Runouden tärkeys
Jotain yllättävää on tapahtunut vastikään. Runoilija on voittanut Espanjan Got Talent -televisiokilpailun. César Brandon, 24 vuotta, on onnistunut valloittamaan yleisön vain sanoillaan. Ei pröystäilyä. Vain runoutta. Yksin suurella näyttämöllä, satojen ihmisten edessä, hän valloitti heidän sydämensä sanoillaan. Ei laulamista tai elehtimistä, vain runojensa lausuntaa.
Césarin elämä ei ole ollut helppoa eikä esteetöntä. Hän syntyi Päiväntasaajan Guineassa ja muutti Espanjaan seitsemän vuotta sitten. Jos runojen kirjoittaminen on harvojen taito, kuvittele miten vaikeaa se on vieraalla kielellä. Vaikka häneltä ei ilmeisestikään puutu sitä taitoa, tiedämme, että ilman panostusta, kovaa työtä, toivoa ja sitkeyttä, menestys ei yleensä ole mahdollista.
Runoutta tyhjästä
César on tehnyt itsensä tunnetuksi suurelle yleisölle runolla nimeltä “The Poetry of Zero”. Siinä hän kertoo tarinan siitä, miten nolla löytää ykkösen ja ne ovat hyvin onnellisia yhdessä. Näin on, kunnes hän päätyy jättämään ykkösen miinus yhden vuoksi. Numeroiden metafora todellisesta rakkaudesta. Rakkaudesta, joka ei aina kestä.
Huumorilla ja vikkelällä kielellä, César kertoo kahden numeron seikkailuista ja epäonnesta. Mutta se on kaukana järjettömästä ja tyhjästä runosta. Runous kaikkine metaforineen aina antaa meille paljon ajateltavaa. Se saa meidät näkemään erilaisia tulkintoja, mahdollisesti kauas siitä mitä runoilija oli ajatellut, mutta hyvin merkityksellisiä meille itsellemme. Löydämme tästä esimerkin runon lopussa. “Hän aloitti laskennan, hänen pelkäämäänsä numeroon asti, ääretön ehkä tai ehkä numero kaksi.” Kuinka lähellä pelkomme ovat meitä?
Kuu ja maa
Sitten dramaattisemmalla sävyllä Cesar taas hämmästytti yleisöä kertomalla tarinan kahdesta toisesta rakastavaisesta. Tällä kertaa he olivat hyvin ujoja. Maa ja Kuu. Tässä ihanassa runossa César kuvailee hypoteettisia iskurepliikkejä, joita maa saattaisi yrittää valloittaakseen Kuun. Esimerkiksi “Maan päällä me olimme kaikki ensimmäiseksi maailmaksi kutsutun paikan kansalaisia, koska toinen tarkoitti meille vain vähän ja kolmas oli vasta kehitysvaiheessa”.
Runo on täynnä yhteiskunnallista kritiikkiä. Säkeet kuten “pakolaisia ei ole valmistettu mielipiteistä internetissä” vaikuttaa kuuntelijaan suuresti. Elämä ei ole helppoa. Kuten César sanoo: “Kaksi ihmistä tappelee, vaikka yksi ei halua eikä myöskään toinen. Yksi luulee, että kaksi ei riitä, ja hakee kolmea ja ne neljä yrittävät olla onnellisia. Ongelma moninkertaistuu ja neljä päätyy soittamaan 016:een (sosiaaliturvan puhelinnumero Espanjassa)”.
Äiti
Viimeisessä runossa, jolla hän voitti kilpailun, oli hillitympi sävy. Runo, kuten nimestä voi päätellä, oli omistettu hänen äidilleen. Siinä hän vertailee häntä ennalta määrättyihin Microsoft Word -parametreihin. Hän haluaa, että hänen äidillänsä ei ole “Calibri -runkoa, kokoa 11 ja yhden pisteen riviväliä”. Hän haluaa hänen olevan “suora, tuplalla rivivälillä ja Times New Roman”.
Nuoruuttaan katuva César korostaa äitinsä opetuksia, että hän ei osannut arvostaa niitä tuolloin. Hän ei aliarvioi isähahmoa myöskään ja sanoo, että he ovat “kaikki ne, joiden unelmat ovat liian pieniä heille, he tarvitsevat vain vähän unta täyttämään ne”. Tässä runossa hän antaa meille kunnon oppitunnin ihmiskunnasta.
Oikeutettu voittaja
Césarin voitto merkitsee maamerkkia lukemisen ja kirjoittamisen ystäville. Hän on mahdollistanut jonkin niin arvostamattoman kuin runouden olemisen kaikkien huulilla. Kaikki tämä maassa, jossa keskimäärin luetaan vähemmän kuin yksi kirja vuodessa. Jossa suurimmalla osalla väestöä ei ole minkäänlaista kulttuuria tai kunnioitusta. Jossa naurettavia asioita arvostetaan enemmän kuin taitoa ja työtä. Siinä maassa César Brandon on pystynyt täyttämään yhden unelmistaan. Vaikka hän on epäilemättä erittäin kiitollinen, meidän pitäisi myös olla kiitollisia, koska hän on muistuttanut meitä siitä, että emme vieläkään tiedä miten unelmoida.
Runous on myös psykologiaa. Eduardo Galeanoa mukaillen: “tutkijat sanovat, että meidät on tehty atomeista; pieni lintu kertoi minulle, että meidät on tehty tarinoista”. Ihmiset ovat tarinoita, tarinoita jotka voidaan kertoa monin tavoin. Siksi monimuotoisuus, monikulttuurisuus ja ennakkoluulottomuus ovat niin tärkeitä. Mitä suurempi sanastomme on, sitä kauniimpi meidän historiamme tulee olemaan. Mahdollisuuksien takana on ihana lahjakkuus.