Kirje surullisten päivien varalle

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Gema Sánchez Cuevas

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Mikäli luet tätä kirjettä, se tarkoittaa, että surulliset päivät ovat pääsemässä sinusta voitolle. Ehkäpä ne ovat jo voittaneet. Saattaa olla, että olet luovuttanut toivosta, koet pettymysten painon, tai yksinkertaisesti tunnet sydämesi särkyneen tuhansiksi palasiksi. Mikä ikinä sen syy onkin, tunnet surun läsnäolon.

Ennen kuin jatkat lukemista, etsi itsellesi mukava, hiljainen nurkkaus, jossa voit keskittyä näihin sanoihin. Tarvitset turvapaikan, jossa voit olla yksin ajatustesi kanssa. Sen jälkeen sulje silmäsi muutaman sekunnin ajaksi ja hengitä syvään. Kun olet valmis, aloita lukeminen. Lue hitaasti, rauhallisesti ja jokaista sanaa pohtien… Oletko valmis?

Sinulla on oikeus olla surullinen

Elämä ei ole aina helppoa. Väsymme taistelemaan ja hymyilemään teennäisesti, kun sielumme vain haluaa meidän itkevän. Ihmisten kanssa toiminen on uuvuttavaa.

Surun peittelemisestä on muodostunut sinulle jo tapa. Yrität jatkaa elämääsi jättämällä surun huomiotta. Enää et kuitenkaan pysty siihen. Olet kadottanut mielenkiinnon elämää kohtaan, etkä pysty peittämään sitä enää.

Se on ihan OK. Sinulla on oikeus luhistua. Itke ja huuda tuo kipu ulos. Älä hymyile, jos sinusta ei tunnu siltä. Surulliset päivät ovat osa elämää.

Ei ole sinun velvollisuutesi olla aina kunnossa tai edes saada ihmisiä uskomaan niin. Muista, että naamiot satuttavat meitä, koska ne peittävät todellisen minämme ja antavat meidän kieltää omat tarpeemme.

Surulliset päivät ovat itkemistä varten, mikäli tarvitset sitä. Silloin on aika huutaa, jos et pysty kohtaamaan kaikkea ympärilläsi. On parempi ilmaista tunteensa kuin antaa oman minänsä hukkua.

Sillä ei ole väliä, miksi tunnet näin. Anna vain itsesi kokea tuo surun tunne, jotta sisälläsi oleva emotionaalinen kipu löytäisi tiensä ulos. Hyväksyntä on ainoa terve tapa käsitellä sitä, ja paras tie kohti onnellisuutta.

Halaa itseäsi tiukasti, hyvin tiukasti

Tästä hetkestä lähtien unohda pelkosi. Rohkaistu olemaan rehellinen itsellesi. Totea, missä olet juuri nyt. Katso peiliin ja vapauta se rakkaus, jota olet pidättänyt itseltäsi.

Älä pelkää. Pahinta, mitä sinulle voi tapahtua on, että löydät peilistä jonkun vieraan ihmisen tuijottamassa sinuun.

Mikäli näin on, anna hänelle halaus. Ota hänet vastaan. Sille, että oppisit tuntemaan itsesi uudelleen, ei ole olemassa rakkauden lämpöä parempaa lääkettä… Edellisestä kerrasta on jo aivan liian kauan aikaa.

Tarjoa itsellesi rakkautta – tuomitsematonta, ehdotonta rakkautta. Silloin kykenet keräämään kasaan kaikki nuo rikkoontuneet palaset ja löytämään ymmärrystä.

Jotta tämä voisi tapahtua, pyydänkin sinua koko sydämestäni: “Lakkaa kohtelemasta itseäsi huonosti”. Itsesi syyttäminen ja kiduttaminen sen johdosta, mitä on jo tapahtunut, saa sydämesi vain vuotamaan enemmän verta.

Sinun täytyy antaa virheet itsellesi anteeksi. Sinun täytyy antaa anteeksi ne hetket, joina et tiennyt mitä sinun tulisi tehdä. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Virheesi ovat osa oppimista, osa elämää.

Usko, että olet oppinut jotain jokaisesta virheestäsi. Opit ainakin sen, mitä ei kannata tehdä. Eikö sitä olekin hyvä tietää? Jokainen kokemus vie sinua askeleen eteenpäin.

Lakkaa kysymästä “miksi?”: “Miksi tämän piti sattua minulle?”, “Miksi aina käy näin?” tai “Miksi he tekivät tämän minulle?”…  Nämä kysymykset imevät sinut vain mukaansa kauheaan syöksykierteeseen.

Tunnistat tuon kierteen siitä, että se on täynnä puolusteluja, selityksiä sekä tunteiden ja vastuun välttelyä. Mikäli sallit sen, ne tekevät surusta elämäntavan.

Mikäli haluat kysyä jotain itseltäsi, kysy “kuinka”, “mitä” tai “milloin”. Se on paljon rakentavampaa ja eheyttävämpää. Luota minuun tässä.

Kun olet nyt antanut halauksen itsellesi ja aikaa pohdiskelulle, katso uudelleen peiliin nähdäksesi kuka sinä todellisuudessa olet.  Katso itseäsi silmiin ja luo syvä yhteys itsesi kanssa. Sano samalla ääneen tämä yksinkertainen lause, joka sisältää vain kaksi äärimmäisen vaikutusvaltaista sanaa: “Rakastan itseäni!”

Ehkäpä olet huomannut, että olet odottanut jo kauan aikaa, että joku sanoisi nämä sanat sinulle. Olet unohtanut, että ainoa ihminen, joka sen voi tehdä, oletkin SINÄ itse.

Surulliset päivät ja uusi auringonnousu

Surulliset päivät tarvitsevat huomiotasi, sillä ne haluavat ymmärrystäsi. Ainoastaan sen kautta haavasi alkavat vähä vähältä kasvaa umpeen, ja kipu alkaa hellittää.

Sen ymmärtäminen on avain eteenpäin, ja itsensä rakastaminen on voimakkain työkalu eteenpäin pääsemiseksi.

Surulliset päivät auttavat sinua irrottautumaan kaikesta ulkopuolisesta ja luomaan yhteyden itseesi.

Vaikka surullisten päivien jälkeen aurinko pilkahtaakin pilvien lomasta ainoastaan totuttaakseen silmäsi jälleen valoon, voit tehdä päätöksen lähteä ulos nauttimaan noista valonsäteistä tai kätkeytyä niiltä peiton alle.

Uskalla lähteä liikkeelle. Rohkaistu jälleen, ymmärrä suruasi ja uskalla olla aidosti oma itsesi.