Itserakkauden tärkeys kumppania valitessa

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Cristina Calle Guisado

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Olemme kaikki kuulleet jostain, että emme voi rakastaa ketään toista jos emme ensin tiedä itsemme rakastamisen tärkeyttä. Mutta itsensä rakastaminen ei ole helppoa. Sen saavuttaaksemme meidän tulee tehdä töitä oppiaksemme tuntemaan itsemme hyvin. Se vaatii elämänhistoriamme ymmärtämistä, siitä oppimista ja sen hyväksymistä, mikä on vaikeaa. On tärkeää muistaa, että itsetietoisuutemme ja itsetuntomme määrällä on merkitystä kumppania valitessamme.

Huolimatta siitä kuinka hyvin tunnemme itsemme ja muiden rakastamisen hyödyt, emme opi ymmärtämään itserakkauden tärkeyttä, jos emme tee töitä sen eteen. Emme myöskään saavuta sitä, jos altistumme esimerkeille ja malleille, jotka saavat meidät tunnistamaan uusia tapoja saavuttaa henkinen yhteys. Neurologi, psykiatri ja kirjailija Boris Cyrulnik sanoo, että sen saavuttaaksemme meidän täytyy yrittää tarkkailla eri ihmisiä ja tunnetiloja läpi elämämme.

Näin ollen eri rakastamistyylit auttavat meitä näkemään, että rakkaus, välinpitämättömyys ja viha eivät ole yhdistettynä mihinkään erityiseen käytökseen. Sen tietäminen avaa mielemme ja rikastuttaa persoonallisuuttamme.

“Itsesi rakastaminen realistisella ja terveellä tavalla on yksi terveenä olemisen päävaatimuksista sanan laajimmassa merkityksessä, ja paras polku tunteidemme ilmaisemisessa ja kommunikoinnissa rakastamiemme ihmisten kanssa.”

-Walter Riso-

Pariskuntatyypit

Opimme yhdistymään muiden kanssa jo nuoresta iästä lähtien. Yhdistymme vanhempiemme ja muiden perheenjäsenten kanssa. He ovat ensimmäinen esimerkki henkisestä yhteydestä. Tarkkailemme ja opimme kuinka he kohtelevat meitä ja kuinka voimme yhdistyä toistemme kanssa.

Pikkuhiljaa alamme laajentaa sosiaalisia ympyröitämme. Kun vanhenemme, opimme tuntemaan enemmän ihmisiä. Sitten koemme parisuhteen ja ensimmäisen romanttisen yhteyden.

Boris Cyrulnik vahvistaa, että lapsuutemme määrittää meidän henkisen yhteytemme tyypin, jonka luomme romanttisten kumppaniemme kanssa. Hänen mielestään on olemassa erilaisia pariskuntatyyppejä. Voimme luokitella ne kolmeen ryhmään: pariskunnat joissa molemmat osapuolet tukevat toisiaan, pariskunnat joissa toinen satuttaa toista sekä pariskunnat joissa molemmat osapuolet satuttavat toisiaan.

Pariskunta, jossa molemmat osapuolet tukevat toisiaan, kestää pidempään ja tarjoaa paremman elämänlaadun, kun pariskunta on yhdessä tai erikseen. Lisäksi tämä tuen keskinäinen antaminen osallistuu positiivisella tavalla kummankin terveyteen ja parantaa henkistä tasapainoa sekä huumorintajua.

Muiden pariskuntatyyppien, joissa toinen tai molemmat osapuolet satuttavat toisiaan, täytyy muuttua. Negatiivisten asenteiden muutokset tai uuden tarkoituksen etsiminen voivat luoda perustan terveemmälle parisuhteelle. Jos se ei ole mahdollista, voi olla aika kysyä olisiko ero parempi vaihtoehto.

Toisinaan meidän tulee tuntea olomme turvatuiksi, jotta pääsisimme pois parisuhteesta. Joten etsimme muita ihmisiä, jotka voisivat antaa tukea. Tämä voi johtaa uuden kumppanin etsimiseen ennen kuin on oikea aika sille. Kokemuksesta ei siis voida oppia syvemmin. Tämä voi johtaa samojen virheiden tekemiseen uusissa parisuhteissa.

Olemme itsemme molemmat paremmat puoliskot

Kumppanin valinta on jotakin tiedostamatta tehtyä, joka perustuu kaikkeen mitä olemme oppineet läpi oman elämämme. Se myös sopii henkilökohtaiseen tilanteeseemme. Jos emme näe vaivaa parantaaksemme ja oppiaksemme itsestämme enemmän, emme pysty valitsemaan kumppania joka auttaisi meitä elämään parisuhteessa yhteisen tuen kanssa.

Romanttinen kumppani ei voi huolehtia kaikista tarpeistamme. Tämän ajatuksen pitäminen ja sen toivominen, että näin tapahtuu, on vain pelkkä fantasia ja johtaa jatkuvaan turhautuneisuuteen. Siitä huolimatta meillä pitää ihmisinä olla parisuhteita, erilaisia parisuhteita, jotka rikastuttavat elämäämme.

Yksi vaarallisimmista uskomuksista liittyy siihen ajatukseen, että emme pidä itseämme kokonaisina ihmisinä. Tämä käsite on tuonut meille väärän ajatuksen rakkaudesta. Pidämme rakkautta tunteena, jolla selviää kaikesta. Lakkaamme ajattelemasta realistisesti, emmekä näe jokaisen terveen rakkauden rajoituksia. Joten saatamme valita kumppanin, joka voi tulla osaksi riippuvaisuuden ja pelon tukemaa parisuhdetta.

“Kaksi on parempi kuin pelko. Parempaa puoliskoa ei ole olemassa. Olemme itsemme molemmat paremmat puoliskot.”

Kärsimyksen ja rakkauden välinen ero

Meidän uskomuksemme ja käytösmallimme eivät ole ainoastaan välittömän ympäristömme tarkkailun määrittelemiä. Olemme myös alttiita monille sosiaalisille stereotypioille: jäykät mallit, joihin uskomme maailman mukautuvan.

Medialla on valtava vaikutus käytökseemme sen vahvistamien stereotypioiden välityksellä. Televisio, elokuvat, musiikki ja kirjallisuus antavat meille paljon tietoa. Mutta meidän tulee kiinnittää huomiota siihen onko tuo tieto oikeaa, reilua ja riittävää. Sekä myytti hurmaavasta prinssistä että elokuvissa ja kirjoissa olevat ihmiset tarjoavat meille saman ajatuksen: rakkaus ja kärsimys kulkevat käsi kädessä.

Ilmeisesti mitä enemmän pariskunta riitelee, sitä enemmän rakkautta heidän välillään on. Mitä enemmän he vastustavat toisiaan, sitä enemmän he rakastavat toisiaan. Tämän takia kuulemme jo lapsuudesta asti, että “kaksi ihmistä, jotka riitelevät tai lyövät toisiaan, haluavat toisiaan” tai “sinua rakastava ihminen saa sinut itkemään”. Sitten unelmoimme mahdottomista tai salaisista rakkauksista, sellaisista, jotka kasvattavat intohimoa lämmön sijaan. Se voi johtaa meidät kumppanin valintaan, joka perustuu romanttisille fantasioille ennemmin kuin todellisuudelle ja tarpeelle.

Kaikki nämä ajatukset saavat meidät myös pysymään valmiissa rooleissa romanttisessa parisuhteessa. Ja ihmissuhteissa yleensä. Se on opittu rooli, joka voi sortaa oikeaa identiteettiämme, oikeita ajauksiamme, tunteitamme ja halujamme. Ennakkokäsityksistä eroon pääseminen, itserakkauden tärkeyden ymmärtäminen ja tämän ohjelmoidun roolin uudelleenrakentaminen ei ole helppoa. Mutta se on mahdollista.

Onnellisena oleminen itsesi kanssa

Parisuhteisiin liittyvät väärät sosiaaliset ajatukset voivat johtaa meidät tekemään huonon valinnan kumppanin suhteen. Ja kärsimään henkisestä riippuvuudesta. Unohdamme oikeutemme olla ihmisiä oman identiteettimme ja itsenäisyytemme kanssa.

Vahvistaaksemme “henkistä immuunijärjestelmäämme”, meidän täytyy oppia tuntemaan itsemme ja rakastamaan itseämme, valitaksemme viisaasti kumppanin, joka lisää onnellisuuttamme. Ennen kuin yritämme löytää onnellisuuden kumppanimme kanssa, on parempi jos olemme jo löytäneet sen itsemme kanssa.

“Meidän täytyy oppia nauttimaan sen ainoan ihmisen seurasta, joka tulee olemaan kanssamme varmasti koko loppuelämämme – meidän itsemme.”

Romanttisen kumppanin valitseminen kypsyydellä

Pariskunnan täytyy arvostaa toisiaan. Heidän täytyy valita vapaasti olla yhdessä. Meidän ei pitäisi olla parisuhteessa siksi, että haluamme täyttää tyhjiön. Meidän tulisi rakentaa parisuhde siksi, että vaikka voimmekin olla yksin, olemme ennemmin kumppanimme kanssa.

Romanttisen parisuhteen valinta tehdään sydämellä. Mutta omien tarpeiden ja halujen mielessä pitäminen tekee parisuhteen yhteisestä tuesta mahdollisen. Muista, että tämän dynamiikan saavuttaminen riippuu pariskunnan molemmista osapuolista.

Avain hyvään parisuhteeseen kuuluu molemmille osapuolille. On tärkeää huolehtia itsestämme, tuntea itsemme ja rakastaa itseämme, jotta voisimme rakastaa paremmin muita.