Kohteliaisuudet ovat tuulia, jotka uhkaavat vetää meidät alas

Kun kasvamme, kerrytämme itsenäisyyttä. Muutamien kuukausien jälkeen voimme liikkua ympäriinsä konttaamalla. Kun saavutamme 10. ikävuoden, olemme valmiita menemään paikkoihin ilman vanhempien seuraa. Ja kun löydämme työn, jätämme perheemme kotiin. Keräämme itseemme suuren kokoelman kohteliaisuuksia ja epäluuloja. Matkamme varrella opimme ja hankimme vastuuta.

Vaikka voimme edetä itsenäisyyden tiellä, emme koskaan tule pääsemään eroon vaikutuksesta, joka muilla ihmisillä on itseemme. Tuo vaikutus voi olla tarkoituksellinen, esimerkiksi pomomme antaessa meille tehtävän. Se voi olla myös hienovaraisempi, mikäli pomomme antaa meille kohteliaisuuksia, joiden tarkoituksena on vahvistaa motivaatiota ja käyttäytymistyyliä.

Laurin tarina

Eräänä päivänä Lauri tuli kotiinsa katkerana. Laurin äidin huomatessa lapsensa mielialan, hän kysyi mitä oli tapahtunut. Lauri kertoi surullisena luokkatovereidensa kertoneen hänelle hänen olevan hyödytön. Hän ei kyennyt ratkaisemaan ongelmaa, jonka opettaja oli kirjoittanut taululle.

Laurin äiti ehdotti, että he voisivat lähteä kävelylle läheiseen metsään. Sitten Laurin tulisi valita mänty, jolle hän kertoisi kaikki pahat asiat. Lapsi katsoi äitiään ymmällään. Tuona lauantaina, kun Lauri oli leikkimässä pallonsa kanssa, hän nosti maasta palan männynkuorta. Lauri sanoi kuorelle paljon kauheita asioita.

Sinä yönä illallisella Laurin äiti kysyi oliko poika puhunut männynkuorelle. Lauri kertoi tehneensä niin. Äiti kehotti poikaa keräämään seuraavana lauantaina toisen kuoren, jolle Lauri voisi kertoa kaikki mahdolliset kehut. Lauri totteli äitiään ja äiti kysyi seuraavana päivänä jälleen uudelleen.

Äiti kysyi Laurilta oliko hän huomannut eroja kahtena lauantaina poimimiensa männynkuorten välillä. Poika sanoi, ettei ollut huomannut minkäänlaisia eroavaisuuksia.

Äiti kertoi pojalle samaa tapahtuvan myös ihmisten kanssa. Hän totesi, että imartelu ja vähättely eivät muuta sitä, kuka olemme. Lisäksi hän kertoi Laurille männynkuorella olevan perusteelliset hyötynsä, joista voimme todella oppia.

Me olemme kuin Lauri

Me kaikki olemme olleet kuin Lauri, ja tulemme varmasti olemaan myös jatkossa. Sillä sanat, joita toiset ihmiset sanovat, tunkeutuvat sisäämme ja jättävät jälkensä. Todennäköisesti emme voi estää sitä, mutta voimme tarkastella saamiamme viestejä niiden ansaitsemasta näkökulmasta.

Sillä jos joku yrittää luoda omasta näkökulmastaan muotokuvan meistä, riippumatta siitä haluaako hän loukata meitä vai ei, se ei tarkoita että hänen kuvauksensa olisi todellinen ja tarkka. Itse asiassa, vaikka Lauri ei kyennyt ratkaisemaan ongelmaa, hän ei todennäköisesti tuntenut itseään hyödyttömäksi ennen luokkatovereiltaan saamia negatiivisia viestejä.

Kun saamme tällaisia viestejä, on hyvä esittää kysymys itsellemme. Miksi ihmiset kohdistavat kritiikkiä ja tuomioita muihin? Ymmärrä, että he viettävät ainoastaan osan päivästä kanssasi, ja he eivät ole todella tietoisia siitä mitä teet tai ajattelet.

Muista, että henkilö joka täyttää sinut tänään imartelulla, voi huomenna loukata sinua. Samaa tapahtuu myös toisinpäin. Älä ole kuin laiva hyvien aaltojen armoilla. Tai lehti tuulen oikuissa, joka puhaltaa kehujen muodossa.

Hanki haluamasi tieto kaikesta siitä, mitä ihmiset kertovat sinulle. Sinulla on kuitenkin viimeinen sana, kun lisäät adjektiiveja määritelmiisi. Tästä löytyy suuri voima. Älä aseta sitä toisten käsiin. Jos teet niin, edes osittain, aseta se ihmisille jotka todella arvostavat sinua.