa näitä periaatteita on pidettävä yllä. Buddhalaisen lähestymistavan mukaan nämä säännöt eivät ole sinällään määräyksiä tai käskyjä, vaan pikemminkin suuntaa antavia malleja, joita tulisi noudattaa vain silloin, kun motivaationamme on aito halu ylläpitää hyviä ihmissuhteita muihin ihmisiin.
Buddhalaisuuden mukaan näillä kommunikaation neljällä periaatteella haetaan suurempaa selkeyttä ja kunnioitusta suhteissamme muihin ihmisiin. Me ihmiset käytämme puhetta tuodaksemme esille omia ideoitamme, tunteitamme ja tunnetilojamme. Kun teemme sen oikein, saamme muut ihmiset ymmärtämään meitä paremmin ja tämä taas nostaa ihmissuhteidemme laatua.
Buddhalaisten mukaan kommunikaation periaatteet ovat seuraavat: totuudenmukaisuus, ystävällisyys, hyödyllisyys ja harmonia. Jokaisen periaatteen tavoitteena on tehdä ilmaisustamme sujuvampaa ja arvokkaampaa. Kaikki neljä periaatetta vaativat tietoisuutta ja työtä. Tutustutaanpa alla näihin periaatteisiin hieman tarkemmin.
“Katso, kuuntele, ole hiljaa, tuomitse vähän ja kysy paljon.”
-August Graft-
Kommunikaation periaatteet buddhalaisuuden mukaan
1. Totuudenmukaisuus
Ensimmäinen kommunikaation periaate on totuudenmukaisuus. Se on kuitenkin paljon monimutkaisempi käsite kuin miltä se ensisilmäyksellä saattaa näyttää. Totuudenmukaisuus on sopeutumista totuuteen tai todellisuuteen. Ongelmaksi nousee usein se, että emme aina tunne tätä totuutta tai todellisuutta, koska monissa tapauksissa meillä on tapana huijata itse itseämme ja piilotella totuudelta.
Siksi, ollaksemme todella totuudenmukaisia, meidän on ensin suoritettava muutamia rehellisyysharjoituksia itsemme kanssa. Jos kukaan meistä ei kerro totuutta itselleen, emme myöskään voi kertoa sitä muille ihmisille. Tällä tapaa voimme olla totuudenmukaisia puheessamme ja sanoissamme vain silloin, kun sanat tulevat suoraan sydämestä, jolloin ainoana tarkoituksenamme on unohtaa muut edut ja intressit ja keskittyä vain ilmaisemaan itseämme.
2. Ystävällisyys
Rehellisyyden ja brutaaliuden, huomaamattomuuden tai epäkunnioituksen välillä on suuri ero. Kunnioittaminen ja toisten huomioon ottaminen ovat terveen ja rikastuttavan kommunikaation perusedellytyksiä. Näin ollen toisinaan kommunikaatioon liittyvät epäkunnioittavat ilmaisutavat ja loukkaavat sanat aiheuttavat usein monia vaikeuksia ja haasteita.
Viha ja pelko ovat todellisuudessa egon aiheuttamia ilmaisuja. Ego puolestaan johtaa meitä toisinaan toimimaan mahtailevasti tai epäkunnioittavasti muiden ihmisten läsnäollessa tai muita ihmisiä kohtaan. Näissä tapauksissa se, joka puhuu on ego eikä sydän. Usein tämä johtaa erilaisten vaikeuksien ketjuun muiden ihmisten kanssa ja heikentää elämänlaatua täysin tarpeettomasti. Parempi onkin puhua vain silloin, kun olemme rauhassa itsemme kanssa.
3. Hyödyllisyys
Buddhalaiset painottavat suuresti, kuinka tärkeää on oppia arvostamaan hiljaisuutta. Monille se on tänä päivänä tyhjä tila, joka on täytettävä mahdollisimman pian. Buddhalaisuus puolestaan näkee hiljaisuuden luonnollisena tilana, jossa ihminen ottaa itselleen hetken ajan joko itsensä tai muiden ihmisten kuuntelua varten. Ilman kuuntelua ei voi olla kommunikointia, koska kommunikaation on aina kuljettava molempiin suuntiin; ihminen joka pelkästään puhuu ei kommunikoi, aivan kuten ihminen joka pelkästään kuuntelee ei myöskään kommunikoi.
Puhuminen pelkän puhumisen takia on ilmaus ahdistuneisuuden tunteesta, joka johtaa usein sanan merkityksen katoamiseen. Hyödyntämättömät sanat estävät sen tien, joka avautuu todelliselle kommunikaatiolle.
Toisaalta taas se, mihin puhumalla puhuminen johtaa, on mielenrauhan kuluminen sekä yhä köyhempien ja tyhjempien suhteiden luominen muihin ihmisiin. On myös hyvin yleistä, että ne ruokkivat kaikkein latteimpia ja itsestään selvimpiä tunteita, joita kannamme sisällämme.
4. Harmonia
Buddhalaisten mukaan kommunikaation viimeisin (mutta ei vähäisin) periaate on harmonia. Buddhalaisille sanat ovat perusteltuja vain silloin, kun niitä käytetään keinona ruokkia hyvää tahtoa ja rauhaa ihmisten välillä. Jokainen viesti ja jokainen sana, jolla ei ole tätä tarkoitusta, lisää vain väärinkäsityksiä ja negatiivisia tunteita ihmisten keskuudessa.
Harmoninen kommunikaatio on myös sellaista viestintää, jonka pyrkimyksinä on valita kaikkein selkeimmät, lyhyimmät ja ytimekkäimmät sanat viestin levittämiseksi. Kiertotiet sekä turhat yksityiskohdat ja tarpeettomat koristeet aiheuttavat kommunikaatiossa melua, joka voi muuttaa tai vääristää viestiä. Ne eivät edistä sanojen ymmärtämistä, vaan päinvastoin johtavat useimmissa tapauksissa hämmennykseen ja tilanteisiin, joissa viestin keskeinen sanoma heikentyy tai jopa katoaa kokonaan.
Kaikki nämä kommunikaation periaatteet voivat kuulostaa jonkin verran omituisilta meille länsimaisille ihmisille. Loppujen lopuksi voimmekin huomata, että elämme yhteiskunnassa ja kulttuurissa, jossa on yhä vaikeampaa pysyä hiljaa ja säästää sanoja. Vastaanotamme jatkuvasti valtavan määrän tietoa, jolloin niinkin normaalista asiasta kuin melun puuttumisesta on yhtäkkiä kasvanut omituinen tilanne.
Eniten huolenaiheita tässä aiheuttaa se, että käymme läpi aikoja, jolloin suurin osa vastaanottamistamme viesteistä ja kommunikaatiosta on omistettu täysin latteille ja yhdenpäiväisille asioille. Tämä ei vain vaikuta negatiivisella tavalla sisäiseen harmoniaamme, vaan rajoittaa myös ajatteluamme ja tekee meistä yhä kyvyttömämpiä ilmaisemaan itseämme ja kuuntelemaan muita luonnollisella ja vilpittömällä tavalla. Sana on hämärtänyt sen painoarvoa, ja ehkä juuri se on saanut aikaan sen, että tänä päivänä maailmassa on niin paljon pahaa oloa ja epämukavuutta.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
Alsina, M. R. (1999). La comunicación intercultural (Vol. 22). Anthropos Editorial.