Kliiniset tapaukset, jotka muuttivat tapaamme nähdä aivot

Neurotieteessä on tapahtunut valtavia harppauksia sekä tavanomaisten että toisinaan melko epätavallisten kliinisten tapausten ansiosta. Jotkin kliiniset tapaukset ovat kuuluisia lähinnä siksi, että ne paransivat merkittävästi meidän käsitystämme aivojen toiminnasta.

Monet ihmiset epäröivät myöntää, että se mitä he kutsuvat “sieluksi” tai “sydämeksi“, osallistuu oikeasti aivoissa tapahtuviin prosesseihin. Alla olevien kliinisten tapausten antama arvokkaiksi klassisiksi tapaustutkimuksiksi muuttunut asia on se, että tavalla tai toisella ne antoivat todisteita aivojen osallistumisesta psyykkiseen maailmaamme.

“Kuka vain voi olla omien aivojensa veistäjä, jos hän vain päättää niin.”

-Santiago Ramón y Cajal-

Olemme edelleen hyvin kaukana aivojen täydellisestä ymmärtämisestä. Olemme kuitenkin edenneet hitaasti askel askeleelta ratkaisten joitakin mysteereitä ja löytäen sitten uusia. Alla kuvaillut kliiniset tapaukset ansaitsevat tulla muistetuiksi siitä, kuinka paljon ne edistivät tietoamme aivoihin liittyen.

Phineas Cage

Phineas Cage oli amerikkalainen rautatietyöläinen, joka joutui outoon onnettomuuteen. Syyskuussa 1848 nuori työntekijä, joka oli juuri räjäyttämässä kalliota, teki virheen ja räjähdys sattui odotettua aikaisemmin.

Väärien laskelmien tuloksena Phineas heittäytyi noin 20 metriä ja rautatanko lävisti hänet. Se meni sisään hänen poskestaan ja tuli ulos päälaesta.

Tohtori Harlow oli Phineasin lääkäri ja hän jätti raportin tapahtuneesta, jossa hän vaikutti olevan melko vaikuttunut siitä, että Phineas pysyi tajuissaan onnettomuuden jälkeen, eikä osoittanut mitään merkkejä todellisuudentajun menettämisestä. Toipumiskausi kesti vain 10 viikkoa, eikä hän vaikuttanut koskaan menettävän kognitiivisia kykyjään.

Toipumisen jälkeen Cage palasi töihin tavalliseen tapaan, mutta alkoi osoittaa muutoksia persoonallisuudessaan. Aikaisemmin hän oli luonteeltaan tasainen, mutta nyt hän muun muassa ärsyyntyi äärimmäisen helposti. Tämä on yksi kliinisistä tapauksista, joka on nyt klassinen esimerkki siitä kuinka käyttäytymismallit ja jopa persoonallisuus liittyvät fyysisesti aivoihin.

Jotkut tutkimukset kuitenkin ehdottavat, että hänen aivovammansa ja kasvojen epämuodostumisen vaikutuksia ei tutkittu tarpeeksi yksityiskohtaisesti. Jotkut uskovat, että noilla tekijöillä saattoi olla myös suuri vaikutus hänen persoonallisuutensa muutokseen.

Potilas H. M.

Tässä toinen historiallisesti merkittävä kliininen tapaus, jolla oli suuri vaikutus psykologiassa. Nimikirjaimet tarkoittavat Henry Molaisonia, jonka monet tuntevat nimellä potilas H. M.. Hänen ollessaan 27, hän kävi läpi leikkauksen, jossa poistettiin osa hänen aivoistaan. Hänen hippokampuksensa ja mantelitumakkeen osa poistettiin epilepsian parantamiseksi.

Leikkauksen tulokset olivat yllättävät. Potilas H. M. ei pystynyt varastoimaan uusia muistoja. Hän pystyi muistamaan kaiken ennen leikkausta tapahtuneen, mutta ei mitään sen jälkeen tapahtunutta.

Hän eli ikuisesti nykyhetkessä unohtaen kaiken heti sen tapahtumisen jälkeen. Jos joku esimerkiksi astui sisään huoneeseen, hän tervehti häntä. Mutta jos hän lähti huoneesta ja tuli takaisin pian uudestaan, hän ei tunnistanut tuota henkilöä.

H. M. oli lääkärien ympäröimänä koko elämänsä ajan, mutta hän ei koskaan saanut takaisin kykyä muodostaa uusia muistoja. Hän kuoli vuonna 2008 ja koska hän on yksi kuuluisimmista kliinisistä tapauksista, näki maailma hänen aivojensa leikkauskuvan leviävän internetissä.

Tämän menettelytavan aikana havaittiin, että hänen aivojensa vahingoittunein osa oli entorinaalinen kuori, sama alue joka heikentyy Alzheimerin taudin alkuvaiheessa.

Huomattavat kliiniset tapaukset psykologiassa: Donald

Donald murhasi tyttöystävänsä ollessaan fensyklidiinin (PCP) vaikutuksen alaisena, mutta hänellä ei ole mitään muistikuvaa siitä. Hänellä diagnosoitiin orgaaninen muistinmenetys. Vuosia myöhemmin hän pyöräili ollessaan vapaalla sairaalasta. Yhtäkkiä hän jäi auton alle ja joutui koomaan. Kun hän heräsi, tapahtui jotain hyvin epätavanomaista.

Donald alkoi muistaa murhan tapahtumia saaden hallitsemattomia muistikuvia kerta toisensa jälkeen. Hän toisti sitä jatkuvasti mielessään. Hän sai myös kohtauksia.

Donaldin tapaus on yksi mysteerisimmistä tunnetuista kliinisistä tapauksista. Tiede ei ole vieläkään pystynyt selittämään miksi hänen menettämänsä muisti tuli takaisin. Vielä vähemmän tiedetään siitä, miksi muisti ilmaantui niin piinaavalla tavalla.

Nämä kliiniset tapaukset ovat vain muutamia merkittävimpiä tapauksia psykologian historiassa. Jokainen niistä on kuljettanut meitä eteenpäin, toisinaan sokeasti, ja antaneet meille tietoja uskomattomaan elimeen, aivoihin liittyen.

Valitettavasti nämä edistykset mahdollistaneet ihmiset kärsivät epänormaaleiden aivojen aiheuttamista vaikutuksista. Mutta he jättivät sen myötä kuitenkin mahtavan lahjan ihmiskunnalle.