Kiitollisuuden opettaminen lapselle

Kiitollisuus on näin ollen arvo, jonka jokaisen lapsen tulisi kehittää voidakseen tunnistaa, mitä muut tekevät hänen puolestaan. Kiitollisuus on tärkeä henkilökohtainen ominaisuus, joka on kyllästetty muilla taipumuksilla, kuten anteliaisuudella ja ystävällisyydellä. Kiitollinen lapsi on vähemmän itsekäs ja omaa asenteen, joka tulee lopulta tekemään hänestä onnellisemman ja tulee asettamaan hänet parempaan asemaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

“Kiitollisuus saa meidät ymmärtämään, että se, mitä meillä on, on tarpeeksi. Se on jalojen sielujen merkki.”

-Aisopos-

Kuinka opettaa lasta olemaan kiitollinen

Sadat tutkimukset ovat yhtä mieltä siitä, että kiitollisuutta harjoittaessamme muun muassa:

• Altistumme positiivisille tunteille.
• Vähennämme masennuksen riskiä.
• Kasvatamme ihmissuhteiden mielihyvää.
• Lisäämme kapasiteettiamme toipua stressaavien elämäntilanteiden edessä.

Ei siis ole epäilystäkään siitä, etteikö kiitollisuuden opettaminen lapselle olisi suuri lahja niin lapselle itselleen kuin myös heidän ympärillään oleville ihmisille. Esittelemme seuraavaksi muutamia strategioita, joiden avulla voimme opettaa lapsiamme olemaan kiitollisia.

1. Näytä esimerkkiä

Vanhemmat ja muut lapsen ympärillä olevat aikuiset ovat lapsen ensimmäinen roolimalli. Jos lapsi näkee vanhempiensa käyttäytyvän anteliaasti sekä nauttivan ja arvostavan heille tapahtuvia hyviä asioita, olivatpa ne miten pieniä tahansa, haluaa myös lapsi seurata vanhempiensa näyttämää esimerkkiä.

Jos lapsi päinvastoin näkee, että hänen vanhempansa ja muut aikuiset protestoivat jatkuvasti kaikesta, he käyttäytyvät töykeällä ja epäystävällisellä tavalla, eivätkä he ole koskaan tyytyväisiä mihinkään, myös lapsen on hyvin vaikeaa ymmärtää, mitä tarkoittaa olla ja tuntea olevansa kiitollinen.

2. Auta lasta ymmärtämään, että myös muilla on omia tarpeita

On normaalia, että pienet lapset ovat itsekkäitä ja itsekeskeisiä, jolloin hänelle voi olla vaikeaa selittää, että maailma on iso, eikä toimi vain tyydyttääkseen hänen omia halujaan. Biologisesti mahdollisuus päästä eroon näistä ajatusmalleista ja asenteista saadaan normaalisti ajan myötä; vastaavasti me voimme kuitenkin avittaa tätä prosessia. 

Lasta on autettava näkemään, että meillä kaikilla on omia haluja ja että monissa tapauksissa nämä halut ovat jollain tavalla joko vastakkaisia ​​tai vain vähän yhteensopivia. Näin ollen kyvyttömyys tyydyttää niitä voi aiheuttaa paljon turhautumista, jolloin siirrämme huomion pois siitä, mitä meillä jo on ja tekemällä maailmasta sellaisen, jossa meiltä vain puuttuu kaikkea.

3. Opeta lasta jakamaan

Lapsi, joka oppii jakamaan, oppii samalla tavalla arvostamaan, mitä hänellä on; niin esineissä ja mukavuuksissa kuin ihmisissäkin, joihin hän voi luottaa. Jakaminen merkitsee oppimista olla huomaavainen muiden suhteen ja laajentaa samalla maailman horisontteja. 

4. Korosta kiitos -sanan merkitystä

Opettaessamme lasta olemaan kiitollinen, haluamme tuoda esille ajatuksen siitä, että kiittämisen ei pitäisi olla vain jotain mekaanista, jonka lapsen on opittava toistamaan joka kerta, kun hän saa jotain; ja vaikka aluksi se olisi hänelle pelkkä sana, on lapsen opittava samalla sen todellinen merkitys. Kiittäminen ja kiitos-sanan toistaminen auttavat vähitellen lasta ymmärtämään, mistä syystä hän todella tuntee olevansa kiitollinen.

5. Kiitä lasta silloin, kun hän tekee jotain oikein

Kun lapsi tekee jotain oikein, myös vanhempien tulee kiittää häntä; toisin sanoen vanhemmat osoittavat kiitollisuutta aivan kuten he odottavat, että myös lapsi osoittaa kiitollisuutta muita kohtaan. Se on osa sitä esimerkkiä, jota meidän on pyrittävä  jälkikasvullemme tarjoamaan.

Tällä tapaa lapsi huomaa, että hän on tärkeä ja että on olemassa myös yksinkertaisia ​​asioita, jotka miellyttävät toisia ja tekevät heistä onnellisia. Samalla lapsi haluaa myös selvittää, mitä nuo pienet ja yksinkertaiset asiat ovat muissa ihmisissä. 

6. Puhu lapsen kanssa niistä asioista, joista olette kiitollisia

Lasta on hyvä pyytää ilmaisemaan, miksi hän tuntee olevansa kiitollinen. Tämä tulisi tehdä ilman nuhtelua tai moittimista siksi, että lapsi ei arvosta jotain. Tällä tapaa vanhemmat tutustuvat paremmin lapseen löytääkseen ne kohdat, joita lapsessa tulisi lujittaa kiitollisuuden vahvistamiseksi.

Aikuisten tulisi myös selittää lapselle ne asiat, joista he tuntevat olevansa kiitollisia. Tällä tavoin lapsi voi laajentaa näkemystään maailmasta ja mahdollistaa sellaisen vuoropuhelun käymisen, joka auttaa häntä arvostamaan niitä hyviä asioita, joita hänellä on jo elämässään.

On tärkeää olla kiitollinen

Kuten olemme nähneet, kiitollisuuden opettamisella lapselle on monia etuja. Ongelmana on vain se, että kiitollisuus ei aina nouse esiin luonnollisesti.

Elämämme kielteiset näkökohdat, kuten pettymys, kauna ja pelko, vievät toisinaan huomiotamme pois niistä asioista, jotka taas ovat positiivisia. Tämä taas johtaa siihen, että kiitollisuutta ei hyväksytä osana oman persoonallisuuden piirteitä. Tosin yhdysvaltalainen psykologi, professori ja tunnettu kiitollisuuden akateeminen asiantuntija Robert Emmons on perustellut, että kiitollisen perspektiivin tarkoituksellinen kehittäminen auttaa meitä parantamaan tyytyväisyyden tasoa elämäämme kohtaan.

Matkalla lapselle kiitollisuuden opettamisessa tulemme huomaamaan, että monet näistä hyvistä asioista ovat “lahjoja”, joita meillä on ollut onni ottaa vastaan. Tekemällä kiitollisuudesta tavan, voimme muuttaa elämämme emotionaalista sävyä ja luoda näin enemmän tilaa ilolle ja yhteydelle muihin ihmisiin.