5 suurenmoista fraasia Jorge Luis Borgesilta
Me voisimme kirjoittaa useita sivuja yrittäessämme päättää mikä Jorge Luis Borgesin fraaseista on kaikkein paras. Hänen terävyytensä ja charminsa jättivät meille suurenmoisia pohdinnan aiheita, jotka aina hämmästyttävät meitä kun me antaudumme houkutukselle lukea niitä.
Jo tämän argentiinalaisen nimi on jo ainutlaatuinen ja erikoinen: Jorge Francisco Isidoro Luis Borges Acevedo. Hän syntyi Buenos Airesissa melkein samaan aikaan kuin 1900-luku sai alkunsa. Hänen runsaan työnsä kaikkein mielenkiintoisin asia on se, että hän vastustaa melkein kaikkia luokituksia. Borges on yksinkertaisesti Borges. Ei ole olemassa koulukuntia tai oppeja, jotka määrittelisivät hänet.
‘‘On voittoja, jotka sisältävät enemmän arvokkuutta kuin voittoa.”
-Jorge Luis Borges-
Yksi suurimpia kirjallisuuden maailman arvoituksia on se, että vaikka Borgesin teoksia on luettu paljon ja hän on rakastettu kautta maailman, hän ei koskaan voittanut Nobel-palkintoa. Mutta hänen nimensä kuitenkin löytyy aina suosikkien listalta. Tosin on aina sanottu, että tämä johtuu vain hänen poliittisesta asemastaan, luokiteltuna konservatiiviseksi.
Tiukassa kirjallisessa mielessä, vain harvat ovat saavuttaneet ideoiden yleiskattavuuden, kielen täydellisyyden, ja argumenttien omaperäisyyden niin kuin Borges. Puhumattakaan hänen runoudestaan, joka on aina kaikkein ylevimpien joukossa. Kunnianosoituksena tätä kirjailijaa kohtaan ja pienenä kirjallisuuden juhla-ateriana lukijoille, olemme sisältäneet tähän artikkeliin Jorge Luis Borgesin viisi kaikkein mielenkiintoisinta fraasia.
1. Aika, Borgesin toistuva teema
Jorge Luis Borges tekee ajasta yhden hänen raaimmista materiaaleistaan työssään. Menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus mahtailevat hänen edessään ja ne inspiroivat tätä suurenmoista lausetta: ”Tulevaisuus on yhtä peruuttamaton kuin joustamaton eilinen. Ei ole mitään, joka ei olisi hiljainen kirjain tässä mahdotonlukuisessa ja ikuisessa pyhien kirjoitusten kirjassa, jonka kirja on itse aika.”
Borges määrittelee ajan olevan kuin kirja, jossa jokainen sivu jatkuu edellisestä, ja määrittelee seuraavan sivun. Tässä ei ole olemassa nykyhetkeä, tai ei ainakaan siinä muodossa kuin useimmat meistä sen näkevät. Me olemme menneisyys joka liikkuu kohti tulevaisuutta, joka on myös jo tuon eilisen rajaama.
2. Nimettömyys, joka meistä tulee
Eräs asia joka kuvastaa Borgesia hyvin, on hänen hienostunut ja älykäs huumorintajunsa. Hän teki ironiasta taidetta. Tämä heijastuu tästä kauniista ja voimakkaasta lauseesta: ”Me kaikki kävelemme kohti nimettömyyttä, mutta vain keskinkertaiset saapuvat sitä kohti hieman aikaisemmin.”
Itse asiassa me kaikki kävelemme kohti unohdusta. Aika pyyhkii jokaisen tekijän nimen pois jokaista saavutusta kohti. He, jotka eivät suorita ylivertaisia toimia tai töitä, ovat kuin saaliita, jotka aika unohtaa aikaisemmin. Mutta eivät muutkaan tätä pakene loputtomiin: sillä ei ole merkitystä kuinka suuria ovat saavutuksesi, aina on joku, joka saapuu suoriutumaan paremmin.
3. Demokratia ja tilastot
Tämä lausahdus on yksi klassisimmista Borgesin lausunnoista politiikasta: ”Minulle demokratia on tilastojen väärinkäyttämistä. Lisäksi, en usko, että sillä on myöskään mitään arvoa. Uskotko sinä, että ratkaistaksesi matemaattisen tai esteettisen ongelman sinun on kysyttävä neuvoa enemmistöltä ihmisiä?”
Hänelle tyypillisellä huumorintajullaan Borges puhuu meille hauraasta demokratian ravinnosta: enemmistön halu. Se heijastaa epämiellyttävää totuutta: enemmistöllä ei tarvitse olla, periaatteessa, enemmän järkeä kuin vähemmistöllä. On kyse puhtaasti määrätyistä tilastoista.
”Meidän ei tulisi sekoittaa totuutta enemmistön mielipiteeseen.”
-Jean Cocteau-
4. Nestemäinen muisti
Jorge Luis Borges muistuttaa meitä siitä, että muisti on dynaaminen, mutantti ja epätarkka todellisuus. Kuten tiedekin on meille osoittanut, me muistamme vain sen mitä me haluamme muistaa. Muisti ei ole aina synonyymi tosiasioille.
Kaikki tämä heijastuu yhdestä Jorge Luis Borgesin lauseesta: ”Me olemme oma muistimme, me olemme tuo kimeerinen, epävakaiden muotojen museo, rikkoutuneiden peilien kasa.” Tämä lause osoittaa meille sen, että muisti on kuin palapeli, joka tarvitsee aina todella useita paloja ja se ei koskaan lakkaa olemasta taianomainen.
5. Kuinka pitkälle olet päässyt matkatessasi yksin
Yksin matkustaminen, ei sen kirjallisessa mielessä, mutta sen vertauskuvallisessa mielessä, saa tien menettämään merkitystään. Borges painottaa sitä tässä lauseessa: ”Jos aloittaisin matkan yksin, viettäisin elämäni kulkiessani ympyrää… Saapuisin tulliin, lentokentälle, saapuisin ehkä Ezeizaan, mutta en pääsisi Ezeizaa kauemmas.”
Tämä on kuin hän kertoisi kuinka yksin matkustaminen on tapa päästä minne tahansa. Mutta se on vain siirtymistä, välipiste, mutta ei määränpää. Yksin matkustaminen on ympäriinsä kulkemista ilman tarkoitusta, emmekä ikinä saata lähtemistä loppuun.
Jorge Luis Borges oli yksi nykymaailman etuoikeutetuista mielistä. Hänen pohdintansa ja hänen selvä kutsumuksensa totuudelle jätti meille suuren perinnön. Perinnön, jota varmasti, ajankulusta huolimatta, me emme kykene arvioimaan sen asianmukaisin menetelmin. Borges on yksi niistä kirjailijoista, joka meidän on hyvä pitää aina lähellämme, todella lähellä: yöpöydällämme.