Totuus satuttaa kerran, mutta valhe sattuu ikuisesti
Totuus satuttaa vain kerran, mutta valhe satuttaa joka ikinen kerta kun muistat sen; ennen kaikkea koska se saa meidät salakavalasti loukkuun, se pitää sinun tunteitasi panttivankina, saa sinut kyseenalaistamaan lukemattomia totuuksia ja muuttaa kaiken sen, mitä olet tuntenut ja kokenut tähän pisteeseen mennessä joksikin keinotekoiseksi.
Itse asiassa kun meille valehdellaan, meistä tuntuu lopulta kuin olisimme irrallaan todellisuudesta kun valheellisen tai ristiriitaisen kokemuksen aiheuttama shokki johtaa meidät hämmentyneeseen tilaan jossa meistä tuntuu, että me itse ja todellisuutemme ajaisi meitä täyteen hulluuteen.
Koska nuo valheet, jotka kerrotaan kivun välttämiseksi aiheuttavat kuitenkin lopulta tuskaa. Ja ne satuttavat paljon enemmän kuin mikään muu tunne, ajatus tai mielenliikutus, joka oli jostain syystä herännyt ja jota tuolla valheella alkujaan koetettiin piilottaa tai pehmentää.
Valheelle perustettu suhde on matkalla kohti epäonnistumista
Meidän tulee ymmärtää, että sellaiset suhteet joita ei ole rakennettu vilpittömyyden sementillä tulevat olemaan hauraita ja huojuvia korttitaloja, jotka voivat tuhota aivan kaiken romahtaessaan.
Koska valheet nostattavat esiin monia eri tyyppisiä vilppejä, jotka vuorostaan saavat meidät kyseenalaistamaan omia tunteitamme. Ja tämän lisäksi, jotta voimme valehdella, ei meidän välttämättä tarvitse edes kertoa valheita; riittää että ainoastaan käyttäydymme valheellisesti ja olemme tekopyhyyden uskollisia seuraajia.
Niiden, jotka valehtelevat on vakuutettava itselleen, että on hyväksyttävää kehittää ja kutoa valheellinen uskomus, sekä antaa mielelleen luvan tehdä se.
Heidän täytyy kertoa meille totuus, ja me saamme päättää satuttaako se meitä vai ei
Valheen luoma emotionaalinen tuska on syvää ja suunnatonta. Me kärsimme ja itkemme johtuen tilanteista, joiden tapahtuminen olisi ollut mahdollista välttää.
Siitä huolimatta kuinka paljon totuus saattaakin satuttaa, tarjoaa se kuitenkin meille mahdollisuuden vahvistaa kykyämme tehdä päätöksiä, analysoida asioita ja määritellä oma emotionaalinen ja kognitiivinen identiteettimme. Ainakin meillä nyt on valittavanamme ryhtyä luomaan muita polkuja paetaksemme tuosta kyseisestä tunnelista, ja oppia lisää meitä ympäröivästä maailmasta sekä parhaista tavoista avata itsellemme uusia tienhaaroja kun tilanne sitä vaatii.
Vilppi on monesti keino koettaa suojella itseään totuuden aiheuttamilta vaaroilta. Kuitenkin tämä luo vielä enemmän surua, sillä nuo kivun välttämiseksi kerrotut valheet ovat kaikkein tuskallisimpia, niitä jotka nähdään kaikkein kieroutuneimpina ja jotka tuhoavat kaiken myönteisen, joka niiden tielle sattuu osumaan.
Opettele suojaamaan itseäsi valheilta
Meidän täytyy suodattaa kaikki se mitä me sanomme ja kuulemme, osata sulkea korvamme siltä mitä kuulemme ja ajatella kriittisesti. Meidän ei kannata unohtaa, että ihmiset usein myyvät meille auton tietäen varsin hyvin sen moottorin olevan mennyttä kalua.
Tietääksemme hieman enemmän niistä kriteereistä joita meidän tulisi seurata kun koittaa aika arvioida kuulemaamme yhtä lailla kuin sitä mitä itse sanomme, tarjoamme käyttöösi seuraavan sokraattisen opetuksen kaikista niistä suodattimista, joiden läpi keskustelujemme tulee kulkea.
Viisaan filosofin nuori oppilas saapuu kotiin ja sanoo hänelle, “Mestari, ystävä puhui sinusta pahaa…”
“Odota!” keskeyttää filosofi hänet. “Sovelsitko kolmea suodatinta siihen mitä aiot minulle kertoa?”
“Kolmea suodatinta?” kysyi hänen oppilaansa.
“Niin. Ensimmäinen suodatin on totuus. Oletko varma, että se mitä haluat minulle kertoa on ehdottoman totta?”
“En. Kuulin joidenkin naapureiden keskustelevan siitä.”
“Sinun on täytynyt ainakin käyttää se toisen suodattimen läpi, joka on hyväntahtoisuus. Se mitä haluat kertoa minulle, onko se hyväksi jollekin?”
“Ei, eipä oikeastaan. Päinvastoin…”
“Ah, vau! Viimeinen suodatin on tarpeellisuus. Onko sinun tarpeellista kertoa minulle siitä mikä vaivaa sinua näin kovin?”
“Rehellisyyden nimissä, ei.”
“Sitten,” sanoi viisas mies hymyillen, “jos se ei ole totta, hyvää tai tarpeen, niin lakaistaan se maton alle ja unohdetaan se.”
Joka tapauksessa kukaan ei tule yhtä todennäköisesti uskomaan valhetta kuin se, jonka toiveisiin ja haluihin tuo valhe sopii. Näin ollen saadaksemme osaksemme totuuden, täytyy meidän pystyä pitämään se sisällämme, ja tätä varten me epäilemättä tarvitsemme hyvän vastaanottajan.
Samalla tapaa silloin kun joku kertoo valheen pitää hänen tietää, että hänellä täytyy joko olla tarpeeksi älyä pitää tuota valhetta yllä tai päinvastoin kertoa totuus.
Valheiden uhrit kerran tästä traumasta yli päästyään ovat lopulta niitä ihmisiä, joilla on todella mahtava kyky purkaa ja tunnistaa valheita. Tämä auttaa meitä kasvamaan ja vahvistamaan päivittäisessä elämässä tarvittavia taitoja, näin ollen tehden sekä tunteistamme että järkeilystämme huomattavasti älykkäämpää.