Kapea raja alkoholismin ja tottumuksen välillä

Lähdit toimistolta tänään, niin kuin jokaisena perjantai-iltapäivänä. Olet sopinut tapaavasi muutaman ystävän lasillisella. Se on perinteenne ja lähes ainoa tapa jolla pysytte yhteydessä toisiinne. Tämä iltapäivä on kuitenkin erilainen. Yhdellä ystävistäsi on uutinen joka yllättää kaikki; hänellä on diagnosoitu alkoholismi. Sen lisäksi tapanne tavata joka perjantai lasillisella on osa ongelmaa.

Tämä pommi on shokki sinulle ja ystävillesi. Se saa teidät kaikki ajattelemaan että sen on pakko olla vitsi. Ikävä kyllä se ei ole. Se on todellinen ongelma ja valitettavasti erittäin yleinen. Sitä on myös hyvin vaikeaa ymmärtää. Se on vaikeaa ymmärtää koska sinä juot myös. Myös sinä tapaat ystäviäsi perjantaisin ja myös sinulla on sama tapa. Et kuitenkaan kärsi alkoholismista. Et ole alkoholisti. Tai niin sinä luulet…

Alkoholismi vai tapa?

Diagnostiset luokitukset kuten DSM-5 määrittelevät alkoholin kulutushäiriötä “joukkona käyttäytymis- ja fyysisiä oireita joihin kuuluu vetäytyminen, sietokyky ja voimakas halu nauttia alkoholia”.

Näiden kriteerien puitteissa alkoholin kulutuksen esiintymistiheyttä ja toistuvaa kulutusta korostetaan olennaisena osana diagnoosia. Voidaanko tätä toistuvaa kulutusta kuitenkaan pitää tottumuksena? Royal Spanish Academyn mukaan otamme huomioon sanan kuudennen määritelmän. Se määrittelee tottumuksen “tiettyihin huumeisiin kohdistuvana riippuvuuden tilana”.

Onko se kuitenkaan tottumus itsessään joka aiheuttaa riippuvuuden? Vastaus on ei. Riippuvuus, alkoholismin tapauksessa, on sairaus joka kehittyy erilaisten tekijöiden vuoksi. Näihin tekijöihin kuuluu psykologisia, sosiaalisia ja biologisia näkökohtia. Se vaihtelee pelkästä tottumuksesta väärinkäyttöön ja tämä kulutus muokkaa henkilön aivojen rakennetta ja käyttäytymistä.

Se puolestaan tarkoittaa sitä että kyseessä on sekoitus biologisia, sosiaalisia ja käyttäytymiseen liittyviä tekijöitä jotka muuttavat tottumuksen joksikin muuksi. Se muuttaa ystäviesi kanssa juomisen riippuvuudeksi. Ja tämä on kaikkein vaarallisin kohta sillä on olemassa tekijöitä joita hallitsemme, toisia joita emme. Siksi on vaikeaa ennustaa kuka, jos kaikki olisi asetettu samaan tilanteeseen, kehittäisi riippuvuuden ja kuka ei. 

Miksi jotkut ihmiset tulevat alkoholisteiksi ja toiset eivät?

Miksi siis ystäväryhmässä jonka mainitsimme aiemmin yksi muuttui alkoholistiksi ja loput eivät? Tekijät jotka vaikuttavat alkoholiriippuvuuden kehittymiseen voidaan tiivistää seuraaviin:

Biologiset tekijät

Biologiset tekijät, jotka edistävät alkoholismin kehittymistä, vaihtelevat geneettisestä perimästä erilaisten hermovälittäjien ja aivojen rakenteiden muutoksiin joita kulutustottumukset edistävät. Nämä saavat alttiilla yksilöillä aikaan entistä nopeamman muutoksen.

Alkoholin kulutushäiriötä löytyy yleisimmin sukulaisten keskuudesta. 40-60 % alkoholismin vaarasta voidaan selittää geneettisillä vaikutuksilla. Lisäksi riski on kolmesta neljään kertaa suurempi lapsilla joiden vanhemmilla on kyseinen sairaus.

Aivojen toimintojen ja hermovälittäjien suhteen on todistettu että dopamiinilla on osansa riippuvuuksien alkuvaiheessa. Se johtuu siitä että dopamiini liitetään nautintoon sekä niin kutsuttuun aivojen palkitsemisjärjestelmään joka koostuu pääasiassa ventral tegmental -alueesta muiden rakenteiden joukossa.

Psykologiset tekijät

Käsitys joka ihmisellä on alkoholinkäytöstä sekä se miten hän käyttää sitä voivat olla hyvin tärkeitä tekijöitä. Jos aiemmin mainitsemassamme ystäväjoukossa henkilöllä joka kehitti alkoholismin oli tapana kerskua olevansa se joka pystyi kestämään eniten viinaa, hän joi todennäköisesti enemmän kuin ystävänsä.

Sen lisäksi että hän vaaransi oman terveytensä luomalla haitallisen tottumuksen, tottumuksesta tuli hallitsematon ja se muuttui riippuvuudeksi. Niinpä heidän käyttäytymismallinsa nuoruudessa, jolloin tämän tyyppinen käyttäytyminen alkaa, ovat ratkaisevia. Heidän asenteensa hallintaa ja sosiaalisen vahvistamisen tarpeen heikkenemistä kohtaan ovat hyvin tärkeitä. 

Sosiaaliset tekijät

Yhteiskunnassa vallitseva käsitys juomisesta sekä alkoholin saatavuus ovat myös erittäin tärkeitä tekijöitä. On todistettu että yhteiskunnissa jotka ovat sallivampia alkoholin käytön suhteen on myös suurempi määrä alkoholismia.

Tästä kaikesta johtuen meidän täytyy kiinnittää huomiota siihen että on olemassa vain kapea raja tottumuksen ja alkoholismin välillä. Tämän rajan sisällä on tekijöitä jotka ovat hallinnassamme (käyttäytyminen) ja niitä jotka eivät ole (biologiset riskit). Näin ollen sinun on parempi olla erittäin varovainen ja kuluttaa alkoholia aina kohtuudella. Tai vielä parempi, välttää sen kulutusta täysin.