Julio Cortázar: argentiinalaisen intellektuellin elämä

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Julio Cortázar oli suurenmoinen tarinankertoja. Hän hämmästytti meitä teoksellaan Ruutuhyppelyä ja osoitti meille, että jokapäiväinen elämä voi olla erityistä ja ennalta-arvaamatonta. Vain harvat Latinalaisen Amerikan kirjailijat ovat onnistuneet vaikuttamaan niin voimakkaasti kuin hän.

Siitä ei ole kauan, kun hänen traagisen kuolemansa 35-vuotispäivää vietettiin. Mutta hän on edelleen yksi historian tärkeimmistä kirjailijoista.

Hänellä oli suurenmoinen kyky kirjoittaa lyhyttarinoita loistavan hienovaraisella ja runollisella proosalla. Hänen usein surrealistinen tyylinsä antoi valoa ja varjoa päivittäiselle elämällemme, elämämme kaikkein raaimmille ja inspiroivimmille osille. Nykyään ihmiset pitävät hänen novelliaan Bestiario ajattomana mestariteoksena.

Hän kirjoitti lukuisia teoksia, jättäen jälkeensä lukuisia tarinoita, romaaneja, esseitä ja runollisuutta. Mutta näiden kirjallisen puolen lisäksi hän oli myös henkilö, joka seisoi ajatustensa takana. Julio Cortázarista tuli lopulta Ranskan kansalainen, protestina synnyinmaansa Argentiinan sotilasdiktatuuria vastaan.

“Vain unissa, runoissa, näytelmissä voimme saapua paikkaan, joka olimme ennen kuin olemme, kuka tietää, mitä olemme nyt.”

-Julio Cortázar-

Julio Cortázarin elämä

Julio Cortázar syntyi Belgiassa vuonna 1914, melkein samaan aikaan kuin ensimmäinen maailmansota alkoi. Hänen perheensä oli argentiinalainen, mutta he viettivät vuosia Euroopassa, sillä hänen isänsä oli Argentiinan suurlähettiläs Brysselissä.

Viisi vuotta myöhemmin Cortázar vieraili vanhempiensa maassa. Argentiina oli yksi niistä kahdesta maasta (Ranskan ohella) jotka jättivät hänen henkilökohtaiseen elämäänsä ja kirjallisuuteensa syvän jäljen.

Kirjeiden mies

Argentiinassa hän opiskeli koulutusalaa ja työskenteli opettajana pienessä kylässä muutaman vuoden ajan. Vuonna 1951 hän palasi lempikaupunkiinsa Pariisiin, saatuaan apurahan. Hän päätyi työskentelemään kääntäjänä UNESCO:lle ja alkoi tavoittelemaan kirjallista uraansa.

Mutta silloin kun hän jätti Argentiinan, hän oli jo julkaissut jotain todella tärkeitä kirjoja, mukaanlukien kuuluisan teoksensa Bestiarion. Hän teki töitä myös eri aikakauslehdille, mm. Realidad ja Los Anales de Buenos Aires, joiden toimittajana toimi eräs toinen kuuluisa kirjailija, Jorge Luis Borges.

Hän alkoi kuitenkin erottumaan muiden joukosta vasta 60-luvulla. Tähän aikaan Cortázarista tuli Latinalaisen Amerikan ja espanjankielisen kirjallisuuden tärkeimmistä hahmoista. Hänen nimensä ilmestyi usein muiden suurten hahmojen, kuten Gabriel García Márquezin, Juan Rulfon, Mario Vargas Llosan, Mario Benedettin ja Jorge Luis Borgesin ohella.

Cortázarilla oli hienovarainen ja innovatiivinen tyyli, ja hänen sosiaalinen tietoisuutensa sai hänet samaistumaan nopeasti marginalisoitujen ryhmien ja yhteiskunnallisten luokkien kanssa.

Yhteiskunnallinen aktivisti

Julio Cortázarista ei tullut koskaan klassisen intellektuellin symboli: yksityinen ja introvertti. Nuoruutensa aikana hän otti osaa moniin protesteihin Juan Perónia ja tämän sotilasdiktatuuria vastaan. Mutta vasta 60-luvulla hänestä tuli täysin itsevarma ja intohimoinen aktivisti. Tähän asti hän oli säästänyt äänensä ja ideansa ensisijaisesti kirjallisia teoksia varten.

Kirjat, kuten La Otra Orilla ja tarinat, kuten Casa Tomada olivat symbolisia Argentiinan kokemalle myrskyisälle ajanjaksolle. Nämä teokset auttoivat häntä saamaan tunnustusta ja pääsemään lähemmän julkista sektoria, joten hän alkoi kehittämään lujempaa poliittista persoonallisuutta.

Hän matkusti mm. Kuubaan tapaamaan Fidel Castroa, hän oli Salvador Allenden virkaanastujaisissa Chilessä, ja hän tuki Sandinista-liikettä Nicaraguassa. 

Hänestä tuli yhtäkkiä radikaali kirjailija, inspiroiden tuhansia ihmisiä, ja hän yritti puolustaa ihmisoikeuksia. Hän piti konferensseja ja julkaisi tärkeitä kirjoja, kuten Chili, le dossier noir, jossa hän puhui avoimesti Pinochetin brutaalista vallasta Chilessä.

Hänen aktivismiaan ei otettu Argentiinan hallituksessa hyvin vastaan. Itse asiassa salainen poliisi alkoi tutkimaan häntä hänen poliittisista uskomuksistaan johtuen.

Poliittinen painostus (ja vaino) saivat Cortázarin anomaan Ranskan kansalaisuutta, jotta hän voisi muuttaa lopullisesti rakastamaansa kaupunkiin, Pariisiin. Hän vietti viimeiset vuotensa Pariisissa, kunnes hän kuoli leukemiaan. 

“Kaikista tunteistamme ainoa, joka ei meille oikeasti kuulu, on toivo. Toivo kuuluu elämälle, se on elämä, joka puolustaa itseään.”

-Julio Cortázar-

Ruutuhyppelyä: kirja-aarre

Ruutuhyppelyn julkaiseminen vuonna 1963 oli käännekohta espanjankielisessä kirjallisuudessa. Cortázar teki tällä teoksella jotain sellaista, mitä ei ole koskaan ennen tehty.

Hänen kykynsä keksiä tarinoita ja tuoda kieli, käsityö, tyyli ja suurenmoiset juonet eloon, toimivat yhdessä uuden genren luomiseksi.

Rakenne

Jos tiedät tästä teoksesta yhtään mitään, niin tiedät, että on olemassa kaksi tapaa lukea se. Ensiksi voit lukea sen ”tavallisella” tavalla, lukemalla sen luvusta toiseen. Mutta kuten Cortázar itse selittää kirjan alussa, toinen tapa on seurata kirjan ”ohjeita”.

Jos seuraat tätä toista tietä, aloitat luvusta 73, ja seuraat esitettyä järjestystä jokaisen luvun lopussa. Mutta paras tapa lukea tämä kirja on lukea se molemmilla tavoilla, jotta voit saada irti täyden käsityksen siitä, kuinka suurenmoinen tämä teos on, ja jotta voit avata mielesi uusille perspektiiveille ja tulkinnoille.

Tyyli

Cortázar kirjoitti teoksen Ruutuhyppelyä käyttäen tyylinä runollista proosaa. Hänen ainoa tavoitteensa ei ollut yllättää lukijaa kirjan innovatiivisella rakenteella. Hänen todellinen tavoitteensa oli saada lukija pohtimaan kuinka tarina voidaan kirjoittaa uudestaan, kuinka sitä voidaan muuttaa, kuinka se voidaan ajatella uusiksi, ja kuinka se voidaan jopa tuhota.

Hän irtaantui tavanomaisesta kielestä ja päätti kuvata mielemme kaikkein tunteellisimmat osat. Hän teki tämän käyttäen sanaleikkejä, välimerkkien muutoksia ja neologismia (uusia sanoja).

Juoni

Tämän kirjan päähenkilö on Horacio Oliveira, kylmä, analyyttinen ja intellektuelli mies. Hän on myös kriisissä, joka symboloi suurta osaa väestöä. Mutta yhtäkkiä hänen maailmansa muuttuu, kun hän tapaa yhden unohtumattomimmista kirjallisuuden hahmoista: La Magan.

Tämä on puhdas, tunteellinen ja spontaani, eikä hänellä ole tavanomaisia ominaisuuksia. Hänen hahmonsa sisältää todellisen surrealismin olemuksen, liikkeen, joka vaikutti Cortázariin hänen ollessaan Ranskassa.

Hän on yhteiskunnan haaste. Mutta hän on myöskin Horacio Oliveiran vastakohta: epätavallinen, mutta primitiivinen henkilö. Tällä naisella on kummallisen voimakas halu olla taitava sanojen kanssa. Mutta häntä ympäröivät intellektuellit kuitenkin kadehtivat hänen intuitiotaan, taianomaisuuttaan ja yksinkertaisuuttaan.

Ruutuhyppelyä on yhteiskunnan kahdelle alueelle symbolinen: intellektuellille ja emotionaaliselle, jäykälle ja vallankumoukselliselle, eksistentiaaliselle ja tavanomaiselle… Maailmassa on vain muutamia yhtä henkisesti stimuloivia kirjoja kuin tämä, ja vain harvat teokset saavat lukijan pohtimaan niin syvällisesti.