Kun tunteita ei ilmaista, sydämeen sattuu

30.11.2016 en Tunteet 5 Jaetut

Kukaan ei pysty katsomaan sisimpään ja näkemään tyhjyyttä, koska jopa tyhjiöllä on pohja meistä jokaikisen sisimmässä. Me olemme kaikki täynnään ihmisiä, hetkiä ja pieniä yksityiskohtia, jotka muodostavat jokaisen päivän sellaisina ihmisinä kuin me olemme.

Kaikki nämä pienet asiat tekevät meistä suurempia jossain elämämme vaiheessa, jopa puutteet. Tunnen ihmisiä, jotka ovat eläneet puutteen täyttämää elämää, ja jopa se on kuulostanut olevan täysi. Mitä kuitenkin toisinaan tapahtuu on, että me olemme myös täynnään meitä satuttavia tunteita ja kun niitä ei ilmaista, ei sydän pysty jatkamaan eteenpäin.

Kuuntele itseäsi, hankkiudu eroon siitä mikä satuttaa sinua

Jos on olemassa jotain, joka erottaa meidät muista tämän taivaankappaleen eläimistä, on se kyky puhua. Puhuttu sana, sen lisäksi että se on meidän tunnusomainen ilmaisun apuvälineemme, on lisäksi toisinaan paras hoito, joka meillä voi olla sisimmälle itsellemme. Puhuminen on sen pukemista sanoiksi, mitä me tunnemme, antaen sille sen oma tilansa.

Tässä mielessä yksi asia, joka voi kaikkein eniten kohentaa meidän oloamme, on olla kiitollinen kustakin tilaisuudesta ilmaista itseämme. Siitä, että saa mahdollisuuden ilmaista ääneen, mikä itseään satuttaa, päästää se ulos ja saada se lähtemään. Sen ilmaiseminen miltä meistä tuntuu on keino vapauttaa itsemme.

Nainen ja kyyhkynen

Samalla tavoin, kun me ostamme yhdensuuntaisen lipun jonnekin, on tunteidemme ilmaiseminen ulospääsy kaikelle, joka ei salli sydämen olla onnellinen.

“Minä haluan itkeä, koska minä yksinkertaisesti haluan tehdä niin, kuten lapset tekevät, koska minä en ole mies tai runoilija tai lehti, vaan satutettu pulssi joka on nähnyt asioiden toisen puolen.”
-Federico García Lorca-

Suojakilven nostaminen ei tee sinusta vahvempaa

Kun elämä sulkee meiltä ovensa, voi se saada meidät unohtamaan keitä me olemme. Ja ainut tapa saada tilanne uudestaan hallintaan on kuunnella itseään. Jopa huutaa, jos se on tarpeen.

Me tiedämme, että me itkemme, meihin sattuu ja me jopa joskus vihaamme itseämme. Aivan kuin olisi meidän syymme, että olemme tukossa tai jumissa. Aivan kuin olisi jotain meitä suurempaa, joka sai meidät pidättelemään ja joka piti meidän kätemme sidottuina. Me emme pysty täysin määrittelemään sitä, mutta se on siellä jossain.

Koska aivan kuten otsikossa lukee, kun kipua ei ilmaista, sydämeen sattuu. Siihen sattuu, koska kaikki on edelleen sisällä. Aivan kuin meillä olisi neuloja omissa käsissämme ja joka kerran kun me kosketamme itseämme, me aiheuttaisimme lisää vahinkoa.

”Talven rankimmassa vaiheessa minä viimein opin, että minun sisimmässäni on lyömätön talvi.”
-Albert Camus-

Me emme kuitenkaan huomaa, että me pidämme sisimmässämme sellaista sisäistä itseä, joka voi lyödä aivan kaiken. Unohdamme, että ihmisen sydämen täytyy päästä toisinaan ulos. Se tarvitsee meitä avaamaan ikkunat ja kuuntelemaan sitä, jotta se voi parantua ja pitää meistä huolta.

Naisen tunteita

Vaikein hymy ilmaista on sydämen hymy

Kun me emme anna sydämen sulkeutua sisäämme ja me avaudumme muille ihmisille, ja lopulta koko maailmalle, niin me koemme helpotusta ja enenevää tyydytystä. Me tulemme kokemaan niin miellyttäviä tuntemuksia ja tunteita, että tulevaisuudessa me koetamme toimia samalla tavoin.

Kun alat edetä vähä vähältä, sinä tulet huomaamaan miten hymy alkaa luonnostella itseään kasvoillesi. Tämä hymy, ja sinä tiedät sen paremmin kuin kukaan, on maksanut sinulle paljon. Mutta nyt se tuntuu paremmalta kuin mikään muu. Hintana on ollut kyyneleitä, kärsimystä ja paljon henkilökohtaista vaivaa, jotta olet voinut sen saavuttaa.

“Ja ehkä jos hymy kumpuaa syvältä sisimmästäsi, sinä itket menettämättä hillintääsi, joutumatta pois tolaltasi tai tuntematta olosi tyhjäksi. Itke, vain itke. Sitten jos hymysi on vielä olemassa, muuttuu se sateenkaareksi.”
-Mario Benedetti-

Me olemme hankkiutuneet eroon tummista väreistä sisällämme, käyneet läpi tunteita, jotka samensivat väriloistoamme. Ja kun tämä tapahtuu, voimme me jälleen kerran nähdä sateenkaaren. Aivan kuten silloin kun sataa, koska on pakko sataa, jotta me voimme nähdä parhaan version taivaasta.

Toisin sanoen se hymy, joka on kaikkein vaikein ilmaista, on sydämen hymy. Koska jos sitä ei ilmaista, on sisimmässämme jotain joka ei salli meidän todellisen perusolemuksemme loistaa läpi. Kun sitten ilmaiset sen, huomaat, että sinun pitäisi rakastaa itseäsi ja että maailma on olemassa meidän nautittavaksemme, ilman minkäänlaisia rajoituksia tai myrskyjä.

UUTISIA VERKOSSA