Kasvattaminen hyvin: tehtävä joka on yhtä kaunis kuin vaikea

04 maaliskuu, 2017

Kasvattaminen hyvin on tehtävä, joka on sekä vaikea että kaunis. Lastemme tulevaisuus sekä heidän olennaiset sosio-emotionaaliset taitonsa, jotka ovat vahvasti sidottuja heidän rationaalisiin taitoihinsa, muodostuvat sen mukaan mitä me teemme lastemme kanssa.

Tässä mielessä ensimmäinen asia joka meidän tulee pitää mielessä on se, että on mahdotonta erottaa järki tunteista, tai kuten meillä on tapana sanoa, mieli sydämestä. Tämä kahtiajako ei tottele todellisuuttamme koska olemme kokonaisuus, ja kokonaisuutena me luomme kasvumme ja elämämme.

Tämä pätee niin lapsiin kuin teini-ikäisiinkin, joita haluamme kasvattaa, sekä meihin kasvattajiin (äiteihin, isiin, ammattilaisiin, terapeutteihin, täteihin, setiin, opettajiin, isovanhempiin jne.). Toisin sanoen, jos haluamme luoda hyvinvointia, meidän täytyy ensin tuntea voivamme hyvin itse.

Ymmärtääksemme tämän meidän täytyy muistaa että kasvatamme tunteidemme pohjalta. Näin ollen jos meillä eivät mene asiat hyvin, emme myöskään kasvata lapsia oikein. Emme siis onnistu luomaan lapsiimme esimerkiksi tyyneyttä ja motivaatiota jos meillä on korkea stressitaso ja olemme turhautuneita. 

10 perusperiaatetta jotka auttavat meitä kasvattamaan hyvin

Kasvattaminen perustuu pääasiassa omaan esimerkkiimme. Toisin sanoen ilman savea ei ole tiiltä ja ilman sementtiä ei ole rakentamista. Tässä mielessä kasvattaminen on yhteistyötä niiden kaikkien kanssa jotka ovat tekemisissä lastemme kanssa.

Laurence Steinbergin periaatteisiin perustuen on olemassa 10 peruselementtiä jotka ovat apunamme kun haluamme kasvattaa lapsemme hyvin. Katsotaanpa niitä hieman tarkemmin:

1. Sillä mitä teemme on merkitystä

Meidän täytyy ajatella ennen kuin toimimme; olemme varmasti kuitenkin yhtä mieltä siitä että emme voi aina valita parasta ajankohtaa sen tekemiseen ja toimia vain rauhallisina aikoina kun emme ole ahdistuneita. Se ei kuitenkaan estä meitä haluamasta tehdä parastamme. Meidän täytyy siis pitää mielessä että:

  • Geenit eivät ole kaikki kaikessa. Kasvatus ja ympäristö ovat olennaisia työkaluja kehittyessämme.
  • Lapset oppivat tarkkailemalla joten meidän täytyy toimia esikuvina.
  • Meidän täytyy hallita perheen ulkopuoliset vaikutteet aikaisessa vaiheessa ja positiivisella tavalla.
  • Virheistä oppiminen on olennaista hyvälle kasvatukselle.

2. Et voi milloinkaan osoittaa liikaa rakkautta

Jos viisikuukautinen vauva itkee, se saattaa tarkoittaa hänen olevan nälkäinen tai että hän haluaa olla vanhempiensa lähellä. Rakkauden osoittaminen on olennaista lapsillemme. “Liiallinen” rakkaus ei hemmottele heitä; sen osoittaminen heille negatiivisten, huonon käytöksen episodien jälkeen tekee niin.

Ei ole oikein vahvistaa laiskuutta koulutehtäviä kohtaan mutta on oikein tukea lasta hänen ymmärtäessään mitä tapahtuu jos ei tee läksyjään eikä opiskele. Sen lisäksi meidän on tärkeää painottaa että:

  • On hyvä osoittaa fyysistä kiintymystä, halauksia, suudelmia, taputuksia selkään, rakastavia katseita…
  • Meidän täytyy ylistää lastemme saavutuksia asianmukaisella tavalla.
  • Meidän täytyy olla halukkaita näkemään lastemme emotionaaliset tarpeet ja vastaamaan niihin.
  • Meidän täytyy tarjota turvapaikka jossa lapsi voi tuntea tukemme.

3. Meidän on oltava mukana lasten elämässä

On tärkeää osoittaa kiinnostusta heidän motivaatioonsa, kiinnostuksen kohteisiinsa ja mieltymyksiinsä, joten on tärkeää että olemme mukana kouluasioissa ja vältämme näyttelemästä kriittistä ja uhmakasta roolia lasten elämässä.

4. Meidän täytyy sopeuttaa kasvatustapamme lapsen mukaan

Jokaisella lapsella on oma rytminsä, ja sen vuoksi on erittäin tärkeää kunnioittaa sitä. Yritämme usein mukauttaa lastemme luonteet tapaamme kasvattaa heitä joten kadotamme ja unohdamme ainoan totuuden jonka pitäisi hallita tätä prosessia: JOKAINEN LAPSI ON AINUTLAATUINEN. Meidän täytyy olla kärsivällisiä ja kunnioittaa heidän siirtymäaikojaan. 

5. Sääntöjen luomisen ja rajojen asettamisen tärkeys

Ei, kaikki ei ole sallittua. Lapset tarvitsevat sääntöjä ja rajoja jotka auttavat ohjaamaan heitä ja opettavat heitä millaisia rajoituksia on olemassa ja mitä kiellettyjä tekoja on olemassa. Meidän täytyy olla tiukkoja ja olla sitä oikeudenmukaisesti, ollen aina tasapainossa ja johdonmukaisia.

Samalla lailla on olennaista että lapsia valvotaan ja että pysymme tarkkaavaisina lastemme tekemisistä jotta voimme tarkastella tätä kyseistä näkökohtaa ja asteittain hellittää ohjaksista kun pienokaisemme kasvavat.

6. On tärkeää edistää heidän itsenäisyyttään

On hyvin tärkeää keskustella asioista myönteisesti lapsen kanssa. Emme pysty hallitsemaan jokaikistä yksityiskohtaa lapsen elämässä, joten meidän täytyy sallia heidän valita ja oppia että heillä on vaihtoehtoja heidän ollessaan riippumattomia. Hyvä motto siihen on: suojelkaamme kun meidän täytyy, mutta myös sallikaamme kun voimme.

7. Meidän täytyy olla johdonmukaisia

Olemalla johdonmukaisia, ylläpitämällä tiettyjä rutiineja, luomalla yhteisiä tavoitteita, olemalla joustavia sekä auttamalla heitä tunnistamaan ne säännöt jotka eivät ole neuvoteltavissa, auttavat meitä ylläpitämään tasapainoa ja perustelemaan sääntöjen järkevyyttä sekä edistämään niiden hyväksymistä.

8. On parempi välttää ankaraa rangaistusta

Fyysinen rangaistus vaikuttaa kielteisesti ja on haitallista. Se viittaa lapsen kohtelemiseen huonosti ja ilman kunnioitusta, ja tämä ei edistä lainkaan edellä mainittua tasapainoa. On olemassa yksi kysymys joka yleensä avaa aikuisten mielen: Miten voimme opettaa lapsiamme olemaan lyömättä toisia jos me lyömme heitä kun he tekevät jotain väärin? Edes pienin läpsäys ei ole oikein.

Meidän täytyy oppia hallitsemaan suuttumuksemme. Hillitsemättömät moitteet eivät ole tehokkaita myöskään. Jos lapsi tekee jotain mikä ei ole oikein, meidän täytyy lähettää heidät huoneeseensa, kehottaa heitä korjaamaan aiheutettu vahinko ja rajoittaa tai vähentää heidän etuoikeuksiaan (lelut, ulos meneminen, televisio jne.).

9. Asettamiemme sääntöjen ja tekemiemme päätösten selittäminen

Toinen perusnäkökulma on se, että selitämme asettamamme säännöt ja tekemämme päätökset lapsillemme ja teemme sen aina selkeällä tavalla. Meidän täytyy varmistua siitä että selityksemme ovat kattavia. Tämä auttaa meitä varmistamaan että lapsi on ymmärtänyt ja pystyy soveltamaan niitä käytäntöön.

Kuuluisa koska minä sanon niin” ei auta lapsia ymmärtämään eikä se auta meitä myöntämään virheitämme tai kuuntelemaan lasten näkökulmaa. Joten selittäminen, ymmärtäminen ja tunteminen auttaa vahvistamaan heidän tunteitaan ja mielipiteitään, ja pystymme sen avulla antamaan tietä heidän orastavalle itsenäisyydelleen sekä emotionaaliselle riippumattomuudelleen.

10. Lastemme kohteleminen kunnioittavasti

Meidän täytyy kohdella lapsiamme kunnioittavasti jotta he pystyvät toimimaan niin myös itse. Keskustelemalla kaksipuolisesti, kuuntelemalla heitä, antamalla heille mahdollisuuksia näyttää mitä he ajattelevat ja miten he tuntevat, antamalla heidän toimia ja tehdä mitä he voivat ikänsä mukaisesti jne. Lapset kohtelevat muita samalla tavalla kun me kohtelemme heitä. Meidän täytyy muistaa että ne ovat meidän opetuksiamme joita he jakavat eteenpäin.