Kollektiivinen narsismi: virus, joka leviää
Kollektiivinen narsismi on muuttunut virukseksi. Se tarttuu ja leviää helposti. Ja tämä tarve ylistää yhtä ryhmää muiden kustannuksella on dynaaminen ja se on vallinnut kaikilla ajanjaksoilla. Se on vaihdellut voimakkuudeltaan ja olemme nähneet sen pahimmillaan tiettyinä historiallisina aikoina, kuten natsi-Saksan aikana.
Se heijastaa tietynlaista nostalgiaa “ylempiarvoisen rodun” olemassaolosta, vaikkakaan siinä ei tietenkään tarvitse olla kyse rodusta. Mikä tahansa ryhmä, joka jakaa joitakin identiteetin piirteitä, kelpaa. Ja siinä voi olla kyse niin maista kuin myös urheilujoukkueista tai ammateista.
Se on hyvin silmiinpistävää jalkapallossa. Kollektiivinen narsismi saa jotkut fanit kirjaimellisesti kykenemättömiksi hyväksymään vastustajansa voittoa. Se johtaa heidät myös pitämään isoja voimanäytöksiä laulujen, kovien äänten ja maalattujen kasvojen avulla tarkoituksena pelotella.
“Narsisti: oman kuvasi katsominen ei ole niin suurta kuin sen ajatteleminen, että koko maailma on olemassa vain heijastuakseen takaisin sinuun.”
-David Levithan-
Sama koskee maita ja kansallismielisiä tunteita. Jotkut ihmiset pahastuvat siitä, jos toinen henkilö ei pidä heidän maastaan. He eivät siedä kritiikkiä itsestään ja jännittyneinä toivovat, että kaikki ihailisivat heidän kotimaataan ja että se loistaisi kaikessa.
Tietenkin me kaikki haluamme tuntea ylpeyttä kotimaastamme tai ryhmästä johon kuulumme. Mutta kun se kääntyy edellä mainitun kaltaisiksi tilanteiksi, se ei ole enää tervettä. Ennemmin tai myöhemmin se johtaa suvaitsemattomuuteen ja väkivaltaan.
Ryhmäylpeydestä kollektiiviseen narsismiin
Mikä ero on kansallisylpeyden, ryhmäylpeyden ja kollektiivisen narsismin välillä? Kollektiivisen narsismin viruksen tartuttama henkilö ei ole ainoastaan ylpeä ryhmästään, vaan hänen tarvitsee myös osoittaa olevansa ylempiarvoinen. Taustalla on epävarmuutta. Siitä syystä hän etsii vakuutusta sille mitä hän ajattelee vertaamalla itseään muihin.
Missä tahansa ihmisen tunteessa, asenteessa tai käytöksessä, jota liioitellaan, on todennäköisesti jotakin neuroottista. Narsismi ei ole poikkeus. Kun se on rakennettu henkilökohtaisella tasolla, tykkäävät ihmiset mahtailla ja pitää yllä turvallisuuden mielikuvaa naamioidakseen sen mitä he oikeasti käyvät läpi.
Sama tapahtuu yhteisössä. Kollektiivisen narsismin on helpompi kukoistaa ryhmissä, joiden jäsenet jakavat samanlaisen heikon minäkuvan. He epäilevät omaa statustaan. Siitä syystä se mitä he oikeasti kaipaavat on muiden tunnustus. Lisäksi he kaipaavat myös muiden päihittämistä.
Varsovan yliopistossa Puolassa tehty tutkimus osoitti että kollektiivisen narsismin ryhmät rakentuvat yleisesti ottaen yksilöistä, jotka kaikki tuntevat olonsa melko riittämättömiksi. Ryhmä on keino kompensoida tätä tyhjyyden aistimusta.
Narsististen ryhmien manipulaatio
Autoritaarisille johtajille on normaalia nousta esiin kollektiivisen narsismin ryhmissä – toisinaan totalitaaristen. Voittamaton tai vähintään äärimmäisen vahva johtaja tuo turvaa seuraajille. Sitten näillä johtajilla on taipumus käyttää tilaisuutta hyödykseen ja puolustaa tuota “ylempiarvoisuutta” joka ryhmällä on verrattuna muihin.
Toisessa tutkimuksessa tultiin myös siihen tulokseen, että tämänkaltaiset ryhmät pitävät salaliittoteorioista, joissa muut yrittävät tuhota heidät. Yhteinen vihollinen luo ryhmän siteistä vahvemmat. Narsismi itsessään saa heidät fantasioimaan tarkailtavana, kadehdittavana ja mahdollisesti hyökättävänä olemisesta.
Aggressio ja kosto saavat uuden tarkoituksen tässä ryhmässä. Väkivaltaiset teot niitä kohtaan jotka eivät kuulu yhteisöön, on nyt “positiivista”. Tätä tapahtuu varsinkin silloin, kun aggressio kohdistuu mahdolliseen viholliseen, salaliittoon tai vihollisten liittolaiseen.
Sama tapahtuu koston kanssa, jota narsistinen ryhmä ei enää näe järjettömänä ja harmittomana intohimona, vaan pikemminkin oikeudenmukaisena perustuen näennäiseen tarpeeseen puolustaa itseään.
Toisin kuin kollektiivisen narsismin ryhmillä, on terveen kollektiivisen ylpeyden omaavilla ryhmillä positiivisia ja ylentäviä vaikutuksia. Tällainen ylpeys itse asiassa tuottaa suurempaa yhtenäisyyttä ja molemminpuolista luottoa.
Ryhmä ei tunne mitään tarvetta mustamaalata muita tai kohota korkeammalle kuin he, jotka ovat erilaisia. Samalla tavalla kuin kohtuullinen ylpeys on demokratian perusta, on kollektiivinen narsismi fasismin perusta.
Kuvat Catrin Welz Steinin käyttöömme luovuttamia.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.