Itseohjattu oppiminen: mitä se on, ja miksi se on tärkeää?

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Eva Maria Rodríguez

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Itseohjattu oppiminen on läheisessä suhteessa tapaan, jolla ihmiset säätelevät tunteita, kognitioita, käyttäytymistä ja ympäristöllisiä puolia oppimiskokemuksen aikana. Tämän lisäksi tiedämme, että on tärkeää kyetä hallitsemaan mieltä oppimisprosessien kannalta. Mitä aikaisemmin opimme tekemään tämän, sitä menestyksekkäämpää ja tyydyttävämpää koulutuskokemuksemme on.

On olemassa monia itseohjaamisen taitoja. Jotkut näistä ovat hyvä ajan hallinta, kyky valita parhaat strategiat ongelmanratkaisua varten ja kyky hallita aktiivisesti psyykkisiä tiloja, kuten turhautumista.

“Oppimisessa on kyse suhteesta itseen ja kyvystä ponnistella, käyttää itsehillintää ja kriittistä itsearviointia, jotka ovat välttämättömiä saadaksemme parhaat tulokset.”

-Linda B. Nilson-

Itseohjattu oppiminen: määritelmä

Barry Zimmerman on yksi tärkeimmistä tutkijoista itseohjatun oppimisen alalla. Hän vakuuttaa, että itseohjaamisessa ei ole kyse henkisestä tai akateemisesta suoriutumiskyvystä. Sen sijaan siinä on kyse prosessista, jonka avulla oppilaat voivat muuttaa henkiset taitonsa akateemisiksi taidoiksi. 

Zimmermanin mukaan itseohjattu oppiminen ei sisällä pelkästään taidon yksityiskohtaisen tiedon saamista, vaan myöskin muita taitoja, kuten itsetietoisuutta, itsemotivointia ja kykyä käyttäytyä tavalla, jolla on mahdollista soveltaa opittua tietoa ja taitoja.

Aloittelevat oppilaat vakuuttavat itsensä vertaamalla itseään muihin ja ottamalla muilta vastaan palautetta. He myös laskevat usein epäonnistumiset puutteellisuuksiksi, joita he eivät edes hallitse. Kun taas kokeneet oppilaat, jotka tietävät kuinka hallita omaa oppimistaan, hyväksyvät epäonnistumisensa silloin, kun niin käy. Sen sijaan että he syyttäisivät epäonnistumistaan, he keskittyvät siihen, kuinka he voivat korjata heikot kohtansa.

Jos tarkastelemme asiaa toisesta näkökulmasta, voimme todeta että itsesäätely ei ole jotain, mitä on joillain oppilailla, mutta toisilla sitä ei ole. Zimmermanin mukaan itseohjaaminen koostuu tieteellisten prosessien soveltamisesta selektiivisesti jokaista oppimistehtävää varten. Nämä on valittava henkilökohtaisten ominaisuuksien pohjalta. Siksi olisi parasta puhua itseohjaamisesta oppimisen tai jonkin määritetyn oppimistyylin pohjalta.

Itseohjattu oppiminen sisältää tavoitteiden perustamista ja sitten oikeiden strategioiden valitsemista niiden saavuttamiseksi. Sitten kun ne on valittu, edistymistä on tarkkailtava ja tekniikoita on muutettava, jos tavoitetta ei saavuteta. Saatavilla olevaa aikaa on myös käytettävä tehokkaasti, valittuja metodeja on arvioitava, ja metodeja on omaksuttava tulevaisuuden oppimista varten. Meidän on tietenkin sovellettava opittuja uusia asioita tulevaisuuden ponnistuksia varten.

Itseohjatut oppimistaidot

Itseohjatut oppimistaidot ovat oleellisia oppimista varten. Tästä huolimatta opettajat harvoin opettavat niitä täsmällisesti. Siksi monilta oppilailta puuttuu itsenäisyyttä, motivaatiota, sinnikkyyttä ja positiivista hyvinvoinnin tunnetta opiskelujen aikana. Jotta opettajat voisivat siirtää nämä taidot tehokkaasti oppilailleen, on tärkeää että he tuntevat läheisesti kaikkein tärkeimmät itseohjaamisen mekanismit.

Oppilaat kokevat kolme perusvaihetta, kun he säätelevät omaa oppimistaan: suunnittelu, suoriutuminen ja pohdinta. Nämä vaiheet eivät ole välttämättä peräkkäisiä ja tässä järjestyksessä. Oppilaat voivat kokea monta sykliä oppimisen aikana.

• Suunnitteluvaiheen aikana oppilas asettaa itselleen tavoitteet ja standardit. Oppilaan olisi kyettävä täyttämään nämä tietyn tehtävän, session tai kurssin aikana. Tämä vaihe sisältää oppilaan havainnon oppimisympäristöstä.
• Suoriutumisvaiheen aikana oppilas esittää sitoutumisensa oppimiskokemusta kohtaan. Tässä vaiheessa hän valvoo omaa oppimistaan. Hän voi verrata edistystään standardeihin, jotka hän asetti suunnitteluvaiheessa.
• Pohdintavaiheen aikana oppilas ajattelee ja arvioi oppimiskokemuksensa. Tämä sisältää palautteen pohtimisen ja henkisesti ajatusten ja käsitteiden varastoimisen tulevaisuuden opiskelua varten.

Opettajat ja itseohjattu oppiminen

Ottaen huomioon itseohjatun oppimisen tärkeys, on oleellista, että opettajat opettavat nämä taidot selkeästi. Heidän on myöskin tarjottava strategioita auttaakseen oppilaita soveltamaan niitä oppimisprosessin aikana. Tämän opetusprosessin olisi sisällettävä:

• Itseohjattujen oppimistaitojen hyödyllisyyden ja tärkeyden selittäminen.
• Itseohjattujen oppimisstrategioiden opettaminen avoimesti.
• Oppilaiden auttaminen tunnistamaan milloin ja kuinka he voivat käyttää näitä itseohjatun opiskelun taitoja.

Diagnath-van Ewijk ja Van Der Werf suorittivat vuonna 2012 tutkimuksen, joka keskittyi opettajien uskomuksiin ja käyttäytymiseen itseohjaavasta opiskelusta, ja tämä tutkimus osoitti, että opettajat uskovat näiden taitojen välittämiseen. Tutkimustulokset korostivat sitä, kuinka opettajien koulutus voisi tarjota heille näitä taitoja ja tietoja itseohjatun oppimisen edistämiseksi.

Meidän olisi kehitettävä strategioita, jotta opettajat voisivat opettaa näitä taitoja oppilaille. Tämä tarkoittaisi välineitä, lähteitä ja strategioita, joita he voivat käyttää luokassa.